Thursday, December 23, 2010

Hyvää joulua!

Joka vuosi suunnittelen valmistautuvani kunnolla jouluun, mutta harvoin siinä onnistun. Tänä vuonna sellaisia odotuksia ei juurikaan ollut, koska joulun tienoilla tapahtuva muutto veisi energiaa jouluvalmisteluilta. Yllättäen ehdinkin tehdä kaikenlaista, sillä aloitin ajoissa.

Tässä on erään minialbumin kansi. Tein minialbumeita lahjaksi ja minusta ne ovat ihania ja henkilökohtaisia lahjoja muistorikkaine kuvineen. Tämä albumi on siskolleni ja siinä on piparkakkutalo, jonka teimme lapsena yhdessä. Vanhat 70-luvun kuvat alkavat olla haalistuneita, mutta skannaus ja Photoshop-käsittely tekee niille ihmeitä.

Muistorikkaita kuvia on tarkoitus ottaa myös tänä jouluna tulevia skräppäysprojekteja varten. Toivon blogini lukijoille hyvää joulua ja luomisen iloa vaikka juuri joulukuvia ottamalla!

Monday, December 13, 2010

Leikkii decojen kanssa



Tässä pari deco-sivua, jotka olen tehnyt viime aikoina. Decot ovat käsintehtyjä vihkosia, jotka kiertävät henkilöltä toiselle. Jokainen koristelee yhden sivun ja kun deco on täysi, se lähetetään henkilölle, joka on merkitty sen vastaanottajaksi. Ajattele, että pöydälläsi on kymmeniä, jopa satoja decoja odottamassa koristelua! Hullua, eikö?!

Melko hullua, turhaa ja tarkoituksetonta, mutta rakastan silti decojen tekemistä! Milloin ikinä olisin muuten tehnyt kollaasin vanhanajan laivamatkasta tai ihmeellisestä luonnonilmiöstä? Decoja tehdessä mielikuvitus venyy ja oma tyyli kehittyy. On mielenkiintoista nähdä, mitä aikaisempien sivujen tekijät ovat loihtineet decon aiheesta.

Decojen swappailijat pitävät decojen parissa vietetystä yksinäisyydestä, mutta ovat myös toisaalta yhteisöllisiä ihmisiä, sillä decojen swappailu muodostaa verkostoja. Minulle decot ovat tapa leikkiä vielä aikuisenakin. Decoja koristellessa olen mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikki on mahdollista. Todella rentouttavaa!

Monday, December 6, 2010

Blogiarvonnan voittajat ja tusseista

Arvoin satunnaislukugeneraattoria avuksi käyttäen blogiarvonnan voittajat. Koska kommentteja tuli mukavasti, päätin jakaa korttipaketin 2 henkilön sijaan 3:lle. Voittajat ovat:
2) Kata
3) 710 East Myrtle Avenue
Voittajat, lähettäkää postiosoitteenne sähköpostiini pionijaparakiitti(at)kolumbus.fi!

Oli ihanaa lukea kommenttejanne, ne olivat niin kannustavia! Tarinoita töiden taustalla pyrin tuomaan entistä enemmän jatkossa, myös ohjeiden määrää yritän lisätä. Pussukoita ja sukkia syntyy, kunhan muuttokiireet on ohi.

Salla kysyi kommentissaan, mitä tusseja käytän. Käytän pääasiassa Copic Marker -tusseja ja Faber-Castellin PITT artist pen -tusseja. Moni korttiaskartelija käyttää Copic Ciao -tusseja, joissa on sivellinkärki. Minä totuin muotoilukoulutuksessa noihin Copic Markereihin, joista käytän pääasiassa leveää lattakärkeä. Tottumattomalle Ciao:t on helpommat. PITT-kynissä on sivellinkärki ja niissä on miellyttävä ja tarttuva väri. PITT-kyniin tutustuin Traci Bautistan Creative Doodles -kurssilla. Ne ovat minusta erityisen hyvät kirjoittamaan pinnoille, joissa on jo kaikenlaisia värikerroksia. PITT-kyniä saa Suomesta ainakin Akateemisesta Kirjakaupasta.

Leimasinkuviin mielestäni parhaiten sopivat Copic-tussit, koska niissä on hurjasti värisävyjä ja värejä voi sekoittaa keskenään päällekkäisillä värikerroksilla. Copic Ciao on helpoin värittää, mutta Copic Markereissa on kaikista laajin värivalikoima. Kollaaseissa taas paras tussi on PITT.

Monday, November 29, 2010

Osallistu blogiarvontaan!

Vuoden vaihteen lomakauden kunniaksi arvon 2 yllätyspakettia korttejani. Osa on postikortteja, osa kaksiosaisia kortteja.
Näin osallistut arvontaan:
Kerro mistä haluaisit lukea ja mitä haluaisit nähdä Pioni ja parakiitti -blogissani vuonna 2011!
Kuvia tekemistäni pussukoista? Ohjeita? Tarinointia kuvien tekemisestä? Sukanneulontaa? Mikä sinua innostaisi?
Jätä kommenttisi viimeistään 3.12.2010.
Arvon voittajat viimeistään 6.12.2010.

Monday, November 22, 2010

Viimeinen sivu



Tässä on ensimmäisen taidepäiväkirjani viimeinen sivu. Kun katselen viimeisiä sivuja, pohdin: pitäisikö lisätä jatkossa tekstin määrää, pitäisikö kuvituksen olla realistisempaa, mitä haluan kertoa sivuillani? Ehkä huolehdin turhaan, tiukkoja sääntöjä ei ole. Haluan silti pohtia ja kehittyä, mielenkiintoista tämäkin luomisen muoto!

Saturday, November 6, 2010

Itsetehtyä kuviopaperia

Muuttoa valmistellessa olen yrittänyt vältellä isompia käsityöprojekteja. Olenkin tehnyt aika paljon paperiaskartelua, joka vie vähemmän aikaa kuin esimerkiksi neulominen. Taustapapereiden tekeminen on erityisen helppoa ja nopeaa. Käytän niitä kollaaseihini. Kollaaseihin sopii hyvin varsin ohut paperi, joka on helppo kiinnittää. Käytän Cansonin 90-grammaista luonnospaperia, joka imee hyvin väriä.

Muotoilussa hoetaan aina "vähemmän on enemmän". No, joskus enemmän on kuitenkin enemmän, ainakin papereiden koristelussa!

Näytän tässä yhden tavan tehdä kuviopaperia. Paperin lisäksi tarvitset vesivärit, tusseja, geelikyniä, värikyniä, korjauslakkakynän ja rentoutuneen mielen. Alussa homma saattaa näyttää ihan kamalalta, mutta jos et jätä kesken, niin lopputulos kyllä palkitsee.

1) Maalaa tausta vesiväreillä.

Tee pyörteitä pensselillä sen kummemin ajattelematta.
Kuivaa ylimääräistä vettä talouspaperilla. Se jättää mielenkiintoisia kuvioita ja vaaleita alueita.

2) Piirtele tusseilla.

Stockmannilta saa PITT artist pen -kyniä, ne ovat suosikkejani, mutta tavallinen tussikin käy.
Olen ympyröiden ystävä ja kiemuroiden kaveri, mutta voit piirrellä mitä vain mieleen juolahtavia kuvioita. Muista pitää käsi rentona, viivasta tulee kepeämpi.

3) Jatka geelikynillä.

Vaihda sitten geelikyniin ja tee niillä tarkempaa piirtelyä. Sakura-geelikynät ovat tässä hyviä, koska ne ovat varsin peittäviä.
Voisi ajatella, että tässä se nyt on, mutta ehei!

4) Väritä alueita värikynillä.

Katso tarkkaan työtäsi. Löydät varmaan kohtia, joissa värit eivät sovi yhteen tai ovat sekoittuneet tylsän harmaaksi. Väritä alueet värikynällä. Koska tavoitteena on syvyysvaikutelma, laita väriä myös piirtelyjen päälle. Pehmeät värikynät toimivat tässä parhaiten.

Tältä se nyt näyttää, mutta jatketaan vielä työstämistä!

5) Piirtele korjauskynällä.

Korjauslakkakynä on yksi parhaista taiteilijatarvikkeista, mitä voit hankkia. Se pelastaa aina, kun huomaat, että valkoinen alkaa kadota liikaa. Piirtele nyt korjauskynällä sinne tänne sen kummempia ajattelematta.

6) Lisää kontrastia ja kiiltoa.

Musta markkeri tai paksuhko tussi töihin. Tee sillä mustia pisteitä valkoisten alueiden lähelle.
Ekstraa: Jos omistat kultaisen metallikynän, piirtele sillä reilusti ympäriinsä. On ihanaa, kun paperi kiiltelee!

Eikö olekin niin, että enemmän on enemmän? Minimalistit voivat tietysti tehdä vain pari ekaa vaihetta, mutta itse en pystysi siihen!

Sunday, October 24, 2010

Uusia elementtejä elämään


Taidepäiväkirjaani on enää sivu jäljellä. Nämä kaksi sivua toistavat ideaa, joka on pyörinyt päässäni jo pitkään: kuvata jotakin kevyttä ja hetkessä katoavaa raskasta taustaa vasten. Ei se pitäisi niin vaikeaa olla, mutta kyllä se kauan aikaa vei. On mielenkiintoista, että yksinkertaisen ajatuksen ilmaiseminen voi olla vaikeaa.

Todennäköisesti haluan maalata keveitä ja liikkuvia elementtejä, koska elämäni on muuttumassa. Olemme mieheni kanssa ostaneet talon, jossa on iso piha. Muutamme sinne parin kuukauden päästä. Saan lisää tilaa kaikelle luovalle askareelle ja tilaa on luvassa miehenkin harrastuksiin. Ensimmäinen luova projektimme on tosin talon kunnostus ja kesän saapuessa puutarhan uudelleensuunnittelu. Työtä on varmaan hurjasti, mutta tällä hetkellä olemme iloisen jännittyneitä!

Friday, October 8, 2010

Skräppäämällä opittua

Näin vietän useimmiten perjantain: juon lasin coca-colaa, kuuntelen Paperclipping Roundtable podcastin ja teen yhden sivun leikekirjaani. Mielestäni tosi hauskaa ja rentouttavaa.

Tämän viikon Paperclipping Roundtable oli yksi parhaista. Keskustelu kuvitellusta skräppäysmuseosta ja sen sisällöstä, oli sekä syvällinen, että viihdyttävä. Ylipäätään olen sitä mieltä, että skräppäys on upea harrastus. Siinä näkee, miten aika muuttaa asioita ja kuinka turhaa on yrittää taistella muutosta vastaan. Skräppääminen on opettanut minulle, että arki on iso juttu ja parasta elämässä. Ja olen sentään skräpännyt vasta tämän vuoden!


Tämä on yksi niistä 50:stä sivusta, jota olen tehnyt tähän mennessä. Tämä on ensimmäisestä koirastani Anjasta ja pehmolelusta, jonka ostin, koska se oli niin samannäköinen. Vaikka Anja kuoli jo monta vuotta sitten, ajattelen sitä usein edelleen. Se innostui herkästi arjen pikku tapahtumista. Samaa on skräppäys opettanut minulle. Selatessa leikekirjan sivuja huomaa, että elämän pikku tapahtumat johtavat suuriin juttuihin. Se antaa rohkeutta ja intoa kehittää taitojaan. Vaikka etenisi vain pienin askelin, siitä seuraa lopulta iso harppaus. Kokeile skräppäystä!

Sunday, October 3, 2010

Piirtelyä valokuvalle

Skräppäys on minulle rakas harrastus ja niinpä ajattelin kokeilla sitä taidepäiväkirjaanikin. Yhdistin piirtelyä ottamaani valokuvaan. Lopputulos tuntuu kovin kesäiseltä, etenkin jos katsoo ikkunasta ulos! Lilja on omasta puutarhasta ja piirroksiinkin tuli pastellisävyjä.

Tämä oli tosi helppo tehdä. Ensin tein taustapaperin piirtelemällä ympyröitä ja värittämällä niitä. Sitten lisäsin valokuvan ja sen jälkeen kynällä ympyröitä päälle. Ympyrä on mulle tosi mieluinen muoto, aika rentouttavaa tuo niiden pyörittely!

Monday, September 27, 2010

Kolme pussukkaa ja kolme esikuvaa



Tässä ovat viimeisimmät pussukkani, kaikki tilaustöitä. Olen näissä käyttänyt itse suunnittelemiani kankaita. Ne luovat illuusion siitä, että neule jatkuisi vaikka tosiasiassa materiaali vaihtuukin kankaaksi. Pidän näitä pussukoitani jonkin sortin kollaaseina, joissa yhdistyy erilaiset elementit.

Haluaisin tehdä jotain vielä taiteellisimpaa laukkuihini, vaikka maalata hurjia kuvioita käsin. Olen alkanut ajatella, että monet töistäni ovat liian kontrolloituja ja suunniteltuja. Olen alkanut ihailla rentoja kuvia, erityisesti piirrustuksia, joissa viiva elää ja aaltoilee. Ensin meni 40 vuotta siihen, että pystyisi tekemään jotain viimeisteltyä ja nyt haikailee takaisin sitä ikää, kun kaikki oli mahdollista, hauskaa ja leikkisää!

Eräs taiteilija, jonka töitä ihailen todella, on Miina Äkkijyrkkä. Hän ei ole ainoastaan loistava kuvanveistäjä, vaan myös mielettömän hyvä piirtäjä. Miina Äkkijyrkkä, Anni Rapinoja ja Sirkka Könönen ovat kolme esikuvaani. Heidän töitään ihailen jatkuvasti ja olen suorastaan mykistynyt heidän neroudestaan luoda uutta ja inspiroivaa. Se on usein hallittua, mutta samalla taitavan leikittelevää.

Monday, September 20, 2010

Haluaisin olla violetti!

Tämä pussukka on tilaustyö ja tarkoitettu värttinälle. Sain kankaan työn tilaajalta postissa Amerikasta. Ihastuin siihen heti! Syynä varmaan paitsi kivat kuviot, myös hurmaava violetti väri.

Olen pitänyt aina violetista. Se on jotenkin henkinen väri. Siinä ei ole mitään arkista tai tyhjänpäiväistä. Jos voisin valita, mikä väri olisin, haluaisin olla sinivioletti.

Tämän pussukan tekeminen oli kuin väriterapiaa. Pitäisikö enemmän miettiä, minkä värien kanssa on päivittäin tekemisessä? Pohdin usein, viihtyvätkö suomalaiset tosiaan valkoisessa niin paljon kuin sitä kodeissa käytetään. Oma kotini on värikäs, kaikkia se ei miellytä. Toisaalta, värit on suunnaton rikkaus. Kommentoi ja kerro, mikä väri vaikuttaa sinuun eniten?

Saturday, September 18, 2010

Käsintehtyjä käyntikortteja

Discovering Y.O.U. art marketing -kursilla oli aiheena käyntikortit ja niiden tekeminen. Ajattelin suunnitella ensin jonkun mallin, jonka painattaisin, mutta sitten innostuinkin tekemään kortit alusta loppuun itse.

Sain kortteihin idean tästä varsin persoonattomasta leimasimesta, jonka olin hankkinut kesällä Vistaprintistä. Kortithan voisi olla myös "handmade", käsin tehtyjä.

Minulta löytyi vanhoja käyntikorttiarkkeja. Maalasin ja piirsin koko arkin täyteen ja irroitin lopuksi kortit kehikosta. Halusin mukaan vielä jotain tekstiiliä, koska pidän ompelemisesta ja etenkin neulomisesta. Muutamasta kerästä itsevärjättyä lankaa pätkin sitten lankanäytteitä ja kiinnitin ne korttien toiseen reunaan. Mitä mieltä olet, onko liiankin epätavanomaisia?


Taidepäiväkirjastani olen saanut valmiiksi uuden aukeaman. Tähän on tullut inspiraatio sisustus- ja puutarhalehdistä. Koska teen päiväkirjaa vanhaa kirjaa muokkaamalla, vehreä valokuva oikeanpuoleisella sivulla sattui sopivasti olemaan kirjassa jo valmiiksi, enkä raaskinut sitä kuin vähän reunustella.

Saturday, September 11, 2010

Värikästä viivaa ja harmaata lankaa

Laitan tässä lisää kuvia päiväkirjasivuista, jotka olen tehnyt Traci Bautistan verkkokurssilla. Alan päästä tässä taidepäiväkirjan pitämisessä vauhtiin. Se on hauskaa ja sitä paitsi hyvä tapa pitää yllä piirtämistä. Jo jonkin aikaa olen halunnut kehittyä piirtäjänä ja tavoitellut vähän rennompaa otetta viivaan. Väliin kuuntelen Thomas James'in podcastia Escape from Illustration Island. Se on ammattipiirtäjille suunnattu, mutta pitää hyvin innostusta yllä.

Tässä sivu, jossa on piirtelyjäni:

Ja tässä vielä pari aukeamaa, värejä ei ole vältelty:


Väreistä harmaaseen: sain valmiiksi ekan erän lankaa ystäväni lahjoittamista Kainuun harmaksen villoista. Arkisen näköistä, mutta erityistä, koska villa on peräisin kotiseudultani Pohjois-Karjalasta ja myös karstannut sen itse. Ihan mahtavaa tehdä lankaa itse! Miksi sitä mitään ostaakaan enää, kun voi tehdä kirjansa ja lankansa alusta saakka! Kotitekoinen elämä kunniaan!


Jottei jäisi ihan harmaaksi tämä sateisen lauantain kirjoitus, niin laitan tähän vielä kortin, jonka tein jokin aika sitten. Tässä on käytetty leimasimia ja piirustusinnostus on johtanut siihen, että tykkään viivapiirrosmaisista leimasimista yhä enemmän.

Monday, September 6, 2010

Taidepäiväkirjaa tekemässä

Olen parhaillaan Traci Bautistan verkkokurssilla, jonka nimi on "Discovering Y.O.U art marketing course". Sen aiheena on oman taiteen markkinointi ja siellä tehdään viikottain harjoituksia, jotka kootaan kirjaksi. Traci ehdotti, että harjoitukset tehtäisiin mille tahansa paperinpalasille ja eri kokoiset palaset nidottaisiin sitten taidepäiväkirjaksi, art journal.

Ehkä minun pitäisi mennä ensin taiteen tekemisen kurssille, koska en pystynyt moiseen taiteelliseen toimintaan. Sen sijaan päätin aloittaa maltillisesti ja katsoin Paperclipping.com:ista ohjeet altsun, altered book -kirjan, tekemiseen. Siinä otetaan vanha kirja, joka päällystetään uudestaan ja sivut niputetaan ja koristellaan uudelleen.

Kaikki meni aika maltillisesti, kunnes aloin koristelemaan kansia. Tässä etukansi:
ja takakansi:

Takakannen sisäkannessa mopo karkasi lopullisesti käsistä ...

Ekat sivut:

Harjoitukset ovat varsin vaativia ja yritän kirjoittaa ne vielä englanniksi, koska kurssikin on englanninkielinen. Aina väliin kauhistelen, että kyllä skräppäys on helppoa, sillä tällainen taiteilu menee jotenkin minulla syvemmälle. Välillä se ei tunnu enää huvilta, vaan suoranaiselta itsensä kiduttamiselta itsekritiikin muodossa.

Art journaling ... jotkut tästäkin nauttivat ja tekevät tätä päivät pääksytysten. Haluaisin olla yksi heistä, siinä tavoitetta kerrakseen!

Sunday, August 8, 2010

Valoisat kesäyöt laukkuina


Tässä kaksi uusinta pussukkaani: etualalla Night Garden ja taka-alalla Summer Sunset. Näitä tehdessä olen kesälomalla ollessani ihaillut valoisia kesäiltoja ja -öitä. Kovat helteetkään eivät ole estäneet minua häärimästä villan kanssa, niin kuin tämän blogin kesäisistä merkinnöistä voi rivien välistä lukea!

Näissä pussukoissa on myös vaikutteita suomalaisista 50-60-luvun ryijyistä, joita ihailen usein. Night Garden on huovutettu ja yllätyin positiivisesti siitä, että siitä ei tullut liian paksu, vaan juuri sopiva. Aion kokeilla huovutusta myöhemminkin pussukoissani, kun tässä onnistui niin hyvin.

Friday, August 6, 2010

Villan eteen

Kehräämisharrastuksen myötä minulle on auennut aivan uusi maailma. On ihmeellistä, kuinka paljon erilaisia villoja ja muita kehrättäviä kuituja on olemassa. Lammasrotujen määrä on lyönyt minut ällikällä. Aikaisemmin minua ei koskaan ärsyttänyt, etten tiedä mistä lammasroduista neulomani lanka on tehty. Mutta 10 kuukaudessa minusta on tullut nöyrä villan ihailija ja olen valmis tekemään aika paljon sen vuoksi, että saan aikaan vaikka vain 100 grammaa itsevärjättyä ja kehrättyä lankaa.

Itse asiassa itsevalmistetun langan eteen tuli juuri tehtyä iso teko, kun hankin karstamyllyn.

Kuvassa vasemmalla värjäämääni villaa, jo melkein huopunutta, ja oikealla sama villa esikäsittelyn ja karstauksen jälkeen kehruuseen sopivana.

Pitihän sitä sitten kehrätäkin. Aika karkeaa tämä, kotimaiselta tuottajalta, ostettu villa, mutta pehmeämpääkin löytyy varastosta ...


Nämä ovat aarteita, jotka juuri sain. Kainuun harmasta lapsuuden kotiseudultani! Ystäväni kävi siellä ja antoi minulle pussin kokeiltavaksi, kaikkia kolmea väriä, hänen valmiiksi pesemäänsä! Esikäsittelen nämä vielä karstalevyllä ennen myllytystä. Mylly näyttää jo jotenkin kärsimättömältä ...

Tuesday, July 27, 2010

Uusia kortteja ja kesäloman riemua

Kukkilintu-kaupassani on myynnissä pari uutta korttia. Nämä on tehty pitkälti tietokoneella käyttäen keväällä hankkimaani piirtopöytää ja Photoshopia. Ekassa olen käyttänyt taustana ottamaani valokuvaa ja tehnyt kynällä piirroksen suoraan koneelle. oisessa olen tehnyt ensin erilaisia papereita maalaten, skannanut ne ja leikellyt ne koneella sitten sopiviksi ja tehnyt piirrosviivat ja muut viimeistelyt suoraan koneelle. Teen nykyään usein niin, että aloitan paperilta ja siirryn jossain vaiheessa koneelle. Silloin tulee elävää jälkeä. Otan myös valokuvia, joita kukaan ei ymmärrä, mutta jotka toimivat hyvin taustoina. Olen tehnyt myös niin, että tulostan valokuvan ja jatkan piirtelyä paperilla. Yhtäkaikki, kukin media lisää oman ulottuvuutensa työhön, joten kannattaa kokeilla!

Kesälomalla olen tehnyt käsitöitä lähestulkoon yötä päivää. Jotkut yksittäiset kotimaan matkat ovat vain haitanneet tekemistä. Olen kotona kuin marsu puutarhassa, inspiraatiota riittää! Joskus mietin, miten sitä aina jaksaakin olla innostunut samoista asioista! Niin se vain kuitenkin on, että joka aamu herään innoissani, että mitähän tänään taas tekisi käsillä!

Thursday, July 22, 2010

Blogimuutoksia ja paperikukkia

Olen miettinyt jo kauan, kuinka järjestäisin blogini. Minulla on ollut kolme blogia, joista yksi on ollut englanninkielinen Kukkilintu, yksi suomenkielinen Sukanvarsi ja kolmas Peony and Parakeet, jota olen viime viikot yrittänyt pitää yllä molemmilla kielillä. Blogeistani kaksi ensimmäistä on keskittynyt neulontaan ja kolmas paperiaskarteluun. Koska haluan blogata sekä suomeksi että englanniksi ja sekä neulonnasta että paperitöistäni, päädyin siihen, että ylläpidän jatkossa kahta blogia.

Toinen on suomeksi eli tämä, Pioni ja Parakiitti. Toinen, Peony and Parakeet, on englanniksi. Aiheet on molemmilla samat ja blogipostauksetkin jatkossa varsin samantyyliset. Näihin blogeihin löytää myös suoraan osoitteilla www.pionijaparakiitti.fi ja www.peonyandparakeet.com. Olen siirtänyt tähän blogiin Sukanvarsi-blogin kirjoitukset ja vastaavasti Kukkilintu-blogin kirjoitukset englanninkieliseen versioon.



Kirjoitan siis jatkossa käsitöistäni koko niiden laaja kirjo huomioiden. Heinäkuun kuumilla olen tehnyt vähän kaikenlaista, mutta uusimpana tällaisia paperikukkia. Osallistuin Amalian askatelutilassa järjestetylle kurssille, jonka Korttigallerian Maiju piti. Yllättävän paljon skräppipaperi vääntyy, kun sitä taivutellaan ja kostutellaan! Eniten tykkään tuosta ruususta, mutta se on niin korkea, ettei sovellu skräppisivulle, kortteihin kylläkin. Lisää juttua ja kuvia kurssista Amalian blogimerkinnässä.

Sunday, April 18, 2010

Setti, sukkapula ja podcasteista


Sain valmiiksi nuttusetin Etiopiaan. Näitä on aina kiva tehdä välitöinä. Lankana on Rowanin Cotton Glace ja Organic Cotton, niitä oli varastossa. Olen muutenkin turvautunut paljolti lankavarastoon viime aikoina, shoppailu on jäänyt. Liekö varastoni saavuttanut jonkin kriittisen koon? On kyllä ihan positiivista, jos sellainen ilmiö on olemassa. Jotain rajaa!

Olen väsännyt kaikenlaisia juttuja tilaustöinä koko talven ja nyt on sellainenkin ihme tapahtunut kuin sukkapula. Seuraavat sukat täytyy neuloa itselle!

Tänä keväänä olen iloinnut, että Marie Irshadin KnitCast-podcast on palannut. Se on ensimmäinen podcast, jota olen aikoinaan alkanut kuuntelemaan ja uudet jaksot ovat ihan yhtä laadukkaita kuin vanhatkin. Podcasteista puheenollen, toinen hyvä neulonta-aiheinen podcast on videomuotoinen Let's Knit 2gether. Etenkin joka vuotiset raportit Rhinebeckin villafestivaalilta on ehdottomasti nähtävä. Mihin sitä televisioa tai radioa enää kaipaa!

P.S. Katso myös kevään värikkäät postaukset muissa blogeissani: Kukkilinnun kangasjutut ja Peony and Parakeetin piirretyt kukat.

Tuesday, March 30, 2010

Kaksijakoista neulontaa

Minussa on kaksi persoonaa: insinööri ja muotoilija. Molemmat harrastavat neulomista.

Insinööri halusi rukin, koska se on niin kiehtova tekninen vempain. Mielenkiintoisinta siinä on, että se on puhtaasti mekaaninen laite. Muotoilijaa haukottaa jo pelkkä ajatuskin rukin toimintalogiikan analysoimisesta. Muotoilija ymmärtää langan teon jonkinlaisena kiehtovana alkutuotantona, jossa on materiaali on kuin mystinen eläin, jota kiedotaan kuriin.

Insinööri haluaisi neuloa ohjeesta ja jotain selkeää ja käyttökelpoista. Muotoilija haluaa luoda aina ainutkertaista, viimeisen päälle harkittua, mutta jolla ei tarvitse olla mitenkään erityistä käyttöarvoa. Riittää, että lopputulos on vastaanottajan mielestä houkutteleva, parhaimmillaan jopa elämyksellinen.

Surkuhupaista on, että muotoilija tarvitsee insinööriä laskemaan silmukoita monimutkaiseen luonnokseensa ja insinööri tarvitsee muotoilijaa päättämään, minkä värinen raita tehdään seuraavaksi.


Sekä insinööri että muotoilija ovat neulebloggaajia. Insinöörin blogin nimi on Sukanvarsi. Muotoilijan blogin nimi on Kukkilintu. Insinööri kirjoittaa suomeksi, koska pystyy kirjoittamaan virheetöntä kieltä ainoastaan äidinkielellään. Muotoilija kirjoittaa englanniksi, koska olisi hullua elää vain Suomen blogistossa, kun läsnä on koko globaali maailma ja sen visiot.

Insinööri on tällä hetkellä tekemässä nuttuja Etiopiaan. Muotoilija aloittelee uutta tilaustyötä ja pyytää, että insinööri lopettaisi jo bloginsa päivittämisen ja auttaisi muutaman mitan tarkistamisessa ...

Sunday, February 28, 2010

Sormikkaita sukkalangasta



Puikolla on ollut jo tovin Lady Sunshine -sormikkaat. Voisikin mukaillen sanoa "Neulojan lapsella ei ole käsineitä". Talvipakkasissa lapaseni alkoivat kulua ja ensimmäisen reiän ilmestyttyä ryntäsin varastolleni ja vedin esiin korin, jossa on valmiiden neuleiden varastoni. Se on yleensä täynnä kaikenlaista upouutta, josta voi ottaa, jos oma tai muiden tarve yllättää. Mutta varasto ei tarjonnutkaan nyt apua, sillä siinä samassa muistin, että olin pakannut kasan sukkia ja lapasia hyväntekeväisyyteen joulun alla. Minulla oli siis vain yhdet nuhjuiset sormikkaat ja reikäiset lapaset.

Parsin lapaset ja muistin, että olin aloittanut sormikkaita juuri joulun jälkeen, kun ajattelin kerrankin neuloa jotain itselleni. Mutta perfektionistina olin tietysti valinnut monimutkaisen mallin ja ylellisen Wollmeise-langan ja sitten oli tullut taas muuta neulottavaa. Yksi sormikas on nyt kuitenkin valmis ja toisesta peukalo. Saa nähdä valmistuvatko ennen ensi syksyä! Ohut sukkalanka on muuten tosi hyvä lanka koiranulkoiluttajan käsineisiin, sillä se kestää todella hyvin talutushihnojen hankausta.

Sukkia ei ole tällä hetkellä yhtään puikoilla, mutta tavallisesti sukanneulontani aina kiihtyy kesään mennessä. Niin varmaan käy tänäkin vuonna, etenkin kun varastossa on mm. vielä pari Wollmeisea, muutama Mokkasukka ja aika monta itsevärjättyä sukkalankavyyhtiä.

Sunday, January 17, 2010

Miksi kehrään?


Minun piti kirjoittaa sukista, jotka eivät koskaan valmistuneet. Kehräsin kuukausia sitten aloittelijan taidoillani karheasta villasta sukkalankaa ja aloin vääntää niistä puikoilla sukkia. Ei niistä mitään tullut. Lanka oli liian karheaa ja kovaa neulottavaksi.

Voisikin kysyä: Miksi kehrään? Miksi vaivautua? Miksi alati opetella uusia taitoja? Miksi olla aloittelija jossain uudessa, jos on mestari jossain vanhassa?

Yksi syy on se, että aloittelijan ilo on minusta ihan omanlaistaan iloa. Siihen ei sisälly kritiikkiä, eikä hurjia tavoitteita. Voi epäonnistua, eikä se horjuta mitään. On jännittävää yrittää uudelleen ja nähdä käykö jälleen samoin. Mitä enemmän opin, sen kriittisemmäksi tulen. Itselle nauraminen vähenee ja innostuneen lapsen paikalle tulee jälkiviisas vanhus.

Toinen syy on se, että taidot ovat elämäni rikkautta. Voin tehdä itse maailman ympärilleni ja se on ihan oman näköisensä. Tein tänään lankaa, jossa ensimmäinen säie on kehrätty aloittelijana ja toinen säie eilen, jo varsin paljon kehränneenä. Siinä kietoutuu toisiinsa kaksi hetkeä elämästäni ja jokaisella kohdalla on oma tarinansa, etenkin kun olen vielä värjännyt villat itse!

Rahalla voi ostaa ihania esineitä, mutta itse tehty on enemmän elämässä kiinni. Siksi kehrään ja myös siksi, että se on hurjan rentouttavaa, kun vauhtiin pääsee!