Monday, November 30, 2009

Hattukantapääsukat

Näiden sukkien piti valmistua jo Sukkasadon aikoihin, mutta innostus lopahti. Näin on. Ei auttanut edes ihana ja legendaarinen Blue Moon Fiber Artsin sukkalanka Socks That Rock. Hattukantapäämalli ei vaan sovi mielenlaatuuni.

Siis sukkaneuleen tulisi mennä näin: alku alkaa helposti ja siitä valutaan sitten senttikaupalla tylsyyteen saakka, tämän jälkeen tapahtuu yhtäkkiä paljon ja mielenkiintoisia asioita ja sitten rentoudutaan ja lasketellaan loppuun saakka. Tämä juoni toteutuu sekä varresta että varpaista aloitetuissa sukissa, mutta ei hattukantapääsukissa.

Hattukantapääsukkien tarina menee näin: aluksi tapahtuu paljon ja hankalia ja ikäviä asioita, mm. hyvin lyhyitä kerroksia, sitten tulee tylsyys, jonka päälle toinen tylsyys. Lopputulos on ihan jees, istuu hyvin ja periaatteessa idea on mielenkiintoinen, muuntelumahdollisuuksia tarjoava. Mutta mulle sukkien neulominen edustaa jotain ihan muuta, back to basics -ajattelua kaiken kirjoneuleen ja runsausähkyn keskellä. Joten hattukantapäiden neulominen saa jäädä tähän.

Socks That Rock -lanka oli ihanan tuntuista, tasaista, pehmeää, ehkei ihan lopen kestävää? Ylellistä neulottavaa, tykkäsin!