Saturday, August 29, 2009

Sukkasatoa


Tässä on tämän kesän viimeinen sukkapari. Matkaprojekti, jota olen neulonut busseissa ja junissa. Malli on kirjasta Knitting Socks with Handpainted Yarn. Punainen lanka on itse värjättyä. Lopputulos vastaväreineen on varsin ... etten sanoisi räikeä! Todelliset huomiosukat!

Olen pitkästä aikaa osallistumassa yhteisneulontaan: Sukkasatoon. Tempaukseen osallistuu syys-lokakuussa lähes 300 sukanneulojaa, mahtavaa! Itse aion neuloa kampanjan aikana sukkia lähinnä hyväntekeväisyyteen. Oma, miehen ja sukulaistenkin sukkavarasto on jo varsin täynnä!

Se kumma juttu sukissa on, että niihin jos mihin pätee "aika tavaran kaupitsee". Jokaiselle sukkaparille löytyy ennen pitkää ottaja.

Wednesday, August 26, 2009

Sukkakirjoja, kuulumisia


Nämä sukat on neulottu Lorna's Laces Shepherd Socks -sukkalangasta. Se on yksi sukkalankojen suosikeistani. Siitä tulee tiivis ja pehmeä pinta ja lanka kestää hyvin myös kulutusta. En tiedä oliko toinen vyyhti virheellinen, sillä se ei raidoittunut varressa normaalisti.

En ole ollut kauhean tarkka siitä, että päätyisin keskenään samannäköisiin kuviosukkiin, joten asia ei vaivaa. Tästä syntyy kuitenkin hyvä aasinsilta juuri hankkimaani sukkakirjaan: Knitting Socks with Handpainted Yarn. Siinä käydään läpi erilaiset moniväristen lankojen sävytyypit ja tarjotaan ohjeita, joissa eri tyyppiset langat ovat edukseen. Osa ohjeista on helppoja, osa haastavampia. Kuvat ovat selkeitä ja on kiva katsella erilaisia monivärilangoista tehtyjä sukkia.

Neulomani sukat eivät ole kuitenkaan tuon kirjan mallista, vaan WendyKnitsin Socks From The Toe Up -kirjasta, josta nämä ovat jo kolmannet neulomani sukat. Olen lyhyessä ajassa tykästynyt kärjestä aloitettaviin ja kirjalla on ollut käyttöä. Jos vertaa tätä edelliseen kirjaan, mallit ovat kuitenkin varsin peruskauraa. Knitting Socks with Handpainted Yarn -kirjan malleissa on enemmän kokonaisvaltaista suunnittelua ja jujua. Väliin minua kyllästyttää neulesuunnittelussa "tässä on perusmuoto ja tähän sitten joku pintaneule"-ajattelu.

Tulinpa hankkineeksi myös klassikon kirjahyllyni sukkaosastolle: Nancy Bushin Folk Socks. Ihana kirja. Olen niin folk! Ainoa, mikä näissä Nancy Bushin kirjoissa harmittaa, on se, että voi miksi pitää amerikkalaisen matkustaa Viroon, Suomeen, Latviaan jne ja laatia nuo ohjeet. Emmekö itse osaa markkinoida hienoa neuleperinnettämme? Virolaiset ovat ainakin alkaneet oppia, oletteko nähneet upeaa uutta pitsikirjaa Haapsalu Sall?!

Kävin työmatkalla Virossa viikko sitten. Mukaan tarttui yli puolitoista kiloa viron villaa. Kirjoneuleisiin!

Ja muuta: Olen hoitanut koulun päättymistä seuranneita vieroitusoireita tilaamalla rukin! Se ei ole vielä saapunut, joten odottelemisiin!

Sunday, August 16, 2009

Värjäystä

Oli vaan pakko kokeilla taas värjäystä - ajatus ei jättänyt rauhaan. Tilasin Englannista Landscape-happovärit ja viime viikonloppuna sitten heti tuumasta toimeen. Tätä ennen olin värjäillyt vain KoolAideilla, joten odotukset saatikka taidot eivät olleet kovin korkealla.

Mutta jo ekasta kokeilusta tulikin ihana! Värjäsin KoolAid-kokeilusta liian hailukaksi jääneen sukkalangan, jätin vähän KoolAid-pinkkiä jäljelle ja varsinaisina värjäysväreiksi sekoitin punaisen, oranssin ja lämpimän keltaisen.

Kokemuksesta hurjasti rohkaistuneena värjäsin isomman erän seuraavana päivänä. Suunnittelin ensin vesiväreillä värisekoitukset, tein sitten varsinaiset sekoitteet ja eikun langat likoamaan veteen!

Kuvasarjan ekassa kuvassa on lankoja likoamassa. Kannatti hankkia iso kattila höyrytysosineen ihan värjäystä varten! Kattilassa on mm. ihanaa Rowanin brittiläistä lampaanvillaa, toinen epäonnistunut KoolAid-kokeilu ja Vuorelman Satakieltä.

Värjäsin vyyhdit maalaustekniikalla eli töpöttelin värin vaahtomuovista tekemilläni siveltimillä. Käytin myös ruiskua pienempiin värialueisiin. Toisessa kuvassa näkyy etualalla tekemäni neljän erilaisen langan värisuunnitelmat ja taka-alalla värjäystarvikkeita.

Kun lanka oli värjätty, käärin vyyhdin paistokelmuun ja laitoin sen kattilan höyryosaan. Kolmannessa kuvassa on lankapaketit aselteltu päällekkäin, vaalein päällimmäiseksi mahdollisten vuotovahinkojen varalta. Kattilassa on vettä, jonka sitten lämmitin kiehumispisteeseen. Vettä keitin noin puolisen tuntia ja sitten annoin langan muhia vielä, ensin kansi päällä ja sitten kansi pois päältä monta tuntia. Langan jäähtymisen odottelu oli varsin tuskainen vaihe.

Lopulta langat huuhdeltiin ja niistä ei enää irronnut juurikaan väriä. Päivä alkoi olla jo illassa, kun ripustelin vyyhtejä kuivumaan. Aamulla kirmaisin heti kylpyhuoneeseen katsomaan ja totta tosiaan, taas langoista tuli taas oikein mieleisiä ja suunnitelmien mukaisia. Minusta tuntuu, että tästä värjäyksestä on tulossa oikein uusi mieliharrastukseni!