Friday, May 27, 2011

Taiteen suurin haaste

Olen alkanut uskoa tähän: suurin haaste taiteen tekemisessä on rentoutua ja antaa mennä vaan. Jäykkä viiva ja säännöllinen muoto ei näytä riittävän välittömältä!

Tänään olo ei ollut kovin rentoutunut kun tartuin mustepulloon. Yritin luoda sopivaa tunnelmaa kuvittelemalla suojamuurin piirtelyideni ympärille. Jotenkin se muuri tuli tähän työhön, mutta ei se oikeastaan haittaa.

Yritän olla nopea, kun teen näitä kollaaseja. Liika ajattelu vie ilon tekemisestä. Mitä nopeampi olen, sen enemmän nautin piirtelystä. Yritän välttää liiallista laaduntarkkailua.

Taiteessa on omituista se, että hirveä hosuminen näyttää paremmalta kuin loputon vitkuttelu. Taidepäiväkirjojen suosio on kasvanut, enkä ihmettele. Moni pääsee paljon parempiin tuloksiin hutaisemalla sivun kirjaseen kuin maalaamalla jäykästi kankaalle!

Monday, May 16, 2011

Pientä ylellisyyttä

Tämä on pientä ylellisyyttä minulle: leikki värien parissa!

Otin varastosta paperin, joka oli täynnä pikkuriikkisiä piirtelyjä. Väritin sen ja lisäsin kiiltokuvia. Tein näin decon etukannen ja sitten vielä takakannen.

Decot ovat pikkuisia kirjasia, jotka kiertävät henkilöltä toiselle niin, että jokainen koristelee decosta yhden sivun.




Koristelin myös yhden decon sivun käyttäen samaa tekniikkaa. Ja tästä tulikin todellinen väripläjäys!

Useimmat näistä kiiltokuvista on hankittu lähimarketista. Löysin sieltä yllättäen upeita arkkeja, joita en ole nähnyt hienoimmissakaan askartelukaupoissa!

Monday, May 9, 2011

Piirtelyä kankaalle


Vähänkö olen hulluna piirtelyyn! Tein uuden pussukan ja piirtelin kangasosaan, sisäpuolellekin!

Lisää kuvia Etsy-kaupassani, pussukan nimi on Aurora Borealis.

Wednesday, May 4, 2011

Mikä on arvokasta?

Vastaukseni: Pienet asiat, joiden takana on suuria tarinoita.

Esimerkiksi tämä pieni pala käsinkoristeltua paperia. Kuinka kauan olenkaan harjoitellut sen saavuttaakseni - kymmeniä vuosia! Saavutuksena ei näytä kummoiselta, mutta tärkeää ei ole lopputulos, vaan prosessi!

Kourallinen villaa. Joidenkin mielestä mitäänsanomatonta. Mutta minulle tämä villa todella puhuu.

Ystäväni on ostanut sen raakavillana alueelta, josta olen kotoisin. Hän on panostanut kuukausia ja kuukausia siihen, mistä saada juuri tällaista villaa ja kuinka työstää sitä. Olemme hypistelleet tätä villaa yhdessä usein ja olen innostuneena seurannut sitä, miten ystäväni villajuttu edistyy.


Ja kyllä, pienistä asioista voi kasvaa tarinoiden mittaisia.

Sain tämän ystävältäni viimeksi tavatessamme. Se on Kainuun harmasta, valmista kehrättäväksi tai huovutettavaksi.

Lähitulevaisuudessa saan pienen koe-erän kokeilumielessä myyntiin.

Jos olisit kiinnostunut villan sijaan langasta, niitäkin suunnitelmia on. Värjättyä villaa tai lankaa? Suunnitelmissa on, mutta aika näyttää, mitä saamme aikaan.

Monday, May 2, 2011

Leiskoja undulaateista ja juttua tyylistä

Minulla on ollut undulaatteja lemmikkinä jo lähes 20 vuotta. Skräppäystä olen harrastanut vasta noin puolitoista vuotta, mutta tietenkin albumeihin on kertynyt myös undulaattikuvia. Tässä tähän mennessä syntyneet leiskat undulaateista, nyt kun niitä katsoo rivissä, näkee ehkäpä pienen muutoksen tapahtuneen skräppäystyylissä.


Tämä on viimeisin leiskani se on tehty LOAD-skräppäyshaasteeseen. Siinä skräpätään joka päivä yksi sivu kuukauden ajan. Ensimmäisenä tehtävänä oli tehdä ihan perusleiska, jossa on kuva, otsikko ja tarinaa käyttäen lähinnä koristepapereita.

No, mun tyylini ei ole kauhean yksinkertainen. Aikeissani oli ihan oikeasti aluksi tehdä jotain simppeliä, mutta mopo karkasi taas käsistä, kun pääsin vauhtiin. Lopputulos on minusta kuitenkin ihan ok ja oikeastaan ihmettelenkin, miksi piirroksia käytetään niin vähän skräppäyksessä. Ainakin itse aion jatkossa piirrellä enemmän leiskoihini.


Tämä ja seuraava ovat uusimmista linnuistani. Ne ovat kuvissa vielä nuoria ja olenkin käyttänyt aika hempeitä sävyjä näissä. Olen pikkuruisten yksityiskohtien ja koristeiden suuri fani ja näissä leiskoissa pikkuruisia juttuja onkin enemmän kuin tarpeen!


Viimeinen leiska on ensimmäisestä undulaatistani. Tein se, kun osallistuin Amy Sorensenin Textuality-kurssille. Siinä keskityttiin tarinointiin ja olikin kiva kirjoittaa ensimmäisen undulaattini taustalla oleva tarina yksityiskohtineen muistiin.



Tyylistä puhutaan paljon skräppäysharrastuksessa. On jopa skräppäyskursseja siitä, kuinka oma tyyli kehitetään. Itse toimin niin, että kun näen jotain josta pidän, analysoin miksi. Vaikka kohteet olisivat näennäisesti erilaisia keskenään, niistä löytyy useimmiten samanlaisia elementtejä. Kun toistan niitä omassa tekemisissäni, nautin sekä tekemisestä, että lopputuloksista.

Hassu juttu on, että mitä enemmän oppii omasta tyylistään, sen helpommin sitä voi venyttää. Ja ajan myötä myös muun tyylisten juttujen tekeminen on helpompaa, kun tulee tietoisemmaksi siitä, mistä tyyli oikeastaan koostuu. Olen alkanut ylläpitää tyylistäni kuvakokoelmaa Pinterest-palvelussa. Se on yksi tapa kehittää tyylitajua. Jos sinulla on vinkkejä tyylin rakentamiseen, kerro siitä kommenteissa!