Saturday, June 20, 2009

Kivitasku


Jatkan kevätstressin välissä aloitettujen projektien sarjaa. Nyt valmistuivat niistä tällaiset yksinkertaiset perussukat, joiden varressa on vähän kiertopintaa. Nämä ovat Ann Buddin kirjasta Getting Started Knitting Socks. Lanka on jälleen Villa Mokasta, värinä on Kivitasku. On niin osuva nimi ja oih miten pidänkään sukkalangoista, jotka ovat tummanpuhuvia, muttei kuitenkaan mustia.

Neulontatapaamisessa näitä sukkia viimeistellessäni mietin, että olen jotenkin arka ja estynyt neuloja. Ihailen kaikkia, jotka järjestävät ja osallistuvat kaikenlaisiin neulontatempauksiin. Nytkin on menossa esimerkiksi Kesäyön hullutus -tempaus, jossa juhannukseen mennessä aloitetaan uusi projekti jokaisena kesäkuun päivänä. Kaikenlaisia neulojien nettitempauksia riittää ja osallistujilla on hauskaa.

Minä osallistuin kerran Lankahamstereihin, jossa on tarkoitus olla ostamatta uutta lankaa. Menikö päivä vai kaksi, niin olin lentänyt jo ryhmästä ulos, koska oli vain just silloin pakko ostaa pari vyyhtiä. Eikä siinä mitään, kaikkihan väliin epäonnistuvat pyrkimyksissään. Voisin kuvitella, että esimerkiksi 52 sukkaa vuodessa tekemään lupautuneita tippuu joukosta kuin pisaroita kesäsateessa.

Minulle nuo jutut ovat kuitenkin vaikeita. Tunnen itseni luopioksi jo etukäteen. Seurailen hiljaisena knit-alongeja ja salaisia neuleystäviä ja ihastelen muiden rohkeutta. Ehkä minäkin sitten ensi kerralla ...

Luulen, että otan liian vakavasti sen, mitä neulon. Minulle neulominen ei ole hauska vitsi, vaan sydäntäriipaiseva tarina. Siihen on paneuduttava ja se on tehtävä huolella. Silmukat luodaan otsa rypyssä ja arviointiprosessi on kriittinen. Lopputulokseen olen harvoin täysin tyytyväinen. Tällaiselle perfektionistille bloggaaminen ja muu julkineulominen on tarpeeksi hankalaa jo ilman tempauksiakin.

Antaminen ja vastaanottaminen on molemmat yhtä vaikeita asioita. Yhteisöllinen neulonta on omalla tavallaan anteliaisuutta. Pitää laittaa itsensä peliin, olla läsnä. Yritän pysyä siinä pinnalla omalla tavallani, päivittää Ravelryä, blogejani ja osallistua keskusteluun. Kun joku kehuu neulomisiani, on väliin vaikeaa ottaa vastaan ylitsevuotavia kiitoksia. Se yksi silmukka siinä sauman lähellä ... jos vain kehuja tietäisi sen virheen! Ja sitä, kuinka häpeänkään juuri sen työn konseptia tai pikemminkin sen puutetta.

Edesmennyt tätini sanoi joululahjan saatuaan, että vastaanottaminen on taito, jota hän ei ole oppinut. Silloin ymmärsin, että antamisen ilo on suoraan yhteydessä vastaanottamisen iloon. Niitä asioita on mahdoton erottaa toisistaan. Siitä syystä aran kivitaskunkin on lennettävä parvessa ja neulojan kohdattava toinen neuloja. Elämän salaisuus ei taida olla kummoisempi!

Sunday, June 14, 2009

Murrettuja sävyjä


Aloitin nämä sukat kevään kiireissä. Ihana mokkasukkalanka oli vain pakko saada lopultakin puikoille. Mallina on Nancy Bushin Canal du Midi. Se on kirjasta Knitting on the Road, josta olen neulonut tosi monet sukat.

Mallineule oli hieman ärsyttävä, koska vaikka sen oppi ulkoa, piti olla koko ajan aika skarppina kuitenkin. Mutta lopputulos on kyllä palkitseva, tykkään kovasti!

Työn alla on vielä samaan aikaan aloitetut sukat toisesta mokkasukkalangasta. Sitten pääsenkin kärjestä aloitettavia kokeilemaan. Socks from the Toe Up -kirja nimittäin saapui. Minusta siinä on kivoja, tekeilemättömiä malleja ja aivan ihanat kuvat: selkeät, mutta samalla myös tunnelmalliset. Oikein sopiva kirja sukkakirjastooni.

Canal du Midi -sukkien lisäksi olen muutenkin pakertanut ruskean ja vihreän kukertavissa väreissä. Sain valmiiksi pienen laukun, jonka aloitin jo joskus vuodenvaihteessa. Tämä on omaa suunnittelua ja inspiraationa on Arabian vanhat astiat.

Vaikka juuri käyty koulu on opettanut pukeutumaan myös mustaan, olen väri-ihminen. Värien valinta ja sovittelu toisiinsa on kiehtovaa. Enemmän kuin koulun värikurssilla, olen oppinut väreistä tilkkutöitä harrastaessani. Tilkkutöissä on todella haastavaa löytää rajatusta määrästä erilaisen kirjavia kankaita toimivat kontrastit ja toisiinsa sulautuvat sävyt. Siihen verrattuna lankojen värien yhteensovittaminen on helpompaa.

Värikästä kesäkuuta!

Saturday, June 6, 2009

Etiopialaisnuttuja ja sukkakirjoista


Valmistumisen jälkeen neulominen on käynnistynyt vähän hitaasti. Sain vinkin etiopialaisnutuista Espoon neuletapaamisessa ja niitä onkin tullut neulottua nyt neljä. Näistä kolme on villaisia ja yksi puuvillainen. Lankoina on pääasiassa Rowanin luomulankoja, mutta myös vähän muitakin langan tähteitä.

Sukkiakin on puikoilla ja olen tilannut uuden sukkakirjankin, joka ei ole vielä saapunut. Tilasin ensin Cookie A:n sukkakirjan, mutta kun Amazon ilmoitti toimitusvaikeuksista, peruin sen ja tilasin Wendyknitsin Socks from the Toe Up. En ole koskaan vielä neulonut sukkaa kärjestä varteen, en tiedä miksi, ei vain ole tullut kivoja malleja kohdalle. Tänä vuonna aion nyt ainakin yhdet kärjestä aloitetut neuloa. Cat Bodhin sukkakirjaa on kehuttu kovasti, Marjut näytti hankkineen sen, odotan mielenkiinnolla hänen analyysiaan kirjasta!

Minut tavoittaa nyt myös Twitteristä, käyttäjätunnukseni on Kukkilintu ja kirjoittelen siellä lähinnä englanniksi. Kukkilintu-blogissa taasen on muutama kuva opiskelun lomassa keväällä neulomistani huiveista.