Wednesday, December 20, 2006

Jitterbug

Lueskelin neuleblogeja ja sinne jos tänne lankavarastoon on ilmestynyt Colinetten uutuussukkalankaa Jitterbugia.
Niin tännekin. Väri on bright charcoal ja se näyttää tässä hyvältä, verkkokaupan kuvassa hyvältä, mutta luonnossa aivan liian harmahtavalta eikä ollenkaan näin rusehtavalta. Vyyhdissä pitäisi olla 100 g, mutta saako näin pienestä vyyhdistä sukat?

Jos joku on neulonut jo Jitterbugista, olisi kiva kuulla kokemuksia!

Mitä ilmaisen neulontatöillä?

Olen ollut Ullan kannatusjäsen alusta saakka, mutta vasta tänä syksynä uskaltauduin lähettämään lehteen ohjeen. Se on Aurora-laukku, jonka suunnittelin nimenomaan palmikoista tykkääville.

Syitä siihen, miksi en ole avustanut Ullaa aikaisemmin, on ainakin ujous ja saamattomuus. Kaksi ominaisuutta, joista en ole yleensä kuuluisa, mutta joita löytyy kyllä minustakin. Olen tehnyt omia malleja jo kauan, mutta kynnys julkaisuun on hirvittävä. Jospa joku onkin keksinyt kaiken jo ennen minua? Jospa ohjeeseen tuleekin jokin virhe? Jospa malli onkin ihan tyhmä eikä siinä ole idean tynkääkään?

Olen päättänyt, että yritän olla vastedes välittämättä epäluuloistani. On niin hienoa, että meillä suomalaisilla neulojilla on Ulla. Sitä pitää vaalia ja siihen pitää puhaltaa energiaa. Mallien kirjo on usein parasta antia. Kuka sanoikaan, että nykyään kun yritetään pelkistää ja tyylitellä, niin katoaa se monimuotoisuus, jota ennen tuli erilaisten kädentaitajien myötä? Taisi olla tämän vuoden taidekäsityöläinen, itävaltalaissukuinen puuseppä.

Minä en ole pelkistäjä, vaan haluan yleensä lisätä vielä yhden ripauksen tuonne ja toisen tänne. Olen alkanut neuloessa miettiä, mitä ilmaisen neulonnallani. Sitä kautta olen saanut enemmän otetta myös neuleiden suunnitteluun.

Eräänä aamuna minua kirpaisi muisto siitä, millainen lapsuuteni keittiö oli. Siellä oli sinapinkeltaiset keittiökalusteet, osin käsin tehdyt ja maalatut. Turkoosi seinä ja vihreät verhot. Ruskea muovimatto villine kuvioineen. Äitini ei pelännyt värejä. Kaikki huoneet olivat eri värisiä ja lapsen silmille riitti katseltavaa. Otin esille lankoja ja aloin neuloa sukkia tästä muistosta. Ajattelin kaikkea jo poismennyttä. Pohjois-Karjalaa 70-luvulla.

Neulesuunnittelu on helppoa, jos unohtaa hetkeksi kovat kriteerit ja miettii, mitä haluan kertoa. Aurora-laukku kuvaa nykyelämääni: urbaania ja monimutkaista, mutta jossa kuitenkin on tilaa herkkyydelle.

Neulojan arkeen kuuluu kuitenkin, että väliin täytyy saada tehdä valmiista ohjeesta. Kuinka helpottavaa jättää ratkaisut tekemättä ja antaa vaan silmukoiden kulkea! Mitä ilmaisen silloin? Jatkan vuosisatojen ketjua, pitkää perinnettä, olen kosketuksissa materiaaliin, niihin jotka sen tekivät ... Elämystä riittää ihan perusneulonnastakin - joskin väliin on jännittävää mennä myös epämukavuusalueelle ja haastaa pää ja kädet yhteistyöhön neulesuunnittelun merkeissä.

Tuesday, November 7, 2006

Uusi sukkalanka Colinettelta

Luin jostain neulelehdestä uutisen: Colinette on lanseeraamassa uutta sukkalankaa! Nimi on Jitterbug. Wau! Colinetten lankojen värit ovat ihan omaa luokkaansa - tätä sukkalankaa täytyy hankkia! Sukkalangan on määrä tulla markkinoille tässä kuussa.

Kuvia:
http://sarahdurrant.com/yarns1_jitterbug.htm

Sunday, September 17, 2006

Syksyisiä värejä

Koirani Cosmo söi reiän appeni vanhoihin villasukkiin. Niinpä päätin neuloa apelleni uudet sukat, vähän nykyaikaisemmat tosin. Malli on Sensational Knitted Socks -kirjasta, joka on arvosteltu toukokuussa tässä blogissa. Lankana sukissa on Fortissima Colori -sukkalanka.

Aloitin neulomisen keväällä ja ne valmistuivat vasta nyt syksyllä. Olenkohan koskaan neulonut yksiä sukkia näin pitkään? Mallineule vaati tarkkaavaisuutta ja lanka ja puikot olivat ohuet. Olen tietysti välissä neulonut paljon muutakin, mutta yllättävän paljon kärsivällisyyttä nämä vaativat. Lopputulos on kuitenkin onnistunut: lanka ja mallineule sopivat hyvin yhteen.

Mieheni ihmettelee joskus, kun kiroilen neuleitteni kanssa: "Eikö tuon nyt pitänyt olla kiva ja rentouttava harrastus?" "Onhan se", yritän vakuutella. "Joskus vain on hankalia kohtia tai hankalia projekteja, mutta eikös lopputuloksetkin ole sitten hienompia?" Uskon, että kehittyäkseen missä tahansa asiassa täytyy mennä välillä epämukavuusalueelle.

Palatakseni kivaan sukkalankaan: Fortissima Colorista olen vuonna 2004 neulonut sukat myös miehelleni. Malli on tosin yksinkertaisempi ja langan väri vaihtelee epätasaisemmin. Mieheni pitää näistä sukista kovasti. Niistä tulee mieleen metsä aamulla, kun auringon säteet siivilöityvät puiden läpi.

Molemmat sukat todistavat, että kivoja sukkavärejä löytyy miestenkin sukkiin. Ei tarvitse neuloa vain mustaa ja tummansinistä tai ylipäätään yksiväristä.

Fortissima Coloria olen hankkinut Menitasta.

---
Nyt, kun syksy lämpimän kesän jälkeen lopultakin on alkanut, voi alkaa suunnittelemaan talven sukkaprojekteja. Niinpä kaivoin jo kesällä varastoon hankkimani ihanat Lorna's Laces -sukkalangat esiin. Ensimmäinen väri on nimeltään "Watercolor" ja toinen "Amish".

Niin kuin aina Lorna's Laces -lankojen ollessa kyseessä, sukille ei tarvitse välttämättä etsiä mitään erityisiä mallineuleita, lanka itsessään riittää koristelemaan sukan. Sukkalankavarastossani on aina muutama vyyhti tätä lankaa.

Lorna's Laces -lankani hankin GetKnitted.com:ista.


Wednesday, September 13, 2006

Kurssilla Rowanilla

Sukanneulonta on ollut tauolla kesällä. Syksyn aloitin käymällä viikonloppukurssilla Rowanilla Englannissa. Lisää mukavan kurssin tunnelmia ja suunnittelija Martin Storeyn haastattelu tulevassa Ullassa!

Saturday, May 6, 2006

Sensational Knitted Socks

Tämän kirjan ostamista harkitsin jonkin aikaa, mutta viimein päätin hankkia kirjan. Periaatteessa pidän neulekirjoista, joiden ideana on "millä thansa langalla missä tahansa koossa". Mutta näillä kirjoilla on myös huono puolensa: mallit ovat monesti vähän mielikuvituksettomia.

Sinällään näin on asiat myös Charlene Schurchin Sensational Knitted Socks -kirjassa, jossa sukkaohjeet on kirjoitettu eri koot, neuletiheydet ja mallineuleet huomioiden. Kirja ei kuitenkaan missään nimessä ole huono. Hankintaa kannattaa miettiä, etenkin, jos sukkakirjoja ei entuudestaan ole vielä hyllyssä.

Kirjan ensimmäinen plussa on erittäin kattavat kokotaulukot miehille, naisille ja lapsille. Näissä on otettu huomioon eri maiden käyttämät kokomerkinnät ja naisten ja miesten jalkojen osalta huomioitu myös jalan kapeus (narrow, medium, wide).

Aloittelevalle sukanneulojalle on selitetty erittäin hyvin havaintokuvin sukan rakennetta. Aloittelija voi aloittaa sukanneulannan pienestä harjoitussukasta (Class Sock), jota kirjailija on käyttänyt sukanneulontakursseillaan. Siinä opetellaan kaikki sukanneulonnan vaiheet, mutta nopeammin kuin tavallisessa sukassa.

Ei erehdytä luulemaan kirjaa kuitenkaan vain aloittelijan opaskirjaksi. Kirjan malleista löytyy haasteita ja ideoita kokeneellekin sukanneulojalle.

Kirjan mallit on jaoteltu mukaviin ryhmiin pääosin mallineuleen mallikerran pituuden suhteen. Mallineuleita on runsaasti, joskin niistä osa on varsin tavallisia. Kirjassa on kuitenkin ideaa, sen havainnollistavat kuvat. Sukkien koot, niissä käytetyt langat ja erilaiset mallit tuottavat yhdistelmineen lukemattomia erilaisia sukkia. Ja antavat ideaa jatkaa ajatusta itse : luoda uusia malleja kirjan idealla soveltaa erilaisia mallineuleita sukkiin.

Osa kirjan sukista aloitetaan varresta, osa kärjestä. Tapoja tehdä kantapää ja kärki on muutamia. Kirjan vahvuus on kuitenkin toisaalla kuin sukkien varsinaisessa rakenteessa: ohjeiden monimuotoisuudessa, joissa huomioidaan mm. se kuinka monella puikolla sukat halutaan neuloa.

Periaatteenani on, että en ruodi kirjoja, ennen kuin olen neulonut niistä jotain itse. Niinpä nytkin tämän kirjan mallit on olleet kokeilussa. Aloitin kahdella eri mallilla: toiset sukat ovat vielä kesken, niistä myöhemmissä merkinnöissä ja toiset juuri valmistuneet.

Eivätkö olekin ihanat?

Lanka on Vuorelman Satakieltä ja moniväriset osat itse Kool-Aidilla värjäämiäni eriä. Sensational Knitted Socks tuottaa ihania sukkia, jos valittu malli on langalle juuri se oikea!

Olen tyytyväinen kirjahankintaani. Kierrekansilla ja hieman pienemmässä koossa kirja olisi tosin kätevämpi käyttää.

Kirjasta on myös Knit Along osoitteessa: http://sensationalknittedsocks.blogspot.com/

Sunday, April 9, 2006

Sirpa-saapassukat ja Nalle-langan loppu

Olen oppinut karttamaan Novita Nalle -lankaa. Tämä on kehittynyt pitkän ajan myötä. Muistan hetken ainakin 20 vuoden takaa, kun äitini kertoi, että kauppoihin on tullut uusi lanka, Nalle nimeltään. Hän oli langasta innoissaan. Siitä tulisi kestäviä ja konepestäviä villapuseroita.

Tämä toistui nuoruudessani: Kun halusin uuden puseron, sain rahat Nalle-lankoihin. Minulle järjestely kävi erinomaisesti. Olinhan ahkera neuloja ja tuli kaksi kärpästä samalla iskulla: uusi muotivaate ja neulomisen ihanuus.

Niinpä olen neulonut ruskeasta, puolukanpunaisesta, tummansinisestä, harmaasta, beigestä jne. puseroita ja sukkia moneen lähtöön.

Ajan myötä langalle on käynyt vähän kuin Oululaisen jälkiuunileivälle. Kun sitä söi opiskelijana joka päivä, ei sitä halua enää syödä, jos on vaihtoehtoja.

Nalle-lanka on karkeaa atooppiselle iholleni. Se on ohutta, mutta ei kunnolla ohutta. Sen neulomisessa ei ole mitään jännittävää. No, onhan Novita keksinyt nyt nämä pätkävärjätyt ja karkkivärjätyt Nallet. Samaa ruisleipää vähän eri pussissa.

Olen päässyt tilanteeseen, jossa Nalle-lankavarastoni on saavuttamassa nollapisteen. Viimeinen kunnon neulomus on nämä juuri valmistuneet Sirpa-saapassukat Sukkasillaan-kirjan ohjeella. Ohje oli ikävä, lanka tylsä ja neulominen oli melkoista tuskaa. Päätin kuitenkin osoittaa luonteenlujuuteni ja neuloa sukat loppuun hampaiden kiristelystä huolimatta.

Olen arvostellut Sukkasillaan-kirjan 10.1.2006 kirjatussa merkinnässäni. Tässä kuitenkin vielä muutama sana tästä mallista ja siihen liittyvistä yleisohjeista.

Sukat ovat varsin pienet. Omaan, noin 38-numeron jalkaan nämä eivät mahdu mukavasti. Kantapäät kirjan malleissa ovat mielestäni oudot. Niistä tehdään hyvin korkeat, mikä ei sinällään ole huono juttu, mutta yhdistettynä hyvin kapeaan pohjaosaan ja nopeisiin alkuosan kavennuksiin tuloksena on mutka sukan alalinjassa ja outo tunne jalkapohjassa, kun kantapää ei levity tarpeeksi leveälle. Sukan varsi oli minusta kuitenkin kiva, aloitus hyvä ja kärjen spiraalikavennukset pieni erikoisuus. Spiraalikavennuksen ohje oli tosin jätetty vajaaksi ja sanottiin vain, että älä neulo välikerroksia, kun alkaa vaikuttaa että kärjestä ei tule pyöreä. Aloittelevat neulojat hermostunevat tässä kohtaa ohjetta.

Onneksi neulotut työt näyttävät tai ainakin tuntuvat käsiteltäessä poikkeuksetta kivoilta langasta, ohjeesta ja koosta huolimatta, kun ne höyrytetään kunnolla. Näin oli myös Sirpa-saapassukkien laita.

Friday, March 31, 2006

Julkisuutta ja lampaanvillaa

Olen saanut runsaasti postiivista palautetta eilen ilmestyneestä Helsingin Sanomien neulontajutusta. Siinä tuotiin kivasti esille neulojien verkostoa neulontatapaamista ja sen ympärillä pyöriviä ilmiöitä kuvailemalla. "Minunkin pitäisi kokeilla sitä neulomista", sanoi joku. Jo vain! Mikä sen mukavampaa, jos juttu innostaa kokeilemaan tätä ihanaa harrastusta. Ja ottamaan osaa neulojien verkostoon.

Työpaikalla juttua kommentoitiin monipuolisesti myöskin. Työkaverini sai juuri lahjaksi hienon digikameran 10 vuoden työpanoksestaan. "Kun Päivi on ollut kymmenen vuotta talossa, ostetaan sille elävä lammas", kuului yksi kommentti. Saisi sitten tehtyä todella ainutlaatuisia lankoja!

Vielä on seitsemän vuotta omaan lampaaseen, joten joudun tyytymään muiden lampaista kehrättyyn lankaan.

Hesarin jutussa neulomani sukat ovat valmistuneet. Ne on valmistettu suomenlampaan villasta ja suomalaisesta Kipuapu - silkkivillasta, jota olen itse värjännyt KoolAidilla. Malli on myös oma kirjoneulekuvioita myöten.

Materiaalin tuntu on tärkeä osa neulomista. Kun on neulonut paljon tehdasvalmisteisista langoista, kaipaa välillä tällaisten perirehellisten materiaalien seuraan. Välillä sukanneulonta voi olla kuin ulkomaanmatka — välillä se on juuri tätä, mitä näiden sukkien kanssa: paluu kotiin ja kotona tehtyyn.

Saturday, March 18, 2006

Värjäystä Kool-Aidilla

Olen miettinyt jo kauan lankojen värjäystä. Olisi kiva neuloa sukkia itsevärjätyistä langoista. Lopultakin olen ryhtynyt tuumasta toimeen. Tilasin KoolaidUK:sta Kool-Aid-mehutiivistejauhetta, jota käytetään paljon lankojen värjäykseen ja jolla värjäys ei vaadi mitään muita erityisaineita.
Olen nyt värjännyt ensimmäiset lankani. Se oli helppoa. Juomajauheita voi sekoittaa keskenään ja värejä saa myös lisää käyttämällä värjättävänä lankana valkoisen sijasta esimerkiksi keltaista lankaa.

Kuvassa näkyvät langat ovat suurimmaksi osaksi suomalaista Satakieli-villalankaa. Satakieli imi väriä hyvin ja värjääminen oli todella hauskaa. Värjäyksen lopuksi höyrytin langat lävikössä, jotta väri varmasti kiinnittyisi. Kokeilin höyrytyksen jälkeen vielä pestä yhden vyyhdin ja tulos oli hyvä: väriä ei irronnut ollenkaan.

Hyvä linkki Kool-Aidilla värjääville - värikartta, jonka perusteella voi hankkia haluamansa Kool-Aidit: Soft Drink Color Chart

Erityisen kivaa Kool-Aidissa on se, että koska se on elintarvike, sitä ei tarvitse varoa kuten myrkkyjä. Esimerkiksi erityisiä astioita värjäykseen ei tarvita, vaan voi käyttää kattiloita ja kipposia ja pestä ne astianpesukoneessa lopuksi.

Wednesday, March 8, 2006

Mokkasiinisukat

Edesmennyt neulojaguru Elisabeth Zimmermann oli neuletekniikoiden mestari. Hän kehitteli uusia tapoja neuloa puseroita, lapasia, huiveja ja myös sukkia. Mokkasiinisukkamalli lähti käytännön tarpeesta: sukista kuluu useimmiten pohja ensin ja sen uudistaminen tai vahvistaminen on hankalaa, jos sukka neulotaan perinteisesti. Mokkasiinisukissa neulotaan ensin varsi, sitten päällisosa ja lopuksi kärki, kantapää ja pohja - nuo eniten kulutukselle alttiit osat. Näin ne on helppo neuloa vahvistetusta langasta tai kuluttuaan neuloa uudelleen.

Nämä sukat eivät ole ensimmäiset mokkasiinisukkani. Kokeilin mallia ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Nyt neuloin sukat Artyarnsin Handpainted Stripes -langasta kokeillakseni miten malli soveltuu neulottavaksi itsekuvioiduista langoista. Mielestäni ihan hyvin!

Sukan malli on kirjasta Elizabeth Zimmerman's Knitter's Almanac. Kirjassa on neuleohje tai pari jokaiselle kuukaudelle ja kirjoittajan jutustelua neuleohjeeseen liittyen ja neulomisesta yleensä.

Ihailen kovasti Elizabeth Zimmermanin asennetta neulomiseen. Hän suhtautuu neulomiseen kuten insinööritieteeseen ja tekniikan alan ammattilaisena hänen kirjoituksiaan on mukava lukea. Elisabeth Zimmermann suhtautui kuitenkin keksintöihinsä nöyryydellä. Muistelen lukeneeni, että hän muistutti, kuinka neulominen on niin vanha keksintö, että kaikki on jo keksitty kertaalleen, osa vaan ei ole välittynyt sukupolvelta toiselle tai maanosasta toiseen. Näinhän se varmaan on, mutta mikä ilo on keksiä asioita uudelleen ja olla vaikka siten osana vanhaa perinnettä!


Friday, February 24, 2006

Kohtaamisia työpaikalla

Neuloin töissä sisäisessä palaverissa sukkaa itsekuvioituvasta langasta. Työkaverinikin - vaikkakin kaikki miehiä - huomasivat sukan monimutkaisen näköiset kuvioinnit ja lankakerän vaihtuvat värit.

-"Erikoista lankaa", yksi sanoi.
-"Joo nää kuviot muodostuvat itsestään tuosta langasta", minä sanoin.
-"Siis noista kuvioista ei voi ottaa itselleen kunniaa", kommentoitiin.
- "Tottakai voi!"

Naurua.

Mattimyöhäinen saapui palaveriin.

- "Mielenkiintoisen näköistä."
- "Joo nää kuviot tulee niinkuin itsestään."
- "Ahaa, tuohan vaikuttaa helpolta. Ja luulisi, että olet joutunut vaihtamaan lankaa koko ajan!"

Mattimyöhäinen oli harvinaisen paljon perillä neulomisesta, eikö?!

Eräänä iltapäivänä lähdin yhtä matkaa työkaverini kanssa työpaikalta.
- "Meen vielä takaisin töihin, mutta täytyy käydä väliin lankakaupassa. Ei tätä työntekoa muuten jaksa", sanoin.
- "Ahaa, siis sä meet LANKAkauppaan silloin."
- "Joo."
- "Onks langat kalliita?"
- "Kyllä ne voi olla tosi kalliitakin. Kyllä niihin paljon rahaa menee."

Työkaverini loi hämillisen katseen, joka kertoi, että hän ei pysty kuvittelemaan, että on eri hintaista lankaa (koska kaikki lanka on ei-neulojille vain lankaa) saatikka kuvittelemaan jotain erityisen kallista lankaa!

Tuesday, February 14, 2006

Sukkamalleja 100 vuoden takaa


Knitting Vintage Socks - New Twist on Classic Patterns, Nancy Bush, Interweave Press 2005

Kokenut sukanneuloja ei voi olla ihastumatta tähän kirjaan. Nancy Bush on koonnut 1900-luvun vaihteessa Weldon's Practical Needlework-kirjasissa julkaistuja malleja ja päivittänyt niitä nykyneulojien ja -lankojen mukaisiksi. Mallit ovat juuri minun mieleeni: ohuista langoista ohuilla puikoilla neulottavia mielenkiintoisia pintaneuleita. Myös miesten sukkamallit ovat upeita - sanoisinko klassisia, mutta neulojan uteliaisuuden yksityiskohtillaan herättäviä.

Pyrin välttämään blogissani sellaisten kirjojen arvostelua, joiden malleja en ole neulonut. Niinpä neuloin ensin naisten sukat, jotka alunperin olivat tarkoitettu lapselle, mutta jotka oli kirjassa sovitettu naisten kokoon, sillä nykyneuloja ei jaksa neuloa sukkia 1 mm:n puikoilla. Neuloin 2 mm:n puikoilla Lorna's Laces -sukkalangasta. Sukista tuli mielestäni kivat. Puolipohjemalli on hauska ja istuu jalkaan. Toinen käsinvärjätyistä vyyhdeistä sattui olemaan toista tummempi, joten sukista ei tullut aivan identtiset. Minua tuollainen ei kuitenkaan haittaa, koska pidän asioista, jotka ovat keskenään samanlaiset, mutta vähän erilaiset.

Ohje oli hyvin tehty ja neulominen oli hauskaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mielestäni mikään suoranaisen nerokas ohje, mutta kirjasta löytyy kyllä sellaisiakin.

Nimittäin ainakin nämä vauvan sukat, jotka oli pakko aloittaa ihan uteliaisuudesta ohjetta
kohtaan. Toinen on vasta aluillaan, mutta en malttanut olla ottamatta kuvaa jo nyt. Lankana on Lanett-vauvalanka mintunvihreän ja turkoosin väreissä. Ohje on kiva neuloa ja lopputulos mielestäni hurmaava.

Aikeissa on neuloa vielä monta mallia kirjasta. Erityisesti miesten sukkia, joihin on jo hankittu lankojakin viime ostosreissuilta.

Kirjassa on hauskoja yksityiskohtia. Useassa mallissa on tekosauma takana: nurja silmukka, joka kulkee varresta kantapään takaosan loppuun. Kirjan alussa kerrotaan, että 1800-luvun vaihteessa tuhansia ja tuhansia ihmisiä sai elantonsa sukanneulonnasta Englannissa. Entä oletko koskaan tehnyt saksalaista kantapäätä? En minäkään, mutta vielä aion kokeilla!

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat melko kokeneita sukanneulojia ja jotka pitävät ohuista langoista neulomisesta. Sanoisinpa jopa, että jos täytyy valita yksi ainoa sukkakirja, niin tähän mennessä näkemistäni tämä olisi minun valintani.

Tuesday, February 7, 2006

Toisen sukan tauti

Tiedättehän ilmiön nimeltä Second Sock Syndrome, vapaasti käännettynä "toisen sukan taudin". Kun ensimmäinen sukka on tehty, tuntuu tylsistyttävältä aloittaa toista sukkaa. Been there, done that - nähty ja tehty, ei mitään uutta taivaan alla.

Kuvassa näkyvät kirjoneulesukat ovat todisteena siitä, että tämäkin tauti voidaan voittaa. Kuten aina, ekaa sukkaa oli kiva neuloa. Kävin neulonta-listalaisten kanssa Tallinnassa lankaostoksilla ja toin tuomisena mukavaa liukuvärjättyä punaista villalankaa. Lisäksi varastossa oli eri sävyisiä lankakerien loppuja Vuorelman Satakieltä. Matkatuliaisina kun vielä oli sikäläisiä kirjoneulemalleja, ei kun tuumasta toimeen ja neulomaan! Yhdistelin luovasti perinteisiä malleja ja vaihtelin lankoja. Muistiinpanot toista sukkaa varten? Hah!

Valmis sukka lojui varastossa mittavan määrän kuukausia. Koitti lopulta päivä, jolloin aloin käydä läpi keskeneräisiä neuleitani. Voihkaisin löytäessäni sukan. Piti päättää, viskaanko sukan roskiin vai neulonko toisen. Tottakai piti neuloa toinen!

Suostuttelin itseäni luomaan silmukat puikoille. Alku aina hankalaa! Kyllä tämä tästä!

Pah! Koko sukka oli yhtä tuskaa. Silmät sirrillä iltaisin laskeskelin valmiin sukan silmukoita ja yritin matkia kirjoneulekuvioita, erityisesti kiilakavennuksissa. Olin tiukka. Sukka on neulottava loppuun. Pikku hiljaa se valmistuikin.

Sukanneulojan teesi: Älä koskaan vähättele mahdollisuutta sairastua toisen sukan tautiin!

Sukkablogin houkutus: Neuloa yksi sukka ja kopioida se kuvankäsittelyohjelmalla! Mutta käsi sydämellä vannon, että ainakin tähän mennessä esitellyt sukat ovat parillisia versioita.

Susannan vinkki: Neulo aina kaksi sukkaa kerralla. Näinhän äitinikin opetti! Äitini oli myös sitä mieltä, että näin minimoidaan käsialavaihtelun vaikutukset.

Monday, January 23, 2006

Viisi omituisinta tapaani

Kuttu haastoi minut meemiin, kiitos! Aihe tosin on aika vaikea: viisi omituisinta tapaasi. Mieheni keksi näitä useita, mutta nimitti niitä kauniisti persoonallisiksi piirteiksi. Nämä ovat kuitenkin ihan itse huomaamiani ja liittyvät tavalla tai toisella neulomiseen:

1. Snobbailu

Olen lankasnobi. Olen neulonut lankavarastoni lähes novitavapaaksi - termi, jonka olen keksinyt ja osoittaa mitä suuressa määrin, että olen jonkin luokan snobi. Sukkalangoissa suosin käsinvärjättyjä lankoja. Tilaan lankani ulkomailta, pääosin Englannista. Tänään kävin Menitassa, mutta voi, ei siellä ollut mitään lankavarastooni sopivaa ... (Paitsi Rowanin lankoja, joita minulla on jo varastossa vähän liikaakin.) Tilasin vastikään käsinvärjättyä Artyarns Handpaint Stripes -merinovillalankaa, ehkäpä sukkiin (ks. kuva). Kaksi pientä vyyhtiä, en raaskinut enempää. Ne tulivat silkkipaperiin käärittyinä, josta siirsin ne varovasti lankavarastooni tutustumaan muihin ihaniin lankoihin. Lankasnobbailu on ehdottomasti paheeni, mutta siinä voi olla hyveenkin siemen, koska kalliita lankoja ei raaski ostaa yleensä kuin pienen pieniä eriä.

2. Keriminen

Minusta vyyhdit on tarkoitettu kerittäväksi. Pyrin kerimään niin paljon vyyhtejä kerälle kuin vain jaksan jo paljon ennen kuin aion neuloa niistä jotain. Olen ollut huomaavinani, että vyyhdit veisivät enemmän tilaa kun kerät. Lisäksi ihan varmasti lanka tulee nopeammin neulotuksi, jos se on keritty jo valmiiksi. Inhoan tiukkoja keriä. Langat pitää keriä väljään, etteivät veny. En anna muiden keriä lankojani, koska muut eivät suhtaudu kerimiseen sen vaatimalla vakavuudella.

3. Läpikäynti

Jos elämä stressaa oikein kovasti, siihen ei auta muu kuin tavaroiden läpikäynti. Lankavaraston läpikäynti on erittäin terapeuttista. Kun langat on järjestyksessä ja kerällä, tuntuu elämäkin olevan järjestyksessä ja selvitettävissä. Jos langat on jo järjestyksessä, voi järjestää puikot - tai käydä läpi keskeneräiset neuleet. Tämän jos minkä kuvittelisi olevan omituinen tapa.

4. Ylineulonta

Kutsun ylineulonnaksi tässä tilannetta, jossa neulon, vaikken jaksaisi neuloa. Normaali esimerkki on illasta, jolloin koiranpentu on saatu nukkumaan ja oma elämä alkaa. Neulominen tuntuu niin hauskalta ja vaikka väsyttää, sitä ei pysty lopettamaan. Lopulta, kun saan itseni irti neuleesta, huomaan, että olen niin väsynyt, etten pysy pystyssä. Neuloessa en huomannut moista ollenkaan!

5. Ei langantähteitä

Viime vuonna neuloin tilkkupeittoja tähdelangoista noin kahdeksan kuukautta. Sain langantähteet vähenemään! Siitä tuli trauma - ei enää koskaan vastaavaa. Vannoin, että jatkossa neulon kerät loppuun. Nyt yritän joka neuleprojektissa miettiä toteutuksen niin, että kaikki lanka tulee käytettyä. Tai tehdä jonkin pikkuprojektin samasta langasta heti perään. Tästä lipsun kyllä, mutta mulle tuottaa suurta tyydytystä, jos saan junailtua niin, että saan jonkin erän loppumaan johonkin projektiin.

Haastan vuorostani Sukkapuikko-blogin pitäjän Riikan tähän kimuranttiseen meemiin.

Sunday, January 15, 2006

Interweave Knits -lehden sukkamalleista

Olen ihastunut Interweave Knits -lehden tapaan julkaista sukkamalli joka numerossa. Olen myös ihastunut lehden sukkamalleihin. Ne ovat useimmiten erilaisia pitsi- tai pintaneulemalleja, jotka on kirjoitettu ohuille sukkalangoille ja jotka istuvat tiiviisti jalkaan.

Violetin sävyiset sukat ovat Interweave Knits -lehden numerosta Spring 2004 ja nimeltään Waving Lace Socks. Neuloin sukat sukkalankojen aatelista, Lorna's Laces -sukkalangasta. langan tilasin lempilankakaupastani GetKnitted.com:ista. Knitcast-podcastissa nro 9 haastateltiin lankakaupan omistajaa ja hän kertoi, että Lorna's Laces -langat menevät kaupaksi sitä mukaa kuin niitä tilataan. En ihmettele! Suosittelen kokeilemaan!

Vihreät sukat ovat juuri valmistuneet ja mallina on Interweave Knits -lehden Fall 2005 -numeron Rib and Cable Socks. Malli on 1900-luvun vaihteesta ja Nancy Bushin modernisoima.

Lankana on Opalin käsinvärjätty sukkalanka, jonka olen tilannut aikoinaan Saksasta, Martina's Bastel- und Hobbykiste -kaupasta. Langan kuviointi on vähän liian voimakas malliin, mutta kun sukka on jalassa, palmikkokuviot erottuvat paremmin.

8. tammikuuta olevassa merkinnässä on kuvassa Interweave Knits -lehden Summer 2005 -numeron Go With the Flow -sukat.

Vaikka kaikissa näissä sukissa on pintakuvioita, näiden neulominen onnistui hyvin työmatkoilla. Pidän sukkamalleista, joiden kuviot pystyy oppimaan ulkoa.

Tuesday, January 10, 2006

Sukkasillaan

Joulun alla hankin itselleni suomalaisen uutuusneulontakirjan, Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan kirjan Sukkasillaan. Tästä oli keskusteltukin vilkkaasti jo Neulonta-sähköpostilistalla ja osasin odottaa mielipiteitä herättäviä lukuelämyksiä.

Kirja kumpuaa suomalaisesta neulontaperinteestä. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia. Ainakaan tällaisen nykyajan maailmankansalaisen mielestä, joka suuntaa katseensa neulontatrendeissä maailmalle ja jonka lankavarastossa on kaksi täyttä koria (plus salaiset lankapiilot) ulkomaisia lankaihanuuksia ja vajaa kori suomalaisia lankoja. (Korit on muuten isoja säilytysjärjestelmän koreja.)

Tunnistin heti tavat tehdä sukkia suureksi osaksi samoiksi, mitä omalta äidiltäkin opin. Samalla mieleen kantautui myös kehotukset, nuo väsymättömät, toistuvat kuten kirjassakin. Tehdään aina vahvistettu kantapää ja samalla tapaa joka kerta. Ja nuo kiilakavennukset! Vieläkin puistattaa niskassani edesmenneen äitini viha, kun keksin tehdä ne hänen oppejaan loivemmin. Muistan kuitenkin, että olen kohta 37, en 17- tai 7-vuotias ja pystyn jo hymyilemäään asialle ja miettimään, mikä saa ihmisen niin epävarmaksi, että liian loiva kiilakavennus on uhkaksi maailmanjärjestykselle.

Jotta en toistaisi samaa - mutta vastaliikkeenä - julistan tässä, että minun puolestani jokainen voi sukkakirjassaan liputtaa minkälaisen kantapään puolesta hyvänsä. En siis muodosta lopullista mielipidettäni kirjasta pelkästään sen puritaanisten lauseiden perusteella, vaan annan kirjalle mahdollisuuden.

Annoin kirjalle mahdollisuuden. Päätin neuloa sukat sen ohjeen mukaan. Kävi ilmi, että vaikka kirjassa on kannen mukaan "44 kaunista mallia", kaikki mallit perustuvat suunnilleen yhteen ja samaan malliin ja sitten vähän lisäillään resoria tai raitoja tai virkkausta tarpeen mukaan. Mallia valitessa kannattaa kurkistaa sinne suomalaisten lankojen koriin, jos haluaa pelata varman päälle, sillä tiheyksiä ei ole annettu. Toistan: tiheyksiä ei ole annettu. Lisäksi osa malleista on neulottu "tähdelangoista". Suuri osa ohjeista on Novita Nalle -langalle. Suositeltavat puikkokoot ovat paksullekin langalle kovin ohuet ja käytössä on myös neljäsosamillit - noita neljäsosakokoja on vaikea löytää Suomesta.

Minä, joka neuloin viime vuodesta 8 kuukautta Novita-langoista vaakapeittoja, olen saanut varastoni lähes novitavapaaksi. Jäljellä on enää n. 100 g pätkävärjättyä Nallea, joka ei innostanut, joten valitsin sukkiin vaaleanharmaata suomenlampaan villaa ja käsityömessuilta hankittua kotimaisesti kasvivärjättyä, kirjavaa villalankaa.

Sukista tuli paksut ja kaksivärisessä resorissa ei ole joustoa juuri ollenkaan, mutta kaikenkaikkiaan sukista tuli kuitenkin kivat. Jotenkin niin suomalaisen nostalgiset. Marimekko tuli lähinnä mieleen tuosta raitaresorista.

Sukkasillaan-kirjassa on ihanat kuvat. Suomalaisia sukkia suomalaisissa miljöissä. Sukat on kuvattu tyylikkäästi ja sukkien yksinkertaisuudessa on ajatonta tyylikkyyttä huolimatta tylsistä lankavalinnoista. Kaikki sukat on silitetty kunnolla, mikä on erittäin hyvä asia. Henkilökohtainen kompleksini on, että en kestä katsella kuvia silittämättömistä sukista ja itse silitän kuumalla höyryraudalla kaikki valmistuneet sukkani.

Kirja on kivan näköinen kaiken kaikkiaan. Ainoa, mikä kirjan ulkoasussa häiritsee, on sivunumeron ja kirjan otsikon paikka joka sivulla. Se näyttää ihan huutomerkiltä, jos ei tarkenna katsetta siihen ja häiritsee hieman ohjeiden lukemista.

Sukkasillaan-kirja on houkutteleva, mutta täysin omassa tyylilajissaan. Se ei voisi kisata ulkomaisten sukkakirjojen kanssa, verratkaapa esimerkiksi Nancy Bushin uusimpaan sukkakirjaan Knitting Vintage Socks (josta arvostelua joskus myöhemmin).

Minua jäi vaivaamaan paitsi edellä luetellut asiat, myös se, että kirjassa ei ollut ollenkaan ohuille langoille sukkamalleja. Itse en juuri neulo sukkia kuin aivan ohuista langoista.

Kaiken kaikkiaan Sukkasillaan-kirja antaa sukanneulonnasta hyvin kapean kuvan. Ihmetyttää, eivätkö tekijät seuraa ollenkaan sukanneulonnan trendejä. Sukkamallien työstö vaikuttaa väliin keskeneräiseltä ja on kuvattu vanhoja, jo käytössä olevia sukkia ja kirjoitettu niistä ohjeita jälkeenpäin. Tällaisen vaikutelman sain - totuus voi olla toinenkin.

Kuitenkin tuo sama sisäänpäinkääntyneisyys, joka kirjassa ärsyttää, on myös osa kirjan viehätystä. Sen myötä avautuu uudelleen se maailma, jossa kantapäitä on vain yhdenlaista ja oikean opin seuraamisesta palkitaan. Nykyajan maailma on paljon monimutkaisempi paikka ja kun sukanneulojaa alkaa ahdistaa mallien kirjo ja ratkaisujen tekeminen, kannattaa ottaa 100 g pässinpökkimää ja neuloa vaikka Sirpa-saapassukat.

Sunday, January 8, 2006

Kaikilla neulojilla ei ole kissaa

Jollekin voi tulla yllätyksenä: kaikilla neulojilla ei ole kissaa. Joillakin on koira. Minulla on kaksi beagleä, Toni ja Cosmo. Cosmo on vasta pentu, noin 9 kuukautta vanha, ja hyvin utelias luonteeltaan.

Jo ennen kuin Cosmo saapui meille löysin Neuletikki-lankakaupasta ihanaa ohutta lankaa nimeltään Regia Silk. Se on sukkalanka, jossa on 20 % silkkiä. Ja minulla oli kiva ohjekin, joka oli poimittu lempilehdestäni nimeltä Interweave Knits.


Niinpä neuloin kesän korvilla langasta ihanat unisukat ja tähteestä jatkoin vielä vauvantöppöset hyväntekeväisyyteen. Kokemuksesta voin kertoa, että Regia Silk sopii hyvin atooppisellekin iholle.

Sitten tuli Cosmo ja alkoi tapahtua.
Eräänä aamuna toinen sukka oli siirtynyt yöpöydän päältä olohuoneen lattialle ja sen kantapäätä oli ensin maisteltu. Se oli todettu hyvänmakuiseksi ja sitten se oli syöty.


Tällaista ei varmaankaan tapahdu kissaperheessä. Ainakin Kamut-sarjakuvassa kissat vaalivat pieniä vaaleanpunaisia sukkiaan aarteinaan.

Koska tätä aarretta ei oltu kuitenkaan syöty kokonaan ja koska toinen sukka oli vielä ihan ehjä, päätin yrittää korjata reiän.

Pesin sukat ensin käsin. Lanka kesti hyvin käsinpesun. Konepesua en ole vielä kokeillut.


Korjasin sukan osaksi neulomalla ja osaksi parsimalla. Onneksi pitsineule ei ollut maistunut yhtä hyvältä kuin sileä neule.

Ei tullut ihan yhtä hienoa kuin alkuperäinen, mutta kyllä tätä voi taas käyttää.

Jälkikirjoitus: Tätä blogimerkintää laatiessani sukka katosi jälleen. Se löytyi Cosmon hampaista. Cosmo oli varmuuden vuoksi halunnut maistaa vielä pitsiäkin. Nyt on reikä varren pitsiresorissa. Täytyy mennä sitä paikkaamaan.

Saturday, January 7, 2006

Uusi vuosi, uusi päiväkirja

Olen ollut neulonnan harrastaja alle kouluikäisestä lähtien. 1970-luvulla Pohjois-Karjalassa neuloin kasan erilaisia sukkia, ennen kuin äitini katsoi kärsivällisyyteni kasvaneen riittävästi ja niin sain lopulta 13-vuotiaana aloittaa ensimmäisen puseron neulomisen.

Ajan myötä muutin pääkaupunkiseudulle ensin opiskelemaan, sitten pysyvästi. Äitini on kuollut jo kauan sitten. Moni asia on muuttunut, mutta neulonut olen 30 vuotta suunnilleen tauotta.

Elämässäni on ollut neulontaan liittyen joitain erityisiä vuosia.

Yksi tällainen oli vuosi 1997, jolloin minuun iski toden teolla jo aiemmin mieleeni hiipinyt innostus Internetistä. Silloin työni tietotekniikan parissa alkoi pikku hiljaa muuttua yhä enemmän työksi verkkopalveluiden kehittämisen kanssa. Nykyään päivätyönäni on vetää verkkopalveluiden kehitysprojekteja.

Toinen tärkeä vuosi on ollut vuosi 2003, jolloin rohkenin pitkän harkinnan jälkeen perustaa Neulonta-nimisen sähköpostilistan suomalaisille neulojille. Sinne alkoi ilmoittautua neulojia hurjaa vauhtia ja tänä päivänä listalla on noin 450 jäsentä. Listan innoittamana aloimme järjestää alueellisia tapahtumia neulojien kesken, Ulla-verkkolehti syntyi ja neuleblogeja on julkaistu yli 100. Kyse on siis suomalaisten neulojien ainutlaatuisesta verkostosta, jonka kehittymistä on ollut mahtavaa seurata.

Suomalaisten neulojien innostus ja verkostoituminen on toki näkynyt muissakin ryhmissä ja medioissa. Ja voisi myös sanoa, että suomalaiset neulojat ovat osana myös suurta kansainvälistä verkostoa erilaisten sähköpostilistojen, blogilinkkien ja foorumien myötä. Vuonna 1975 pikkutyttönä silmukoita laskiessani en olisi ikinä voinut kuvitella tuntevani näin paljon neulojia, tilaavani säännöllisesti upeita lankoja ja kirjoja ulkomailta, kuuntelevani neulonta-aiheisia haastatteluja iPodista jne. Muutos on hämmästyttävä ja sitä voisi tarkastella laajempana ilmiönäkin, mutta tämä verkkopäiväkirja keskittyy sukanneulontaan ja sitä kautta tarkastelemaan maailman yhdistymistä ja erilaisia verkostoja sammakkoperspektiivistä.

Aiemman blogini, "Päivi neuloo", lukijat - olette tervetulleita seuraamaan tätä uutta! Olen tarkoituksella rajannut tämän uuden blogini aihealuetta, koska neulominen on niin valtavan laaja alue, että suoraan sanottuna, neuloin niin paljon kaikkea, että en ehtinyt kaikkea kunnolla bloggaamaan. Sukat jalkaan ja hyvää yötä tämän päiväkirjamerkinnän myötä!