Friday, November 7, 2008

Uusi blogi

Tartuin lopulta tuumasta toimeen ja perustin englanninkielisen blogin.

Se löytyy osoitteesta
http://kukkilintu.blogspot.com


Vietän paljon aikaa Ravelryssä ja teen myös neuleita vähäsen myyntiin. On painetta blogata englanniksi!

Jos vain jaksatte lukea englantia, niin toivon, että alatte seuraamaan uutta blogiani. En tiedä, kuinka tämän päivitysten jatkossa käy. Uusi blogi löytyy myös blogilistalta.

Uuden blogin aiheena on neulonta, ornamentit ja muotoilu, siis hieman eri näkökulma kuin tässä Sukanvarressa.

Elämääni kuuluu hyvää. Opiskelut alkavat olla voiton puolella, loppusyksy on vielä koulua ja keväällä lopputyö. Olen myös palannut opiskeluista takaisin työelämään, mukavalta vaikuttavaan, uuteen työpaikkaan.

Tavataan siis Kukkilintu-blogissa!

Sunday, September 14, 2008

Nancy Bush ja design

Omenasatoa kerätessä on pakko tunnustaa: enää ei tule toivomaani hellekautta, kesä on ohi ja syksyn kylmät alkaneet.

Onneksi kesällä tuli ahkeroitua lämpimät sukat syksyä varten! Ne ovat Nancy Bushin Conwy-sukat, melkein jo klassikkomalli, jota en ole tullut ennen neuloneeksi. Lankana on ihana Villa Mokan värjäämä sukkalanka, värinä ukkonen.

Sukat istuvat jalkaan ihanasti. Ovat juuri sopivan ohuet ja mukavan lämpimät.

Poikkesin vähän ohjeesta, neuloin kantapään jälkeen terän 66 silmukalla, eli vähän enemmällä kuin ohjeessa. Täytyy olla pieni jalka, jotta vähemmällä saisi mukavat sukat, kun lanka on ohutta. Minun kenkänumeroni on noin 38 ja silmukoiden lisäys oli tarpeen.

Pidän Nancy Bushin malleista Conwy-sukkien lisäksi muutenkin ja hankintalistallani onkin hänen myöhemmin syksyllä ilmestyvä kirjansa: Knitted Lace of Estonia: Techniques, Patterns, and Traditions.

Luulisi muuten, että yli vuoden opiskelu teollisen muotoilun parissa olisi tehnyt tehtävänsä ja tämä folk-neuleiden ihailu olisi vaihtunut vähän modernimpaan design-harrastukseen. Päinvastoin! Monesti nykydesign tuntuu vain silkalta materian ja energiavarojen tuhlaukselta.

Olen innostunut kierrätysmateriaaleista ja monenlaisista tyyleistä. Uskon, että kaikissa ihmissä on luovuutta ja on hyvä asia käyttää sitä. Itsekriittisyys on hyväksi, mutta sallivuus vielä paremmaksi.

Voi vain todeta, että koulutus avartaa mieltä vaikka se avartuisikin ennalta odottamattomaan suuntaan.

Friday, August 22, 2008

Etsy


Innostuin kesällä suunnittelemaan painokuvioita kankaisiin. Tein mm. nämä sukkapuikkokotelot, joissa on sukkien kuvia.

Nämä ja muita kesän käsitöitä on myynnissä Etsyssä. Kauppani nimi on Kukkilintu.

Siis missä Etsyssä?

Etsy on amerikkalainen verkkokauppa, jossa käsitöiden tekijät voivat myydä tuotteitaan. Sieltä voi löytää kaikenlaista käsillä tehtyä, mm. koruja, laukkuja, neuleita, itsetehtyjä papereita yms.

Minä löysin Etsystä aivan ihanaa käsinkehrättyä pitsihuivilankaa, jonka on kehrännyt englantilainen kehruun harrastaja.


Meneillään on Evelyn Clarken suunnittelema pitsihuivi ja lanka sopii varsin yksinkertaiseen ja perinteiseen malliin tosi hyvin.

Kuten aina syksyisin, olen vannonut jälleen, että yritän tukea entistä enemmän käsillä tekemistä ja ekologisia ratkaisuja.

Koulussa onkin juuri sopivasti alkamassa kurssi nimeltään Ekologinen muotoilu.

Saturday, July 5, 2008

Lankavarastonhallinta



Olen neulonut kuluneen vuoden aikana paljon, mutta hankkinut varsin vähän uutta lankaa. Lankavarastoni voi tästä huolimatta edelleen paksusti.

Paksuus tarkoittaa:
a) Lankaa on ollut ja on edelleen paljon.
b) Paksut langat jäävät neulomatta. DK-lankoja paksummat (tiheys alle 22 silmukkaa 10 cm:llä) on minulle jo kamalan paksuja.

Nämä sukkaparit olen neulonut DK-lankojen jämistä. En ole katsonut jalkapallon EM-kisoja, mutta sukissa on silti vaikutteita ruohokentiltä.

Jämälankaneulonta vaatii kekseliäisyyttä, mutta on jotenkin hirveän tyydyttävää saada jämälangat hyötykäyttöön. Lisäksi jämälankaprojektit ikäänkuin oikeuttavat uuden langan ostamisen.


Kävimme autoilemassa Pirkanmaan suunnalla ja poikkesimme Hämeenlinnaan. Minulla oli ylhäällä Villa Mokan osoite ja sinne siis! Olipa ihania sukkalankoja! Ostin kolme vyyhtiä, kaikki eri sävyjä. Sormet syyhyävät päästä näistä neulomaan!

Pyrinkin jatkossa hankkimaan lankavarastooni tällaisia ohuita luonnonkuitulankoja, joiden menekki on taattu. Ohuiden sukkalankojen lisäksi minulla on muitakin suosikkeja.

Debbie Blissin Baby Cashmerino on ehkä suurin suosikkini. Se on pehmeää, kestävää ja sopivan paksuista melkein mihin tahansa. Noro Kureyon ja Noro Silk Garden ovat ihanasti värjättyjä ja niissä on juuri sellainen rustiikkinen tunnelma, jota käsinneuloja kaipaa. Vuorelman Satakieli on kirjoneuleisiin ehdoton monine sävyineen ja sitä voi yhdistää virolaisiin villalankoihin, jolloin värikirjo laajenee entisestään.

Kuten tästä blogista ja suosikkilangoistanikin voi päätellä, neulon paljon asusteita ja pieniä neuleita ja hieman vähemmän puseroita ja isompia projekteja. Aina on kuitenkin myös jotain isompaa tekeillä, kaikki neulontaprojektini on nähtävillä Ravelryssä (käyttäjätunnus: paivi) ja Flickr:ssä, jossa on kuvia myös muista harrastuksistani.

Wednesday, June 25, 2008

Yhteisneulonnasta


Ostin pitkästä aikaa neulekirjan. Se on Larissa Brownin ja hänen miehensä Martin John Brownin kirjoittama Knitalong - Celebrating the Tradition of Knitting Together.

En siksi, että tässä olisi jotain elämää suurempia ohjeita. Neulemallit on jopa raivostuttavan yksinkertaisia. Ostin kirjan siksi, että se on dokumentaatio neulontamaailman keskeisestä ilmiöstä, yhdessäneulomisesta. Neulonnassa kun on kyse sekä yhteisöllisyydestä että yksin viihtymisestä, eikä toinen poissulje toista.

Minusta on ihana käpertyä välillä maailmaan, jossa on neule, minä ja televisio. Parhaimmillaan nämä kolme tekijää ovat tasapainossa. Jos televisio-ohjelma on huono, neulemallin on paras olla mielenkiintoinen. Jos neule on tylsässä vaiheessa, televisio-ohjelma voi taas olla mitä parhain, esim. nyt kesällä "Kyllä Jeeves hoitaa", vaatii tarkkaavaisuutta ja yksinkertaista neuletta. Vastaava pätee myös ajatusten runsauteen.

Miten tämä liittyy yhdessäneulomiseen? Tuossa käpertyneisyyden kliimaksissa on kuin onkin myös sosiaaliset ulottuvuudet. Neulon jotain, jota sadat ihmiset ympäri maailmaa neulovat parhaillaan. Kun neule etenee, ihailemme toistemme tuloksia jakamalla kuvia ja tarinoita keskenämme. Minusta on mukavaa myös väliin nähdä ihan oikeasti muita neulojia. Mutta kun maailma myrskyää tai aikataulut menevät sekaisin, on lohduttavaa, että yksinkin voi neuloa yhdessä.



Kirjan malleista olen neulonut jo aika monta, vaikka periaatteessa vastustan tällaisia neulemalleja, jotka ovat niin mitättömiä, että ovat juuri ja juuri olemassa. Minulla oli varastossa lammasmarkkinoilta ostettua suomenlampaan villaa. Neuloin siitä kirjan Socks 101 -sukat. Meathead Hat -hatun neuloin Colinette Point Five -langasta. Lisäksi olen neuloa rykäissyt vielä Pinwheel Baby Blanketin Debbie Bliss Baby Cashmerino jämäkeristä.


Ullablogissa kysyttiin: Millainen neuleassistentti sinulta löytyy? Nuorin koirani Cosmo on kova purkamaan lankakeriä ja tutkimaan niin keskeneräisiä kuin valmiitakin neuleita. Cosmon mielestä suomenlampaan villan haju on tosi jees ja se alkoikin hieromaan itseään sukkia vasten. Meathead Hat kiinnosti vain noin sekunnin.

Lopuksi kuva Pinwheel Baby Blanketistä. Siitä tulee mieleen minulle kimalainen tämän kesän pionissa. Pinweel Baby Blanket on saatavilla myös ilmaisohjeena. Hyvin helppo neuloa ja hyvin addiktiivinen, joten suosittelen!

Jos Knitalong-kirja kiinnostaa, niin kuuntele Craftsanity-podcast, jossa on haastateltu kirjoittajapariskuntaa.

Saturday, May 10, 2008

Kesäsukat ja lapasprojekti


Neuloin kesäsukat Opalin itsekuvioituvasta puuvilla-villa-sekoitelangasta. Samasta langasta olen neulonut sukat aiemminkin ja ne kuluivat kovassa käytössä niin loppuun, että piti neuloa uudet. Vaikka langassa on mukana villaa, ne tuntuvat ihan kesäisiltä froteesukilta ja vain paranevat pesukonepesussa. Joten, jos et ole neulonut tällaisesta ohuesta puuvillasekoitelangasta aikaisemmin sukkia, suosittelen kokeilemaan!


Tänään oli niin lämmintä, että alla olevan kuvan lapasia ei todellakaan olisi tarvittu, mutta lapaset on nyt erityisen ajankohtaiset. On alkanut ihana Knit-Along, jota tahdon mainostaa. Nimittäin "Sata kansanomaista kuviokudinmallia", haavistokal. Knit-Alongissa neulotaan kirjan lapasmalleja, jotka Eeva Haavisto kokosi eri puolelta Suomea vuonna 1947. Minä sain teini-ikäisenä kirjan kolmannen painoksen, vuodelta 1953, tädiltäni. Omistuskirjoituksessa lukee: "Erinomaiselle neulojalle Päiville 1983 Rauha-tädiltä".

Rauha-täti oli keskeinen henkilö suvussamme. Hänellä oli karjalainen, iloinen luonne ja häne suosiotaan lisäsi ilmiömäinen tarinankerrontataito. Hän oli nuorena tyttönä muuttanut Helsinkiin, jossa hän asui elämänsä loppuun asti. Pikkutyttönä oli jännittävää kuulla Helsingin ja ulkomaidenkin tapahtumista tädin tullessa käymään. Täti matkusteli paljon ja hänen tarinoissaan riitti huippukohtia, vaikka ne olivat monesti ihan tavallisesta elämästä. Tädilläni riitti uteliaisuuttta kaikkea uutta kohtaan vielä vahanakin ja hän elikin lähes 90-vuotiaaksi. Vaikka tätini kuolemasta on kulunut jo useita vuosia, tulen muistamaan hänet tarkasti aina, sillä hän oli niin ikimuistoinen ihminen.

Tällä vanhalla lapaskirjalla on siten ollut minulle paljon tunnearvoa, mutta kirja on arvokas toki muutenkin. Siinä on kuviomalli poikineen ja olenkin hyödyntänyt sitä vuosien varrella myös muissa projekteissa kuin lapasissa. Hienoa, että kirjasta on otettu uusi painos ja vielä hienompaa että lapasia neulotaan yhteisprojektina!

Saturday, May 3, 2008

Maailman kauneinta lankaa

Siis mitäh! Tuoko kuvassa näkyvä kuhmurainen naru, sanoisinko jopa vaatimaton vaalea kuitukierre?!

Kyllä, tuo hirveä naru on saatu aikaan tuosta ihanan pehmeästä villapilvestä tuolla nuken jalan nivellevyn näköisellä kapistuksella!

Ostin eilen Spin-Off -lehden ja muistin yhtäkkiä hankkineeni joskus vuosia sitten kehruupakkauksen, jossa on villaa, värttinä ja ohjemoniste. Ja kun sääkin vielä oli niin upea, niin mikäs siinä, tuumasta toimeen takapihalla!

Olen jo kauan ajatellut, että kehruu ei ole minua varten. Pah! Vuoret jyrisivät ja elämä salamoi! Näin tehdään lankaa! Lopputulos voi olla muille vaatimaton, mutta minulle niin jees. Katselen lankavarastoani uusin silmin ja jokainen lanka kuulkaa on suuri ihme!

Thursday, May 1, 2008

Aurora-laukut


Olen saanut Ravelryssä paljon viestejä liittyen Aurora-laukkuun ja englanninkielinen käännös mallista on nyt valmistunut. Samalla tein laukusta uuden version, jossa teemana on glamour. Tämä Noro-lankainen glamour-versio on jotenkin niin minun tyyliseni, tykkään siitä tosi paljon.

Tuesday, April 29, 2008

Kesäkevät monin aistein

Ihana sää ottaa kuvia ja seurata kasvien kasvamista! Talven aikana on tullut neulottua paljon ja luonnonvalossa on kiva kuvata neuleita.

Muotoiluopinnoissa meitä on herätelty nyt visuaalisuuden sijasta moniaistillisuuteen. Että suunnittelisimme tuotteita, joiden äänimaailma, tuntuma ja haju ovat sopusoinnussa niiden visuaalisen muodon kanssa. Mitä useammalla aistilla asia on todettavissa, sen todennäköisemmin se on saavutettavaa kaikille, myös vammaisille.

Tätä kevättä olenkin yrittänyt tutkia kaikin aistein. Lintujen laulu on ainakin jotenkin kauniimpaa kuin ennen, sitä vain sivumennen kuunnellessa. Nykyään puhutaan paljon elämyksellisyyttä - olisikohan se usein pitkälti samaa kuin moniaistillisuus!

Olen myös huomannut, että olemme aika huonoja erittelemään kauneutta. Monesti sanomme: "Ihanat värit!" Vaikka itseasiassa kyse on siitä, että jokin asia tai esine saa mielikuvituksemme sykkimään monessa mahdollisessa muussakin muodossa.

Värien suhteen minulla on viha-rakkaus-suhde valkoista kohtaan. Kammoan valkoiseksi maalattuja seiniä. En valitse yleensä valkoista esinettä, jos on mahdollisuus valita värikäs. Valkoinen tuntuu jotenkin tyhjyyden ja kuoleman väriltä.

Mutta sitten on asioita, joissa valkoinen edustaa ylellisyyttä. Minulta tilattiin vauvanuken tossuja, nimenomaan valkoisia. Suunnittelin mallin, joka on hauska neuloa ja lisäksi vähän romanttinenkin. Pakko sanoa, että muissa väreissä malli ei pääsisi niin oikeuksiin.

Valkoisissa yksi ongelma on, että niissä on ihan yhtä paljon sävyjä kuin muissakin väreissä, usein ne on vain vaikeasti erotettavissa, jos ei ole vertailukohtaa. Nämä tossut tulevat eri nukeille, joten tässä värivariaatio ei haittaa. Muualla taas ... olisikohan elämä helpompaa, jos en olisi niin pikkutarkka!

Palatakseni moniaistillisuuteen: koirat jos mitkä ovat alan asiantuntijoita! Ihailen suuresti niiden kykyä havainnoida ympäristöä mm. hajujen kautta.

Toni-beaglelleni tämä ihana kevät ennen kaikkea tuntuu ja tuoksuu. Beagleni ottavat aurinkoa aina, kun siihen on mahdollisuus ja ne kuumuvat kuin pienet lämpöpatterit etenkin tummista mantteleistaan.

Seuraavaksi alan neuloa kesäsukkia puuvillalangasta!

Sunday, April 27, 2008

Amissit

Amissit ovat USA:ssa asuva uskonnollinen yhteisö, joka pukeutuu yksinkertaisesti eikä käytä juurikaan nykyajan teknologiaa.

Minun tietoisuuteeni amissit ovat tulleet tilkkutöiden kautta - monet nykyään tehtävistä tilkkutöistä jäljittelevät amissien yksivärisistä kankaista tekemiä yksinkertaisen koskettavia tilkkupeittoja.

Kun huomasin Lorna's Laces -sukkalangassa olevan värin "Amish", pitihän se hankkia. Mietin jonkin aikaa, mikä malli sopisi amissien henkeen ja sitten keksin, tietysti Jaywalkers!

Sukista tulikin aika kivat! Langan värissä on tosi onnistunut tuo amissien suosima violettiin vivahtava sininen. Lorna's Laces -sukkalanka on yksi suosikkisukkalangoistani. Se on ihanan ohutta ja tiiviskierteistä ja monivärinen lanka on hauskaa neulottavaa.

Lisäksi lanka on tosi kestävää - olen käyttänyt siitä tehtyjä sukkia talvella kenkäsukkina ja pessyt koneessa. Langan huono puoli taas on se, että se ei ole kovin joustavaa. Näistäkin sukista tuli jalkaan tiukat.

On vähän surkuhupaisaa ostaa kallista sukkalankaa ja neuloa sitä muka amissien henkeen. Amissithan eivät yksinkertaisuuden vaalijoina koskaan tällaisia sukkia neuloisi, vaan ne olisivat jotain hyvin harmaata perussukkaa.

Olen varmaan tulossa vanhaksi, kun mietin tällaisia. Olen alkanut ihmettelemään isoja ostoskeskushankkeita ja mietimään, mihin kaikkeen sitä tavaraa tarvitsee. Opiskelu esineiden parissa pysähdyttää myös joskus: tarvitaanko kaikkia näitä muovikalikoita, joita mekin suunnittelemme.

Varmasti amissien ja innokkaan kuluttajan välitilakin on olemassa. Haluan tähdätä elämässäni kuluttamisesta edes hiukan amisseihin päin.

Vaikka lankavarastossa olisikin väliin jäljet kulutusjuhlasta, on neulominen kuitenkin juuri tuota "back to basics"-askaretta, jonka nautinnollisuus tulee omasta ponnistelusta.

Saturday, March 29, 2008

Farkkua villasukassa

Ei ne materiaalit, vaan niiden yhdistelmät! Teen nykyään aika paljon töitä, joihin yhdistelen erilaisia materiaaleja: kankaita, papereja, helmiä, kirjontaa ja muovailumassaa. Yritän tuoda tästä vaikutteita myös neuletöihini.

Yksi idea tuli, kun kävin Kulttuurien museossa Rajantakaista Karjalaa -näyttelyssä. On kiinnostavaa tutkia vanhoja käsitöitä. Nyt ihastuin neulottuihin sukkiin, jotka oli vahvistettu kankailla. Kangasta oli sekä kantapäässä että päkiöiden kohdalla.

Innostuin neulomaan pikkusukat, joihin sovelsin ideaa. Ompelin ohutta farkkukangasta kantapäiden takaosaan. Tein tarkoituksella sukista keskenään hieman erilaiset. Vanhoissa neulontatöissä monesti materiaalien käyttö ohittaa symmetrian. Kaikki materiaali pyritään hyödyntämään.

Näihin pikkusukkiin on käytetty langanloppuja. Päälankana on Artyarns Handpainted merino, joka muodostaa omat kuvionsa, lisäksi on kirjoneulontaa valkoisella Jo Sharpin villalangalla. Varren suu on virkattu ja siinä on pätkä virolaista farkunsinistä villaa.

Seuraavat sukat on jo puikoilla: elämäni ensimmäiset Jaywalkerit, niistä lisää myöhemmin.

Tuesday, March 25, 2008

Työteilijä

On bloggaamisen paikka, sillä sain valmiiksi ufon vuodelta 2002! Se on tämä keväinen tilkkutyö, joka sai alkunsa aikoinaan Tilkut-sähköpostilistan veneblokkivaihdosta Päätin tikata työn käsin ja into lopahti pian. En kuitenkaan ole raaskinut viskata tätä roskiinkaan tai muuntaa koirien makuualustaksi. Yhtäkkiä tämän tekeminen tuntuikin ihan kivalta ja työ valmistui muutamassa päivässä loppuun.

Periaatteessa en tee tällaisia perinteisiä tilkkutöitä enää. Ovat niin jäykkiä jotenkin! Yhdistän nykyään töihini kirjontaa ja pyrin vähän vapaampaan ilmaisuun. Töistäni esimerkkejä on tilkkutyösivustollani.

Löysin arkistoistani joskus kirjoittamani sähköpostin, jossa selitän, että minussa on kaksi eri persoonaa: taiteilija ja työteilijä. Kuvaan niitä näin:

Taiteilija yhdistää kirjontaa tilkkutöihin ja kuuntelee vain tietynlaista musiikkia työhön ryhtyessään. Kyse ei ole mistään keveästä asiasta vaan siitä, pystyykö Taiteilija koskaan sellaiseen työhön, josta jäisi jotain elämää suurempaa katsojalle mieleen.

Taiteilijan on vaikea tunnustaa, että osan tilkkuiluun käytettävästä ajasta tuhlaakin Työteilijä. Työteilijällä ei ole tippaakaan taiteellisuutta, mutta kaksin verroin ahkeruutta. Työteilijä tuntee suurta mielihyvää kierrätyksestä ja siitä, että pienikin palanen saadaan sopimaan johonkin sopivaan loveen. Työteilijä tarjoaa töitään webbisivustoon, mutta Taiteilija tyrmää ajatuksen täysin! Voi hirveää sentään!

Siksi Työteilijä onkin löytänyt itselleen kohderyhmän, joka arvostaa sen töitä. Koirat! Ja ennen koirapeittoja Työteilijä tilkkuili kesyrotan riippukeinuja (ja tämä on tosi tarina!).

Niinpä usein käy niin, että Taitelijan epätoivoisesti etsittyä sopivaa koruommelmallia blokkiarvontavoitolle ja epäonnistuttua tehtävässään, hän lahjoittaa voiton Työteilijälle. Työteilijä on innoissaan! Hän tietääkin juuri sopivan koiran, joka on peittoa vailla. Työteilijä jopa voi kuvitella, kuinka hänen maineensa kiirii koirien keskuudessa. "Hyviä peittoja ovat, lämpimiä ja saa sopivan muotoisina", kuiskivat koirat. "Minullakin on Työteilijän peitto, eikö sinulla vielä ole?!" "Nukahdin makeasti Työteilijän peittoon jänismetsän jälkeen!"

Muotoiluopintojen myötä minusta on kuitenkin tullut jotenkin kokonaisempi ihminen. Ajattelen, että käytännölliselläkin esineellä voi olla tunnelmansa ja siten työteilijä ja taiteilija voivat työstää yhdessä samoja projekteja. Näin myös neulontatöiden osalta.

Sukkien osalta ei ole nyt muuta esiteltävää, kuin nämä pikkuruiset vauvansukat, joita teen hyväntekeväisyyteen. Menossa on muutakin sukkaprojektia, mutta siitä ensi kerralla.

Sunday, March 9, 2008

Punainen maaliskuu

Sininen pii-huivi on valmistunut ja höyrytystä vailla. Virolaisen villan ja lähilangan suosiminen alkaa riittää, kädet on hiertymillä karkeasta villasta!

Maaliskuu alkoi minulla punaisissa merkeissä muutenkin kuin hiertyminä tai tulppaaneina keittiössä.

Ullaan aikoinaan suunnittelemani Aurora-laukku on saanut Ravelryn kautta huomiota ja villejä englanninkielisiä käännöksiä on alkanut liikkua laukun ohjeesta. Olen iloinen, että laukusta ollaan kiinnostuneita, mutta olen surullinen siitä, että käännöksiä tehdään luvatta. Kaikki liikkeellä olevat neuleohjeitteni käännökset ovat laittomia.

Suunnittelin laukkuni tietoisesti vain suomalaisille neulonnan harrastajille. Nyt laukusta on kuitenkin niin paljon kyselyjä, että olen päättänyt tarkastaa ohjeen vielä kerran, kääntää sen englanniksi ja tarjota sen ilmaiseksi kaikille harrastelijaneulojille.

Kaiken kukkuraksi: laukun ohjeita täydennetään vielä uudella versiolla, jossa on kimallusta ja syviä värejä. Tämä on suunniteltu erityisesti heille, joiden klassista tyyliä täydentää ripaus rokkia!

Kuvassa esimakua uudesta Aurorasta!

Thursday, February 21, 2008

Alkavan kevään tunnelmia

Puikot, pensselit, kynät ja koneet ovat minulla ahkerassa käytössä. Aika kuluu koulutöitä tehden ja tietenkin myös neuloen. Koulussa on juuri nyt 3D-mallinnusta tietokoneella, se on ihanaa!

Kevätaurinko paistaa jo muuallekin kuin työpöydälleni. Olen ollut hyvässä neulontavireessä. Asian voi ilmaista myös: minulla on sairaus.

Sormet ovat rohtuneet halvasta Tallinnan villasta, niskaa pakottaaa ja tuhansien ja taas tuhansien silmukoiden jälkeen yhtenä iltana vähän pyörrytti. Työn alla on mm. Elizabeth Zimmermannin Pii-hartiahuivi. Olen päässyt vaiheeseen, jossa on 576 silmukkaa pyöröpuikolla ja spiraali tuntuu loputtomalta. Eilen illalla kun neuloin yömyöhällä, ei väsyttänyt yhtään, mutta kun nousin ylös, jaksoin juuri ja juuri pestä vielä hampaat ennen nukkumaan menoa.

Olen lisäksi lukemassa Kate Jacobsin Pieni lankakauppa -kirjaa. Se on ihan viihdyttävä. Se, että tapahtumat sijoittuvat lankakauppaan ei yhtään vähennä mielenkiintoa ihmissuhdekoukeroihin.

Tosin "Pieni lankakauppa" ei ole kovinkaan syvällinen kirja. Syvällisten neulojien kannattaa lukea vaikka Elizabeth Zimmermannin Knitter's Almanac, jossa mm. Pii-hartiahuivin lumo selitetään hyvin. Voi kuinka ihailenkaan Elizabeth Zimmermannia! Hänen neuleohjeensa eivät ole ohjeita, vaan konsepteja, joiden lähtökohdista jokainen voi suunnitella oman versionsa.

Vaikka on jo melkein kevät, villasukat ovat ihanat jalassa. Erityisesti yömyöhällä tapahtuvan neulonnan aiheuttamia väsymysvilunväreitä vastaan taistellessa!

Uskokaa tai älkää, parjaamani Sukkasillaan-kirjan ohjeella aikoinaan syntyneet villasukat ovat kuluneet ahkerassa käytössä niin, että parsiminenkaan ei enää auttanut. Niinpä jouduin pelastamaan sen mikä pelastettavissa oli ja neulomaan uudet sukkaosat vanhoisiin varsiin. Yritin parhaani yhteensovittamisessa ja neuloin vähän kuviota kärkeen.

Ei ne tunnu ihan samalta. Messuilta ostamani epämääräiseksi kasvivärjätty lampaanvilla sai vanhat sukat kukoistamaan, mutta uusiin ei ollut kuin tavallista pässinpökkimää ja hieman saksalaista villaa. Joskus tarvitaan upea sukkalanka, kuten Lorna's Laces shephard sock, ja sukista tulee kuin kartano pitsikoristeineen. Joskus paksu ja keltaisen kukertava lampaanvilla ryhdistäytyy ja löytää sopivan mallin. Tuloksena on mitä mahtavin hirsimökki, jossa rikkaimmatkin viihtyisivät ja jota lampi peilaisi loputtomiin!

Sunday, January 27, 2008

Satakielen kutsu

Kyllästyin hetkeksi moderniin ajatteluun ja kaivoin Satakielen jämät kaapista. Ne riittivät aika hyvin Nancy Bushin Laila's Socks'eihin. Oranssi vain on virolaista villaa.

Sitten aloin neuloa kintaita, Nancy Bushin malli jälleen. Satakielestä oli enää vaan vähän koristeeksi, loput on virolaista villaa ja suomalaista pientuottajan lampaanvillaa.

Koulussa minulle sanottiin, että tyylissäni näkyy ornamentiikka. Suunnittelemastani viivakoodinlukijasta sanottiin, että ihme, että siitä tuli niinkin moderni lopuksi, kun alun luonnokset oli kuin karjalalaisia ikoneja. Ope ei tiennyt, että olen kotoisin Pohjois-Karjalasta ja maalannut lapsena ikoneja! En ole ollut koskaan ortodoksi, mutta lapsuudenkodin lähellä oli ortodoksinen kirkko ja sen alakerrassa kokoontui ikoninmaalauspiiri, jonne pääsin noin 10 vuoden iästä huolimatta aikoinaan mukaan.

Olen alkanut ymmärtää, millainen vaikutus aikaisemmilla harrastuksilla ja kokemuksilla voi olla. Se on kiehtovaa. Suhtaudun modernin muotoilun haasteisiin hakien uusia näkökulmia mm. vanhoja työstämällä. Minulla on ollut suuri onni elää lapsuus, jossa on riittänyt harrastuksia ja tekemistä.

Lapsen mielelle kun herkistyy, niin Satakielen kutsun voi oikein kuulla: neulokaa kirjoneuleita, palauttakaa vanha neuleperinne ja kunnia! Eestiläiset tuntuvat tämän osaavan jotenkin suomalaisia paremmin. Kansanomaisia neulemalleja tutkiva amerikkalainen Nancy Bushkaan ei pysähtynyt Suomeen, vaan jatkoi lautalla Tallinnaan. Eestiläisten rankka historia on säilönyt paremmin neuleperinteen. Suomen high tech -elämä on vaatinut veronsa.

Mutta tälle ei ole mitään estettä nyt, kun neulonta on voimissaan: Palautetaan ornamentit takaisin katukuvaan!