Thursday, December 20, 2007

Hyvää joulua!

Näiden joulunpunaisten sukkien myötä toivotan hyvää joulua!

Kiitokset teille, kaikille lukijoilleni, kirjoitusteni seuraamisesta ja kommenteista. Niitä on tullut sekä tämän blogin kautta että kasvotusten.

Onneksi joulunakin voi neuloa. Muistan kun teininä kävin neulomassa jouluna olohuoneen oven takana salaa, ettei paljastuisi, etten oikeastaan ole muuta tehnytkään koko joulun.

Ajat on muuttuneet, nurkan takana neulomisen sijasta yritän pitää projektejani jossain määrin ajan tasalla julkisesti Ravelryssä, josta kaikki sinne kirjautuneet voivat seurata myös muita kuin sukkiin liittyviä neuleprojektejani. Jos pitäisi valita vuoden neulontailmiö, niin se olisi kyllä ilman muuta Ravelry. Voi olla, että pian emme edes muista aikaa ilman sitä.

Thursday, December 6, 2007

Lahjasukkia tuntemattomille

Olen himoneuloja. Neuleita valmistuu tämän tästä. Olen jo kauan aikaa sitten ratkaissut valmiiden neuleiden paljousongelman lahjoittamalla suuren osan neuleistani. On aina mukava kuulla uudesta hyväntekeväisyyskampanjasta, jonne otetaan vastaan neuleita. Tämän blogin sukistakin suuri osa on pois jo lahjoitettuja tai lahjoitettavia.

Monestikin otan osaa kampanjoihin itsekkäistä syistä. Lasten sukkien neulominen esimerkiksi on hauskaa, eikä lähipiirissäni ole lapsia, joille voisi neuloa sukkia jatkuvasti. Kun hartiahuiveja kerättiin vanhuksille, otin ilon irti vanhoista viktoriaanisista malleista. Kuvaan kaiken neulomani, joten kuva jää minulle muistoksi projektista.

Vasta alkaessani lukea Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjaa, aloin konkreettisemmin käsittää, että asialla on toinenkin puoli. Lahjoituksia tarvitaan.

Olen ollut itsekin varsin köyhä aikoinaan, kun opiskelin ja vanhempani olivat jo kuolleet. Ajat unohtuvat. Kirjaa lukiessa joulun tavarapaljouden viehätys katoaa. Mihin tätä kaikkea tavaraa tarvitaan?

Missä menee raja, ettei pilaa toisten iloa, kun miettii yltäkylläisyyden epätasaista jakautumista? Ja itsekin ajattelin kirjoittaa ensin tämän blogimerkintäni lempilangoista - luksus-sellaisia kaikki tyynni.

Lempilankajuttu tulee kyllä vielä, mutta nyt tahdon mainostaa uutta kampanjaa, jossa kerätään pikkulasten sukkia Petroskoihin lähetettäväksi. Kristel on tehnyt kampanjaan neuleohjeenkin.

Tämän blogimerkinnän kuvat ovat sukista, jotka ovat jo lähteneet toiseen keräykseen. Langantähteet on käytetty hyödyksi näissä, mutta monesti hyväntekeväisyysneuleissa minua alkaa ärsyttää juuri tämä: että ovat vähän jämäneuleita.

Niinpä aina väliin repäisen ja neulon hyväntekeväisyyteen kirjoneulesukat tai käytän luksuslankaa. Tai teen isokokoiselle miehelle jotain sopivaa, kun on oletettavissa, että lahjoituksia saadaan eniten naisten tai lasten kokoihin.

En pysty yksin muuttamaan yltäkylläisyyttä. Jo oma itsekkyyteni estää sen. Mutta ajattelen häntä, joka saa ison viktoriaanisen pitsineulehuivin tai ylellisestä langasta neulotut sukat: ehkä se tasoittaa edes hiukan sitä, että asiat ovat minulla nyt niin hyvin.

Wednesday, October 31, 2007

Fibonaccin todellisuus

Neuloin Fibonaccin raita-sukat Getting Started Knitting Socks -kirjasta. Samalla pohdin Fibonaccin lukuja noin ylipäätään.

Tuli mieleen edellisen opiskeluputken aikaiset ajat, jolloin opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa. Opinnot olivat pitkälti matematiikkaa. Lukioajan rakkauteni vaihtui nopeasti inhoaineeksi. Kurssit olivat vaikeita. Mutta ajan myötä huomasin, että matematiikan kautta avautuu ihan oma näkökulmansa tarkastella maailmaa ja sen ilmiöitä.

Nyt muotoiluopiskelujen myötä olen todennut, että matemaattiset ilmiöt, kuten Fibonaccin luvut ja kultainen leikkaus, pitävät paikkansa edelleen, mutta luovassa työssä täytyy suorittaa nopeita päätelmiä. Jossain määrin pitää luottaa, että oikea aivopuolisko osaa laskea suunnilleen oikein. Esimerkiksi perspektiiviluonnoksia ei voi piirtää insinööriperiaatteella, koska homma on liian hidasta ja hankalaa, kun tavoitteena on ideoiden nopea konkretisointi.

Neulomisessa nämä aivopuoliskot, oikea ja vasen, tekevät työtä yhdessä. On matematiikkaa ja luovaa suunnittelua. Tämän vuoksi neulominen on varmaan lempiharrastuksiani. Siinä pääsee tasapainoon niin järjen kuin tunteenkin alueella. Joskus on kiva neuloa suoraan ohjeesta ja antaa painopisteen mennä järjen puolelle. Toisinaan on kiva suunnitella ihan alusta ja heittää vastuuta enemmän luovalle toiminnalle.

Insinööriminääni olen alkanut suhtautua myös huumorilla. Siihen liittyy tietty pedanttisuus. En voisi koskaan esitellä täällä blogissani sukkia, joita ei ole höyrytetty. Kun katselen muiden neulomia sukkia, olen väliin pöyristynyt siitä, että sukkia ei viimeistellä huolellisesti. Samaan aikaan se luovempi minäni hymyilee ja ajattelee villan lämmittävyyttä ja värien hehkua, eikä hätkähdä moisesta.

Sunday, October 14, 2007

Lähilankaa, kirjoja ja luomisen onnea

Kävin eilen Kirkkonummen lammasmarkkinoilla. Varsinaisia lammastuotekojuja oli aika vähän, mutta lankaa löytyi ja sitä tuli hankittuakin.

Yleisesti puhutaan lähiruoasta, mutta ehkä pitäisi puhua myös lähilangasta. Yritän jatkossa hankkia yhä suuremman osan langoistani suomalaisilta pientuottajilta. Valintaa vaikeuttaa vähän atooppinen ihoni, joka ei siedä hyvin karkeaa villaa. Mutta esimerkiksi sukkiin karkeampi villakin käy hyvin, sillä villasukkien alla on yleensä toiset sukat. Lähilanka tuntuu puikoilla jotenkin inhimillisen teeskentelemättömältä. Vähän samalta kuin itse tehty saippua tai itse kasvatetut samettikukat.

Lampaat, jotka oli markkinoilla esillä ottivat tyynesti vastaan yleisön uteliaisuuden. Lampaiden korvat ovat erityisen suloiset. Niillä kuullaan varmaan vain hyviä asoita: puikkojen kilinää, heinäpaalien kohinaa ...

Muita menneen viikon tapahtumia: Pääsin Ravelryyn vihdoin parin kuukauden jonottamisen jälkeen. Totesin Ravelrya tutkittuani, että jos neulojat ottavat sen suosioonsa, kaikki verkkokommunikaatio (ja vapaa-aika) tulee jatkossa tapahtumaan siellä. Ravelry on rakennettu sille periaatteelle, että jokainen neuloja haluaa kokonaisvaltaisesti hallita ja raportoida loputonta varastoaan, projektejaan ja kontaktejaan. Sytyin heti idealle! Onko meissä neulojissa jotain kontrollifriikkeyttä?

Koska en halua vieläkään laskea lankavarastoni kokoa, aloitin Ravelryn täyttämisen pitämällä kirjainventaarion. Totesin, että omistan hirveästi neulekirjoja. Jotta asia edes näyttäisi olevan hallinnassa, laitoin pienen osan Huuto.netiin myyntiin. Myytävänä on esimerkiksi tämä Weekend Knitting. Muitakin kivoja kirjoja olisi nyt edullisesti myynnissä.

Opintovapaani on alkanut tuottaa kaikennäköistä luovaa toimintaa. Uusimpaan Ullaan olen suunnitellut Natura-kaulurin. Sen idea on joustinneuleen muodostamissa kaarevissa urissa. Sukkiakin on tullut neulottua. Niistä enemmän ensi kerralla.

Elämä on tuntunut hyvin onnelliselta. Aina ei sitä uskalla sanoa edes ääneen, jotta ei aiheuttaisi epätoivoa työssäkäyvissä. Olen nauttinut opiskelusta ja iloinnut saavuttamistani uusista taidoista. On myös ollut mukava seurata opiskelukaverieni onnistumisen elämyksiä. Tästä kokemuksesta haluan, että mieleeni jää se tieto, että kovan markkinatalouden rinnalla on olemassa myös pehmeämpi maailma. Sellainen, jossa on paljon lähisitä ja lähitätä.

Wednesday, October 3, 2007

Raitoja ja uusi sukkakirja

Opalin raitalankojen 100 g:n kerät ovat yllättävän riittoisia. Edellisistä neulomistani sukista jäi jäljelle lankaa runsaasti ja sain siitä vielä reilut koristeraidat näihin lasten sukkiin. Jotenkin raitalanka näyttää enemmän kirjoneuleelta ja aidolta kun sen yhdistää yksiväriseen pintaan. Yksivärinen harmaa lanka näissä sukissa on Schoeller & Stahlin Fortissima Sockaa.

Itseraidoittuville langoille on aivan ihana malli uusimmassa Magknitissa: Rainbow Socks

Mikähän on, kun uudet neulekirjat tuntuvat toinen toisistaan latteammalta. Esimerkiksi uusin suomalainen: Hyvän olon neuleet. Katselin tuota kirjakaupassa ja mikään malli ei oikein elähdyttänyt. Kirjan idea on erikoislangoista neulotuissa malleissa. Erikoislangat ovat jees, mutta en löytänyt neulemalleista mitään elämää suurempaa.

Suhtaudun nykyään varsin pessimistisesti kaikkiin uusiin neulekirjoihin. Mutta tämä oli pakko tilata: Ann Buddin Getting Started Knitting Socks. Mitä ihmettä! Miksi hankin aloittelijan sukkakirjan? Olen neulonut sukkia lähes koko ikäni!

Insinööristä löytynee sittenkin myös pinnallinen visualisti, sillä tilasin kirjan siksi, että kirjan kuvat ovat niiiin ihania! Fibonacci-raitaisten sukkien kuvat etenkin! Kirjassa on 16 sukkamallia, ihan kivoja, joskin kaikki sovelluksia perusohjeesta. Kuvat ovat upeita, selkeitä, houkuttelevia - ainoastaan jäin kaipaamaan kuvaa, jossa jokin sukka olisi ihan oikeasti jalassa eikä prässättynä lappeellaan.

Petyin siihen, että kirjassa ei ole erilaisten kantapäiden ohjeita. Ne olisivat mielestäni kuitenkin kuuluneet kirjan skooppiin. Mutta sukanneulonnan peruskirjaksi kirja on varsin mainio. Palaan kirjaan vielä, kun olen neulonut sukkia sen ohjeista.

Viimeksi kirjoitin ufottomuudesta. Se on ihanaa! Yksi työ seuraa toistaan! Voisiko tästä tulla minulle elämäntapa?!

Yksi viimeisimpiä ufoja oli minulla tämä laukku, jonka aloitin vuosi sitten Rowanin kurssilla Englannissa. Tämä on oma muunnos Martin Storeyn laukkumallista ja neulottu ihanista RYC-langoista, pääasiassa silkin ja villan sekoituksesta. Laukusta tuli varsin erikoinen. Siinä on raitaa, palmikoita, kirjoneuletta ...

Vaalin tätä laukkua ihanana muistona upeasta matkasta! Kunpa pääsisin vielä joskus kurssille Rowanille ihanaan Yorkshiren laaksomaisemaan!

Saturday, September 29, 2007

Ufoton lauantai

Kun päättelin näitä Opal-sukkalangasta neulomiani sukkia, havahduin yllättävään asiaan. Olen neulonut nyt kaikki keskeneräiset työni! Yhtään neuletta ei ole kesken! Ikuiselta tuntunut useamman keskeneräisen neuleen pyörittäminen olikin päättynyt kaikkien neuleiden valmistumiseen suunnilleen yhtäaikaa.

Yritin muistella, milloin viimeksi kävi näin. Palasin varhaisaikuisuuteen, siitä teini-ikään ja edelleen lapsuuteen. En muistanut tällaista tapahtuneen, vaikka varmaan joskus aiemminkin tällainen tilanne on osunut kohdalle. Nämä toinen toistensa perään soljuvat lukuisat neuletyöt osoittanevat, että olen nauttinut ja kärsinyt koko ikäni jonkinlaisesta neulontahulluudesta.

En aio parantua, vaan tulen juhlistamaan tänä viikonloppuna tätä erityistä tilannetta aloittamalla vähintään yhden, luultavimmin kolme uutta neuletta.

Sunday, September 23, 2007

Onnelliset seeprat

Nämä seeprasukat valmistuivat viime kuussa. Neuloin ensin Opalin itseraidoittuvasta seepralangasta isot sukat enkä voinut vastustaa kiusausta käyttää loput Jitterbugit kärkiin seepran kuonoiksi. Sitten oli pakko neuloa vielä seepravarsat!

Olen ollut nyt syyskuun opintovapaalla ja herännyt aamuisin hymyillen. On ihanaa opiskella ja vieläpä alaa, joka tuntuu omalta! On myös ihanaa katkaista hetkeksi päivätyön rutiinit. Voi siis sanoa, että ajatukseni ovat vaellelleet syyskuussa kuten seeprat kesämaisemissa savanneilla - laumoittain ja tyytyväisinä!

Sunday, August 5, 2007

Vauvaneuleita ja Debbiet

Sukanneulojan varastossa on hyvä olla sukkien lisäksi myös vauvan tossuja. Niitä voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja tuttaville. Koska neulon paljon, neulon usein varastoon. Kokemus on osoittanut, että neuleelle löytyy yleensä aina sopiva koti ennen pitkää. Näin voi neuloa kaikkea kivaa, jota ei voisi, jos neuloisi vain omaan tarpeeseensa.

Vauvaneuleista kun on kyse, niin niissä olen kahden Debbien ihailija.

Toinen on tietenkin Debbie Bliss, englantilainen neulesuunnittelija, joka on suunnitellut myös lempilankani: Debbie Bliss Baby Cashmerinon. Debbien ohjeilla olen neulonut nämäkin molemmat vauvantossut, kirjonnat vain on omasta päästä.
Nämä turkoosinharmaat tossut ovat tuota lempilankaani ja oih miten ihanaa siitä oli taas neuloakaan! Malleissaan Debbie Bliss on onnistunut yhdistämään klassisen nykyaikaiseen ja viimeistellyn yksinkertaiseen.

Mutta kuka on se toinen Debbie? Hän on myös englantilainen neulesuunnittelija, Debbie Abrahams.

Enemmän kuin vauvaneuleita, tämä Debbie on suunnitellut laukkuja, tyynyjä ja peittoja. Mallineuleiden ja värien kirjo on varsin retrohenkistä ja neuleista tulee mieleen kuviolliset kankaat.

Debbie Abrahamsissa ei ole mitään yksinkertaista, ei myöskään hänen malliensa neulomisessa. Kirjoneuleiden, helmien ja kuvioiden rytmittämisessä saa olla tarkkana ja lopuksi tuntuu, että ei - en jaksa ommella enää nappeja somisteeksi. Mutta kumma kyllä olen selvinnyt kolmessa neulepeitossa loppuun saakka ja lopputulos on aina vaivan arvoinen!


Saturday, July 21, 2007

Ajatuksia muodosta

Neuloin nämä pikkuiset sukat jämälangoista. Kirjoin silmukoita jäljitellen neliapilat pohjiin, koska tunsin olevani onnekas! Pääsin opiskelemaan!

Elämä on yllättävän lyhyt. Sen huomaa, kun on 38 v ja miettii, mitä tähän mennessä on jäänyt hampaankoloon. Minulla oli yksi asia ainakin, joka viime syksynä alkoi painaa mieltä. En uskaltanut abina hakea alalle, joka kiehtoi tuolloin: teollinen muotoilu.

Tänä keväänä sen tein ja syksyllä aloitan opinnot EVTEKin teollisen muotoilun aikuiskoulutusohjelmassa. Ihanaa, että viimein uskalsin!

Minulle opiskelemaan haku on opettanut sen, että elämä on yhtä paljon yksityiskohdissa kuin kokonaisuudessakin. Elämisen laatu tulee pienistä asioista, samoin neuletöihin voi lisätä jotain, kuten pisteen iin päälle.

Toinen asia, jonka opin muotoiluun hakiessa on, että uusi ulottuvuus voi löytyä yksityiskohtien lisäksi myös ristiriidoista: Erilaisuudesta.

Yhdistin näihin pussukoihin huovutettua neulepintaa ja tikattua puuvillakangasta. Näitä tekee mieli kosketella ja kokea pintojen erot muutenkin kuin katsoen.

Miten paljon enemmän onkaan kolmiulotteisuudessa, pinnoissa, kuin vain kaksiulotteisessa - vaikka painokuvassa! Tuon takia minua kiehtoo muotoilu. Ja neulominen.


Muotoon voi liittyä myös toimintaa. Ompelin sukkapuikoille säilytyskotelon. Se on tukeva, koska ryhdittäjänä on kovikekangas. Puikoille on uomat molemmin puolin läpän alla. Kotelo suljetaan kahtia taittaen. Tämä on paljon kätevämpi kuin se malli, jossa puikot on käärön sisällä.




Kesäloman alussa kävin Tallinnassa lankaostoksilla. Kun ostin hirveän määrän liukuvärjättyä virolaista villalankaa paikallisesta käsityöliikkeestä, myyjä sanoi: "Sinulla taitaa olla se sama sairaus kuin minulla ..." Ilman lankaa ei vaan pärjää. Neulominen tuo päivään oman ulottuvuutensa.

Sanoisin jopa, että päivälläkin on muotonsa ja se jää vajaaksi, jos siihen ei sisälly neulomista!

Monday, April 23, 2007

Uutta ja vanhaa

Sukat Colinette Jitterbug -langasta ovat valmiit. Mallina on Evelyn A. Clark:in Retro Rib Socks Interweave Knits -lehden numerosta Winter 2004.

Lanka riitti hyvin, mutta melkein koko vyyhti meni kahteen sukkaan, nämä ovat tosin varsin reilun kokoiset: silmukoita on 64.

Jitterbugia oli kiva neuloa, vyyhdissä vaan oli yksi bugi! Huomaatte sen toisen sukan varresta, se on tummemmin raidoitettu. Tässä kohdassa vyyhdissä oli solmu ja loppu olikin sitten huomattavasti vaaleampaa.

Jotkut pedantikot voisivat saada tästä mielenhäiriön, mutta minusta on aina mielenkiintoista, jos sukissa on pieniä eroja. Se on vähän kuin ihmisen kasvot eivät ole symmetriset!

Näiden 2000-luvun sukkien lisäksi olen ihaillut sukkia menneisyydestä. Ostin tänään ihanan sukkakirjan nimeltä Ethnic Socks & Stockings, kirjoittaja Priscilla A. Gibson-Roberts. Kirjassa on kansanomaisia malleja idästä, esim. Bulgariasta. Upeita kirjoneulesukkia, mutta myös pintakuvioita.

Minua kiehtoo neulonnan historia. On suuri haaste nykyneulojille tulkita historiaa kuvaamalla nykyaikaa. Itse ajattelen, että niinkin arkisissa töissä kuin sukissa voi ilmaista erilaisia asioita. Näin on ajatelleet menneetkin neulojat.

Ei pidä kuitenkaan jokaista työtä ottaa liian vakavasti. Jitterbug-sukat tulevat kulumaan käytössä eikä ne päädy museoon asti. Välillä on kiva neuloa valmiista ohjeesta tai ihan vaan perussukkaa. Mutta aina silloin tällöin pitää sukanneulontakin ottaa tosissaan.

Näin on ainakin tehneet Baijerilais-KAL:in jäsenet! Upea malli tuo tosiaan ja täytyy minunkin kokeilla kun oikea lanka ja mielentila kohtaavat!

Thursday, April 19, 2007

Sukkalangan suosio

Löysin netistä aivan ihanaa sukkalankaa: Socks That Rock, valmistajana amerikkalainen Blue Moon Fiber Arts.

Katsokaa esimerkiksi Multicolor Wave -sävyt. Onko kukaan tilannut näitä?

Samalla törmäsin hassuun juttuun Stephanie McPheen blogin kautta. Blue Moon Fiber Artsilla on Rocking Sock Club, johon liittymällä saa sukkalankalähetyksiä läpi vuoden. Tilaajia oli niin paljon, että pankki luuli asiaa huijaukseksi ja vaati yritystä palauttamaan rahat tilaajille. Pankin mielestä oli mahdotonta, että niin moni ihminen voisi olla oikeasti kiinnostunut sukkalangasta! Debra Rodyn blogissa on keskustelua asiasta.

Sunday, April 15, 2007

Kesän kynnyksellä

Ihana sunnuntaipäivä, uskomattoman lämmintä! Leudon kevään kunniaksi valmistui eilen kesäsukat valmiiksi raidoitetusta sukkalangasta.

Olen aivan hurmaantunut näihin puuvilla-villa-sukkalankoihin. Ne ovat ihanan tuntuisia etenkin heti konepesujen jälkeen. Näiden sukkien lanka on Lana Grossan sukkalankaa, jossa on 45 % puuvillaa, 42 % villaa ja 13 % polyamidia.

Lanka näytti kerällä varsin epäilyttävältä, mutta lopputulos on kovasti mieluinen. Tästä tulee mieleen kesän marjat ja jäätelö, sopivat hyvin kesäkäyttöön.

Wednesday, April 11, 2007

Zimmermannin jalanjäljillä

Neuloin mokkasiinisukat, jo kolmannen kerran.

Edelliset mokkasiinisukat


Lanka on kasvivärjätttyä suomalaista lampaanvillaa, jonka olen ostanut joskus Kiseleffin talosta Helsingistä.

Sopivat hyvin mieheni jalkaan ja ovat jotenkin rennommat kuin tavalliset sukat.

Itseasiassa olen neulonut viimeisen puolen vuoden aikana paljon Elizabeth Zimmermannin ohjeilla.

Mokkasiinisukat ovat Knitter's Almanac -kirjasta, mutta minulla on toinenkin kirja: Knitting Workshop. Mielestäni se on todellinen insinöörineulojan raamattu. Ohjeet ovat mielenkiintoisia ja kyse on enemmän neulonnan konsepteista kuin varsinaisista rivi riviltä luettavista ohjeista.

Baby Surprise Jacket on varmaan tunnetuin Elizabeth Zimmermannin malli. Se oli pakko neuloa, vaikka lähituttavapiirissä ei ole juuri nyt pienokaisia tulossa. Malli oli todella hauska neuloa! Vogue Knittingin uudessa numerossa näytti olevan Baby Surplice Jacket, kietaisuversio samasta mallista. Se voi olla käytännössä parempikin malli kuin alkuperäinen, sillä tässä kaula-aukko jää varsin pieneksi.

Lankana käytin Smartia. Se on minusta erinomainen villalanka ja hakkaa seiskaveikat ja woolit mennen tullen.

Entä mitä sanotte tästä: Elizabeth Zimmermannin Pelerine, jonkinlainen keeppi! Neuloin tämän virolaisesta villalangasta, jota jatkoin vähän Vuorelman Satakielellä. Vaikka lanka on ohutta, villa lämmittää ihanasti.

Tämä on ollut menneen talven yksi suosikkineuleistani. Neule toteutettiin tasona ja lopuksi ommeltiin sauma kiinni edestä keskeltä. Helppo ja hyvä työmatkaneule!

Zimmermann-faneille suosittelen Zimmermania-blogia.

Tuesday, April 10, 2007

Tutut neulojat Espoosta

Päivitin blogin linkkilistaa. Halusin koota siihen tuttuja neulojia Espoosta. Tapaamme kerran kuukaudessa Leppävaarassa. Olemme neuloneet yhdessä jo kolme vuotta. Poppoomme on ihana ja tapaamiset todellinen henkireikä arjessa. Lähden aina virkistäytyneenä tapaamisestamme.

Joku voisi kysyä, mitä on olla espoolainen neuloja. "Espoohelsinkivantaa", tokaisee tähän joku. Mutta ei se niin ole, kyllä sellainenkin kuin espoolainen identiteetti on olemassa. Espoolainenhan ei mielellään lähde Helsinkiin asti. Espoolaiselle ei ole ongelma, että Espoolla ei ole keskustaa. Onhan Espoossa kivoja paikkoja riittämiin! Espoolainen ymmärretään muualla vähän snobiksi. Omasta mielestään espoolainen ei sellainen ole missään tapauksessa. Helsinkiin on vain niin pitkä matka.

Tänään kävin Espoon uudessa modernin taiteen museossa Emmassa. Siellä oli aivan upeita Raimo Utriaisen veistoksia, joista neulojakin voi saada monta raita- ja kolmiulotteisuusideaa!

Art deco

Sukkiakin on tulossa, mutta nämä haluan esitellä nyt: suunnittelemani art deco -sormikkaat.

Art deco on tyylisuunta, joka kiehtoo minua kovasti. Siinä on jotenkin onnistuttu yhdistämään yksinkertainen, monimutkainen, kaunis ja käytännöllinen. Minua kiinnostaa kovasti yksityiskohtien runsaus. Siksi ehkä itse suunnittelemat neuleeni on sellaista pientä piiperrystä välillä.

Nämä mustat art deco -sormikkaat saivat alkunsa vahingosta. Oli talvi-ilta, sukkapuikot ja pari kerää lempilankaani Debbie Blissin Baby Cashmerinoa. Vaikka tiedän langasta sukkiakin neulottaneen, niin mulla lähti pitsineuleella liikkeelle. Neuloin tason ja lisäsin siihen sitten sormet, lopuksi peukalon, jonka neuloin irrallisena ja sitten ompelin paikoilleen.

Harmi ettei tullut kirjattua ohjetta! Näitä voisi kokeilla tehdä kaksivärisenäkin, vaikkapa art deco -tyyliin sopivana valkoisesta ja mustasta tai murretusta harmaanvihreästä.

Wednesday, February 28, 2007

Mennyttä aikaa

Muistelen mennyttä aikaa. Olen tullut varmaan vanhaksi! Nyt, kun olen 38, tuntuu erikoiselta, että olen ollut parikymppinen. En muista paljoa enää tuon ajan yksityiskohtia. Tai vaikka menisin vain 3 vuotta taaksepäin - aikaan, jolloin neuloin nämä sukat.

En muista elämän pieniä hetkiä, joitain asioita vain pääpiirteittäin. Ne kaikki käsityöt mitä on tullut tehtyä - en muista enää, jos ei ole kuvia.

Mietin muutosta. Pikku hiljaa ihmisestä tulee toinen. Elämä on alituista luopumista ja uuden vastaanottamista. Sukat, jotka hohtavat kuvassa uutena, kuluivat puhki kovassa käytössä ja parsiminenkaan ei auttanut loputtomiin.
Mutta neuloisimmeko edes alituiseen sukkia, jos sukat eivät ylipäätään kuluisi ollenkaan!

Uusien lankojen hankkiminen ja uusien projektien aloittaminen on hauskaa. Ja aina on oppinut jotain edellisistä. Silti kaipaan mennyttäkin.

Neulomisessa on kuitenkin se upea asia, että vaikka sukat eivät säily loputtomiin, mallit ja ohjeet säilyvät kauaskin tulevaisuuteen. Kun joku neuloo samat sukat uudelleen, se on vähän kuin siirtäisi liekin kynttilästä toiseen.

Olen viime aikoina neulonut erityisesti Elizabeth Zimmermanin malleja. Hänen ideansa ja ajatuksensa neulomisesta ovat jatkaneet elämäänsä hänen kuoltuakin. Itse asiassa surullista on vain se, että hän itse ei ole asiaa todistamassa ja nauttimassa uudesta neulontainnostuksesta. Kunhan saan näitä projektejani enemmän valmiiksi, laitan kuvia!