Toinen tilkkupeitto Stellalle

Blogini on muuttanut! Uusi blogi löytyy osoitteesta www.peonyandparakeet.com/blog

Lue uusin kirjoitukseni: The Second Quilt for Stella

Hyvää joulua! Lankojen kera!

Blogini on muuttanut! Uusi blogi löytyy osoitteesta www.peonyandparakeet.com/blog

Lue uusin kirjoitukseni: Happy Christmas! With Yarns!

Taidepäiväkirjasta inspiraatiota kankaaseen

Blogini on muuttanut! Uusi blogi löytyy osoitteesta www.peonyandparakeet.com/blog
Lue uusin kirjoitukseni: From Art Journaling To Fabric Design

Kauneuden kaipuu

Blogini on muuttanut! Uusi blogi löytyy osoitteesta www.peonyandparakeet.com/blog
Lue uusin kirjoitukseni: Yearning for Beauty

Tulta vedestä

Blogini on muuttanut! Uusi blogi löytyy osoitteesta www.peonyandparakeet.com/blog

Lue uusin blogikirjoitukseni: Fire With Water(colors)

Uuteen sivustoon!

Blogini alkoi olla täyteen ahdettu ja niinpä olen rakentanut uuden sivuston ja siirtänyt sinne blogini.
Uusi sivusto on osoitteessa www.peonyandparakeet.com

Uusi blogi löytyy osoitteesta
www.peonyandparakeet.com/blog

Bloggaan ainakin vähän aikaa pelkästään englanniksi. Blogikirjoitusten kääntäminen suomeksi on työlästä, etenkin jos haluaisi blogata usein. Vaikka olenkin suomenkielinen, kirjoitan blogijutun aina ensin englanniksi. Toivottavasti suomalaiset lukijani jatkavat kielivalinnasta huolimatta.

Uusin blogikirjoitukseni esittelee mm. uuden pussukkani ja kertoilen muutenkin viime aikoina tapahtuneesta. Pienen blogitauon aikana olen ehtinyt tehdä muutakin kuin rakentaa uuden sivuston, niistä lisää tulevissa bloggauksissa!

Lue uusin blogikirjoitukseni: New Site, New Folk Bag and Other News

Näin piirtelen

Piirtelin pienen ornamentin Photoshopissa ja nauhoitin sen. Ornamentin teko vei aikaa 10 minuuttia, mutta video on lyhyempi. Nopeutin sitä vähän, jotta sitä olisi mukavampi katsoa.

Varjoja valossa

Osallistun tällä digikollaasilla Art Journal Caravan -ryhmän haasteeseen. Haasteen aiheena oli sana "nefarious". Se tarkoittaa pahaa häijyä tai rikollista.

Halusin tehdä kuvasta hohtavan ja kauniin, mutta myös samalla lisätä siihen jännitettä. Ajattelen, että jokaiselle valolle on varjonsa ja usein on vaikea erottaa täysin hyvää ja pahaa toisistaan.

Kollaasi sekatekniikalla

Näin alkoi illan luova hetki: satunnaisia alkoholimusteita paperilla.

Tein osan kerroksista tietokoneella ja tulostin ne paperille. Väliin tein vähän piirtelyä käsin, koska se saa minut aina syttymään!

Olen ollut viime aikoina yhä tarkempi sommittelun suhteen. Ennen pyrin vain tasapainoon, mutta nyt yritän tehdä sommittelusta mielenkiintoisempia kuin aiemmin.

Tässä on viimeistelty kollaasi, jonka aion sisällyttää uuteen taidepäiväkirjaan.

Sähköisesti Flow-tilaan

Tämä on diginä tehty taidepäiväkirjan sivu, jonka tein Art Journal Caravan -yhteisön viikkohaasteen innoittamana. Aiheena oli "Machination".

Halusin tehdä sivun, jossa on mielenkiintoinen, epäsymmetrinen sommittelu ja jossa on sekä geometrisiä että vapaan muotoisia elementtejä. Aloitin sivun tekemisen tyhjältä pohjalta ja aloin lisätä siihen omia digielementtejäni ja valokuviani. Kun tein sivua, mietin, kuinka paljon voimaa on luonnossa. Se on todella kaikista suurin kone (machine), mitä kuvitella saattaa ja samalla kaikista suurin mielikuvituksen (imagination) lähde.

Monet sanovat, että he tekevät töitä tietokoneiden kanssa ja eivät halua olla tekemisissä niiden kanssa vapaa-aikanaan. Minäkin olen joskus sanonut niin. Mutta ajan myötä olen huomannut, että kyse on oikeastaan siitä, onko mahdollista saavuttaa sama luomisen flow-tila tietokoneella kuin käsillä tehdessä. Minulle iso juttu oli oppia käyttämäni ohjelma (pääasiassa Adobe Photoshop) mahdollisimman läpikotaisin. Sen jälkeen olen voinut siirtää ajatukseni tietokoneesta varsinaiseen luomiseen.

Albumitaidetta

Olen etsiskellyt nopeita tapoja tehdä taidepäiväkirjan sivuja. Löysin tyhjiä valokuva-albumeita ja ajattelin, että nehän voisi täyttää valokuvien sijaan itse tehdyillä kuvilla. Nythän on kovasti muodissa sellainen skräppäys, jossa laitetaan muovitaskuihin vuorotellen valokuvia ja tarinointia.

Nämä ovat kaikki n. 10 x 15 cm kokoisia sivuja. Pidän kyllä taidepäiväkirjaa isommassakin koossa. Tässä uusi sivu "sievään taidepäiväkirjaani", jota koristelen nimenomaan kaikella, mitä itse pidän kauniina. Sivu sopii ihan hyvin yhteen aikaisemmin tehdyn kanssa. Onkin hauska koristella sivuja vähän miten sattuu, eikä kronologisesti.

Ja tässä muutamia kortteja, joita olen tehnyt viime aikoina. Maailma on niin täynnä värejä, että jatkuva inspis on aina taattu!

Tule markkinoille!Olen myymässä tuotteitani Tieteiden talolla Helsingissä 8.9. pidettävillä käsityötarvikemarkkinoilla. Tule juttelemaan ja katselemaan aikaansaannoksiani, mukana on myös muita käsityöalan pienyrittäjiä!

Luovia hetkiä geelilevyn kanssa

Olen leikkinyt vähän uusilla tarvikkeilla. Ne ovat Gelli Arts Gel Printing Plate ja Silhouette Cameo. Ensimmäinen on geelilevy, jonka avulla voi painaa monotypioita. Ja toinen on elektroninen kuvioleikkuri. Tein muutamia taustapapereita käyttäen leikattuja muotoja ja useita kerroksia akryylimaaleja.

Tämä voisi toimia itsenäisenäkin mallina:

Tästä tuli vähän kirkkaamman värinen:

Viimeinen kuva on kollaasista, jonka taustana on geelilevyllä tehtyjä papereita.Kun tein tätä kollaasia, huomasin, että rakkauteni tekstiilitöihin näkyy aika monessa kollaasissani. Tämä muistuttaa vähän kirjottua pitsipintaa. Mutta en ajatellut varsinaisesti pitsiä tätä tehdessäni. Ajattelin luovuutta ja sitä, kuinka se on kaikissa meissä. Se on aina käsillä, aina valmiina, kun sen vain päästää irti!Tule markkinoille!Olen myymässä tuotteitani Tieteiden talolla Helsingissä 8.9. pidettävillä käsityötarvikemarkkinoilla. Tule juttelemaan ja katselemaan aikaansaannoksiani, mukana on myös muita käsityöalan pienyrittäjiä!

Käsintehtyjä kokoelmia

Olen järjestyksen ystävä. Myös taide- ja askartelutarvikkeet on minulla hyvässä järjestyksessä. Pidän lokeroista ja pinoista ja siitä, että kaikki on omalla paikallaan. Tämä sateinen kesä on ollut hyvää aikaa järjestelyyn!

Kun selasin valokuvia viimeiseltä parilta kuukaudelta, näen suuressa osassa ruutuja ja rivejä. Jopa itsetehdyissä korteissa on elementit tiukassa järjestyksessä. Toinen asia, joka hallitsee, ovat kokoelmat. Ne ovat useimmiten tehty itse. Olen kasvattanut kukat siemenistä, poiminut itse marjat ja perunat omasta puutarhasta, värjännyt langan ja karstannut villan... Kesäkuvat muistuttavat kodimme järjestyksessä olevia hyllyjä!

Aikoinaan yritin epätoivoisesti välttää ruudukoita sommittelun lähtökohtana. Onhan vapaa ja elävä viiva todiste luovasta hengestä. En halunnut piirrellä mitään suoria viivoja ja neliöitä muistuttavaa.

Nyt kun olen löytänyt ainakin osan etsimästäni vapaasta ilmaisusta, annan itselleni luvan laittaa pikkuympyrät tasavälein riviin. Se on vähän niin kuin neulomisen kanssa. Yritin aina neuloa monimutkaisimpia malleja. Sitten kun on neulonut kymmeniä vuosia, alkaakin nauttia nimenomaan yksinkertaisista malleista. Joskus ihan laiskuuden vuoksi, mutta useimmiten siksi, että pystyy tekemään vähästä paljon.

Viimeinen kuva on yksinkertainen kauluri, jonka neuloin kesällä. Aloitin kehräämällä langan karstatusta topsista. Sitten värjäsin langan. Lopuksi valitsin yksinkertaisen mallin ja neuloin kaulurin. Se ei ole mikään maailman nerokkain neule, mutta sillä on aivan oma tarinansa toisin kuin kaupasta valmiina ostetuilla.

Leikitkö edelleen?

Luin järkyttyneenä Taito-lehden pääkirjoituksesta, että toimittaja olisi halunnut tehdä jutun keppihevosharrastajista. Tytöt kuitenkin olivat kieltäytyneet peläten leimatuksi liian lapsellisiksi! Ristiriitaista sikäli, että moni kädentaitaja toivoo salaa tullakseen haastatelluksi tähän varsin arvostettuun lehteen!

Mutta tuo ei sinänsä ollut syy, miksi asia kosketti minua kovasti. Minä nimittäin ihannoin keppihevosia, vaikken sellaista nyt omistakaan. Kun olin pikkutyttö, ratsastin jatkuvasti keppihevosellani. Se oli sininen ja muovinen ja aika ruma, mutta rakastin sitä silti. Parhaalla ystävällänikin oli keppihevonen, hyvin samanlainen. Ja onneksi hän oli myös innokas ratsastaja!

Olisi ollut ihana lukea, mitä harrastukselle kuuluu tänään. Etenkin nyt Internet-aikakaudella, kun on helpompi löytää muitakin harrastajia.

Olin melkein jo kirjoittamassa lehdelle: "Yrittäkää kovemmin! Vaatikaa tyttöjä suostumaan haastatteluun!"

Mutta sitten muistin hetken vain muutama kuukausi sitten, kun minua itseäni haastateltiin samaiseen lehteen samaisen toimittajan toimesta. Toimittaja halusi ottaa kuvan nukeistani, joille teen vaatteita ja joiden vaatteita myös myyn. "EI", minä sanoin. "Ihmiset pitävät minua hulluna, eivät ne ymmärrä!"

Nukkeni olivat varmasti tuohtuneita kielloistani. Nehän ovat kuitenkin sydämeltään valokuvamalleja!

Aloin miettiä, milloin leikki loppuu ja kaikki vakava alkaa. Muistan, kun lapsuudenystävä ja minä kasvoimme ja aloimme leikkiä hevosillamme yhä enemmän salaa. Piileskelimme niiden kanssa, ettei kukaan näkisi, että leikimme vielä niillä. Se oli aika stressaavaa ja siihen se leikki sitten loppui.

Mutta kun tulin aikuiseksi, aloin innostua uudelleen leikkimisestä. Ja älä väitä vastaan, sinä, joka luet tätäkin blogia, olet varmaan ainakin jollakin tavalla tehnyt samoin.

Vaikket keräilisi nukkeja, olet varmasti pukenut vaikkapa taidenuken, paperinuken tai diginuken. Tai piirrellyt kasvokuvia kuten pikkulapsilla on tapana tehdä. Emme ehkä enää ratsasta keppihevosilla, mutta kyllä meillä omat tavat leikkiä on. Ihanien värien valitseminen, maalaustarvikkeiden ostaminen tai vain ylipäätään jokin sellainen puuhailu, joka ei ole kovin hyödyllistä ja missä lopputuloksella ei oikeastaan ole väliä.

Tuli leikittyä sitten tänään näiden ajatusten kunniaksi. Leikkasin mallin pään vanhasta Vogue-lehdestä ja piirtelin sille präystäilevän mekon. Ajattellen: onko leikin maailma mustavalkoinen? Ei se ole. Lapsi tai aikuinen, me kaikki leikimme kyllä. 

Toivottavasti keppihevostytöt huomaavat tämän jo aikaisemmassa iässä!

Miten sinä leikit? Mikä saa sinut leikkimään?

Suomalaiset neulelangat

Olen viettänyt kesälomalla laatuaikaa värjäämällä tuottamaani Alku-lankaa.

Alku-lanka

Tämän langan alkuperän tiedän tarkasti ja vaihe vaiheelta. Sen villa on Itä-Suomesta ja sen on ystäväni Susanna Kääriäinen tarkkaan valikoinut. Hän on todella hyvä valitsemaan parhaimmat kiharat kerinnöistä. Sitten villa vietiin Pirtin kehräämöön, jossa siitä tehtiin lankaa. Olimme suunnitelleet tätä kauan ja oli mahtavaa saada langat lopulta kehräämöstä.

Olen värjännyt lankaa ja villaa aika kauan, mutta koskaan aiemmin ei ole värjääminen tuntunut niin tärkeältä ja nautittavalta. Johtunee, että olen osa tietämieni ihmisten ketjua, jotka ovat myötävaikuttaneet langan syntyyn.

Suomalaiset alkuperälangat

Aitoja suomalaisia lankoja on itseasiassa todella vähän. Useimmissa langoissa villa on tuotu ulkomailta tai siihen on sekoitettu ulkomaisia liharotuja kuten texeliä. Olen Taito-lehden jutun myötä herättänyt  keskustelua siitä, miksi suomalaisia lankoja on niin vähän. Oli iloinen yllätys, että pieneen kommenttiini jutussa reagoitiin käsityöharrastajien keskuudessa. Se kertoo, että peliä ei ole menetetty kokonaan - suomalainen lanka ja alkuperä kiinnostaa. 

Mikä on suomalaisen langan menestyksen esteenä?

Tässä joitakin syitä, joita olen itse analysoinut. 

Ensinnäkin villan laatu ei ole aina priimaa ja se vaikuttaa myös langan laatuun. Kun villaan sekoitetaan eri puolilta lammasta otettuja villoja ja liharotujen villoja, siitä tulee karkeaa ja katkeilevaa. Villan lajittelua ei Suomessa juurikaan tehdä. Suomalaiset lammastilat ovat olemassa lampaiden lihan kysynnän vuoksi. Puhdasrotuisten, villaltaan hyvälaatuisten lampaiden kasvattamisesta saatikka jalostamisesta ei tule palkkiota. Tämän vuoksi niin meillä kuin ulkomailla liharotuja käytetään paljon ja ne myös sekoittuvat suomenlampaiden kanssa. Suomenlampaan ja kainuunharmaan villa on hienoa ja siitä saatu lanka ihanaa, mutta moni neuloja ei kiinnitä huomiota riittävästi langan villan alkuperään ja tekee olettamuksia väärin perustein.

Useimmat suomalaiset langat ovat karstalankaa. Siinä lanka on tehty karstatusta villasta ja lanka on kuohkeaa, koska kuidut menevät moneen suuntaan. Moni suosii kuitenkin kampalankoja, jotka ovat sileämpiä ja lopputulos laskeutuvampi, sillä kuidut on yhdensuuntaisia. Suomessa kampalankaa on valmistanut Suupohjan kehräämö, mutta se on lopettanut. Onneksi kehräämö Salo-Angora on aloittamassa kampalangan valmistusta! Suomessa on kaiken kaikkiaan hyvin vähän villan jatkojalostusta. Esimerkiksi superwash-käsittelyä ei ole tietääkseni missään. Kehruuvillojen kohdalla olemme ystäväni kanssa huomanneet, että villat pestään hyvin yksinkertaisin menetelmin ja lopputulos ei ole kehrääjien kannalta paras mahdollinen. Olemmekin pesseet aikamoisesti villaa itse. Suomalaisista lammasroduista saadaan upeita kehruuvilloja, kun villa puhdistetaan kunnolla.

Suomalaiset langat ovat usein värjäämättömiä, useimmiten harmaita tai ruskeita. Onneksi tähän on tullut hieman parannusta sillä Suomessa on myös värjäreitä, jotka ovat löytäneet kotimaiset langat. Suomalaisen langan tuottaminen ei ole värjärille mitenkään erityisen edullista tai helppoa. Omasta kokemuksesta tiedän, että ilman ystäväni apua en olisi onnistunut. Pitää olla yhteydessä lammasfarmareihin, valikoida villa ja pahimmassa tapauksessa kehräämön minimierä on todella suuri. Meillä se tarkoitti 20 kiloa tasalaatuista karitsanvillaa! Kyseessä on myös taloudellinen panostus, johon ei ilman säästöjä ole varaa. Ei siis ihme, jos värjäreiden on helpompi tilata vain muutama kilo ulkomaista merinosilkkiä kerrallaan ja unohtaa laatulangan tuottaminen.

Uskon, että etenkin kehruun suosion kasvaessa myös tietoisuus villan laadusta ja alkuperästä lisääntyy. Toivottavasti suomalaisella villalla on tulevaisuutta ja langoilla sijaa neulojien lankavarastoissa!

Entäpä oma lankavarastoni?

Tunnustan. Kyllä minäkin tykkään noista malabrigoista, noroista, sweet georgioista jne.

Mutta neulon myös suomalaisesta langasta. Tässä vilkaisu lankavarastoni suomalaisiin aarteisiin, on minulla muitakin vielä, mutta tässä lienee tärkeimmät tällä erää.

Takarivissä vasemmalta oikealle

Hieno-sukkalanka, suomenlammasta (karstalanka), tuottaja Succaplokki

Kainuun harmaan sukkalanka (karstalanka), tuottaja Kehräämö Christina

Alku-lanka, kainuun harmaan karitsanvillaa (karstalanka), tuottaja Woolgrey, nimi jota käytän villan tuottamiseen

Suupohjan suomenlampaan lanka (kampalanka), ei enää tuotannossa, mutta Pata-Noita myy kasvivärjättynä varastoa

Maahinen-lanka, suomenlammasta (karstalanka), tuottaja Riihivilla, myös kasvivärjätty

Eturivi

Kainuun harmaan villalanka (karstalanka), tuottaja Ilu

Suomenlampaan villalanka (kampalanka), ostettu vuosia sitten, tuottaja Kormun lammasfarmi 

Suomalaisen villan kunniaksi!

Woolgrey-kauppani 1-vuotisjuhlien kunniaksi, saat 15 % alennuksen kaikista siellä olevista tuotteista, mm. Alku-langasta. Alennus on voimassa 25.7.2012 saakka.

Tee näin:

Mene osoitteeseen www.woolgrey.com ja maksun yhteydessä anna alennuskoodi (napsauta ostoskorissa Apply shop coupon code) JUHLA12. 

Saat alennuksen myös sähköpostitilauksista, katso Woolgrey-kaupasta tuote ja laita sähköpostia osoitteeseen peonyandparakeet@kolumbus.fi

Taidepäiväkirjaa diginä

Nyt iski ihan hirveä digibuumi! Nimittäin innostuin tekemään taidepäiväkirjaa diginä. Olen tehnyt skräppäystä diginä jo aika kauan, joten olihan tämä tietty odotettua.

Yksi syy siihen, miksi olen niin valtavan innostunut nyt tästä, on Tangie Baxterin Art Journal Caravan, johon liityin muutama päivä sitten. Tangie järjestää haasteita, jotka todella haastavat ajattelemaan.

Tiedän, että digitaidepäiväkirjoihin myydään samalla tavalla digielementtejä kuin skräppäykseenkin, mutta tykkään käyttää omia materiaaleja. Mulla alkaa olla aikamoinen digivarasto omia piirtelyitä ja valokuvia. On aina kiva tehdä juttuja kokonaan itse ja siinä on sekin hyvä puoli, että itsellä on copyright.

Haasteen aihe: Impervious. Minun tulkintani: Impervious to sadness (surun kestävä, surulle läpäisemätön)
Haasteen aihe: Game of Life. Minun tulkintani: Tammi-lautapeli elämän loogisista ja intuitiivisista puolista. 

Haasteen aihe: Apolaustic. Minun tulkintani käsittelee sanan ristiriitaisia puolia (apolaustic = nautinnolle omistautunut).

Etsiskellen ideoita

Kesäloma päivätyöstä alkoi. Olen käynyt läpi talven aikana syntynyttä etsiskellessäni ideoita uusille projekteille. Tämän olen tehnyt joskus toukokuussa, mutta on jäänyt kesken. Tarkoitus olisi suunnitella joitain kuvioita, jotka sopisivat t-paitoihin, ehkä tästä voisi poimia jotain yksityiskohtia ja päästä sitten alkuun.

P.S. Huomasitko, että nyt on saatavilla hiirimattoja Summer-painatuksella. Hinta 9 EUR + postikulut. Tilauksia voi tehdä myös sähköpostitse pionijaparakiitti@kolumbus.fi

Ole oma itsesi!

Mielestäni jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisella on oma ainutlaatuinen tyylinsä. On vain ajan ja harjoittelun kysymys, milloin sen kukin löytää.


Tällä kertaa en halunnut luoda mitään erityistä erityiseen tarkoitukseen, vain antaa mennä! Koska rakastan ornamenttejä, kaivoin pari aarrelaatikostani. Ne oli tehty jo jokin aika sitten pääasiassa vesivärejä ja tusseja käyttäen. Sitten valitsin mustan paperin taustaksi ja aloin piirrellä. Lisäsin värikynillä värialueita mielenkiintoa lisäämään. Kaiken kaikkiaan erilaisten tarvikkeiden käyttö lisää mielestäni kiinnostavuutta.


Erilaisten materiaalien yhdistäminen ja huolellinen sommittelu riittää usein pitkälle. Tarvitset sen lisäksi ainoastaan kolmannen elementin: Sinut!

Perhosen takana

Kaikki liikenevä aika on vietetty koiranpennun kanssa. On ollut aika vaikea löytää aikaa luoville puuhille. Keksin siirtää maalit ja pensselit ja muut tarvikkeet ruokailutilan pöydälle, josta voin tarkkailla pentua. Niin olen voinut tehdä edes jotain, pieni hetki kerrallaan edeten.

Stellan näkökulmaa ei voi ohittaa, se on nyt perheenjäsen siinä missä toinen koirammekin. Stellan mielestä kesä tuoksuu ihanalle. Olen tainnut saada siltä vähän inspistä kollaasiini. Ja nyt kun ajattelen, ehkäpä perhonen siinä edustaakin juuri Stellaa, kuka tietää!

Uustyylinen tilkkupeitto uudelle pennulle

En ole voinut blogata pariin viikkoon, koska menossa on iso projekti. Enkä puhu tästä tilkkutyöstä!

  

Pikemminkin sen uudesta omistajasta!

Hän on beaglen pentu Stella! Kuten näet kuvista, hän arvostaa kovasti uutta peittoaan.

Tein tilkkupeiton kankaan jämäpaloista, jotka löysin varastoistani. Tein aikoinaan paljonkin tilkkutöitä. Sitten lopetin. Syynä oli se, ettei minulla ollut tarpeeksi aikaa tehdä taiteellisia, käsinkirjottuja tilkkutöitä ja se, että toisaalta perinteiset mallit eivät enää innostaneet. Mutta nyt löysin uuden trendin, joka sopii minulle tosi hyvin: modern quilting! Olen taas tosi innostunut tilkkuilusta! 

Stella toivottaa kaikille lukijoille oikein pitkää ja lämmintä kesää. Nähdään taas lähiaikoina! 

Luo, käytä uudelleen, yksinkertaista!

Kun tein tämän kortin, en ajatellut suunnittelevani siitä kankaan. Mutta tapa, jolla teen kuvataidetta johtaa usein siihen, että suunnittelen siihen perustuen tuotteen.

Olen tosi tyytyväinen tähän kankaaseen, jonka olen tehnyt piirroksestani. Ajattelin, että alkuperäistyöstä ei saisi hyvää toistettavaa mallikertaa, mutta  olin väärässä! Kangas on tosi onnistunut!Jos olet seurannut blogiani jonkin aikaa, tiedät varmaan kuinka välttelen eleettömän yksinkertaista tyyliä. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä yksinkertaisille asioille. Olen myös alkanut katsoa omaa tyyliäni uudella tavalla. Eihän nämäkään kankaat nyt kovin monimutkaisia loppujen lopuksi ole.Onhan se vähän huvittavaa ja katkeransuloistakin, että olen nyt niin innostunut yksinkertaisista asioista. Joka tapauksessa lähitulevaisuudessa on tulossa projekteja, joissa on uusi pilke silmäkulmassa!

Uusia postikortteja

Peony and Parakeet-kaupassani on uusia kiiltäväpintaisia postikortteja!

Malleja on jo yli 20 erilaista!

Villalla maalaten

Olen jo pitkään uskonut, että itselle arvokkaimmat jutut tehdään itse alusta loppuun. Kysymys kuuluu vain, mistä saakka tekeminen aloitetaan. Tämä projekti oli minulle erityinen, koska aloitin sen luonnonvalkoisesta kehruuvillasta. Ideani oli maalata villalla kuten maalaan paperille: kerros kerrokselta tarkentaen. 

Ensimmäinen askel oli värjätä villa maalaamalla siihen vaihtelevat värit. Tässä yksi värjäyserä monista.

Sitten aloin kehrätä villaa.

Tässä yksi kehräämistäni langoista. Kehräämällä lisäsin kerroksellisuutta tulevaan "maalaukseeni".

Sitten valitsin mallin. Olisin voinut suunnitella sen itsekin, mutta löysin niin täydellisen, että päätin soveltaa sitä. Malli on Sarah Huttonin suunnittelema Stockport Rowanin neulelehdestä numero 46. Päätin tehdä hieman alkuperäistä pidemmän, jotta lanka pääsisi oikeuksiinsa.

Neuloessani vaihtelin eri sävyisiä kehräämiäni lankoja niin, että tein epäsäännöllisiä raitoja. Niistä tuli taas yksi värikerros työhön. Mielestäni lopputulos todella osoittaa, että myös villalla voi maalata työstämällä sitä vaiheittain!