Leikkiä askartelumassoilla

Muistatko kun kirjoitin: "... oikeastaan kaikista paras kauppa on sellainen, jonka voin tehdä itse itselleni"? Blogikirjoituksessa kuvailin sitä, miten ihana on väliin shoppailun sijasta tehdä askartelutarvikkeita alusta alkaen itse.

Viime viikonloppuna huomasin, että käsintehtyjen nappien varastoni on huventunut kovasti. En ole kovinkaan taitava massailija, mutta se ei ole koskaan estänyt minua nauttimasta massailusta! Ja itseasiassa vähän sotkuiset ja epämääräisen muotoiset napit sopivat hyvin yhteen piirtelyjeni kanssa.

Jotta "oma taidekauppani" olisi täydellinen, ompelin joitakin nappeja käsintehtyihin taustoihin. Ne on kiinnitettynä aivan kuin ne olisivat oikeasti myytävänä jossain oikeassa kaupassa. Niiden katsominen tekee minut onnelliseksi! Niihin ei ole mennyt juurikaan rahaa, mutta ne herättävät intoa puuhata taas jotain uutta!

Väreillä nautiskelua

On ihana värjätä villaa!

Käsinvärjättyä Kainuun harmaan karitsanvillaa, saatavilla Etsyssä

Kehräsin pikkuvyyhtejä malleiksi, joiden perusteella mietimme ystäväni Susannan kanssa, mitä lankaa teettäisimme kainuun harmasvilloista.

Kuvan ensimmäiset kolme vyyhtiä on värjätty lankana kehruun jälkeen. Oma suosikkini on vasemman puolimmainen, jossa on mustaa, tummanharmaata ja punaista. Sen nimi on "Ilo ja suru" ja väreihin olen hakenut innoitusta Karjalan väreistä. Sekä villa, että minä ja ystäväni olemme Pohjois-Karjalasta kotoisin.

Toiseen vasemmalta olen hakenut värit ikoneista. Harmittavasti punainen sävy ei onnistunut, siitä tuli liian pinkki! Kolmannen ideoin käspaikoista ja punakirjonnoista. Sekään ei ihan täysin onnistunut, ei värisävyn tai itse värjäyksen osalta.

Neljäs vyyhti on itsekehrättyä värjäämätöntä 2-säikeistä lankaa, jota käytin värjättyihin vyyhteihin. Ja viimeinen on kehrätty kolmesta eri luonnosävystä niin, että aina 2 gramman jälkeen vaihdoin kehrätessä väriä. Se on 3-säikeinen lanka.

Noista tuli ihan varsin pehmeät ja muutenkin olin aika tyytyväinen kehruutulokseen. Mutta tästä pinkistä langasta tuli vieläkin ihanamman pehmeä:

Tämä langan olen kehrännyt luonnonväreillä värjätystä kainuun harmasvillasta. Susanna on tehnyt värjäyksen jäkäliä käyttäen. Minulla on lankaa kehrättynä kaksi isohkoa vyyhtiä ja olen tosi tyytyväinen tulokseen.

Meistä kahdesta ystäväni on paljon minua perehtyneempi kasvivärjäykseen. Mutta olen minäkin tehnyt joitain kokeiluja. Viimeisessä kuvassa on tehdasvalmisteista sukkalankaa, jonka olen värjännyt samettikukilla. En kuitenkaan millä tahansa samettikukilla, vaan itse siemenestä kasvatetuilla.

Minulle tuottaa nautintoa puuhailla villan, väriaineiden ja kasvien parissa. Väreillä nautiskelua kaikki tyynni!

Ohje pihille askartelijalle koristepapereiden tekoon

Aina väliin on kiva tehdä jotain pelkistä perustarvikkeista. Monesti kun löytää jonkin kivan ohjeen, huomaakin, että jokin juttu puuttuu ja alkaa harmittaa. Sain idean näihin papereihin, kun katselin opasvideota kohojauheista. Mieleeni tuli kokeilla värikyniä vesivärien kanssa. Joten, kokeile ihmeessä, tarvikkeet tähän löytyvät melkein joka kodista!

Tarvitset ainoastaan ...

• paperia
• vähintään yhden puuvärikynän (ei akvarellikynää, vaan ihan perusvärikynän)
• vesivärit

Tee näin!

1) Valitse paperi. Itse suosin aika ohuita (90 g/m2, 43 lbs) ja sileäpintaisia papereita, mutta voit valita minkä tahansa paperin, josta tykkäät tai jota sattuu olemaan saatavilla.

2) Piirtele paperi täyteen värikynää käyttäen. Voit käyttää mitä tahansa väriä tai värejä, mutta minusta mielenkiintoisin tulos tulee valkoisella kynällä.

3) Kun paperi on täynnä tajunnanvirtaa, maalaa se vesiväreillä. Maalaa ronskisti piirtelyjesi päälle! Käytä paljon maalia koska seuraavassa vaiheessa osa siitä pestään pois.

4) Anna paperin kuivua. Tämä on tärkeää ja ainoa vaihe, jossa vaaditaan oikeasti kärsivällisyyttä!

5) Pese paperi reilulla vedellä. Ajatuksena on saada kynän jäljet uudelleen näkyviin. Voit hieroa sormilla paperia poistaaksesi väriä.

5) Laita paperi kuivumaan!

6) Tässä esimerkkipaperini kuivumisen jälkeen. Voit käyttää papereita kaikenlaiseen paperiaskarteluun.

Tässä lisää kokeilujani eri värisillä kynillä ja vesiväreillä.

Villiä piirtelyä

Aina väliin ei jaksa olla niin kauhean hallittu. Mieleeni tuli art nouveau -tyyli ja Alphonse Mucha. Vaikka art nouveau on tyylinä hyvin tarkka, halusin tällä kertaa antaa kynilleni vähän vauhtia.

Tässä vielä joitakin yksityiskohtia. Lähikuvasta näkyy, että viivaa on vedetty nopeasti.

Vesiväritausta on yhtä summittaisesti hutaistu kuin itse kuvituskin.

Vaikein asia piirtämisessä on saada aikaan rentoutunut viiva. Siksi on hyvä aina väliin harjoitella nopeutta!

Villahullu

Houkutus-värisävy, saatavilla Etsyssä

Olen aivan hulluna villaan, jota ystäväni tuo alueelta, jossa vietin lapsuuteni. En voi olla ostamatta sitä, värjäämättä sitä, kehräämättä sitä tai myymättä sitä eteenpäin. Villa on osa elämääni nykyään. Ja se, että ystäväni on myös ihan hulluna villaan, on myös mukavaa. En ole ainoa villahullu maailmassa.

Villasetti neulahuovutukseen, saatavilla Etsyssä

Minä värjään villamme happoväreillä, mutta ystäväni poimii luonnosta ainekset ja värjää niillä. Luonnonvärjätyt värisävyt ovat pehmeämpiä ja ne käyvät aina hyvin yhteen toistensa kanssa.

Mietin väliin, miksi suomalaiset ostavat niin paljon ulkomaista villaa. Meidän villamme lampaat, kainuun harmas -lammasrotu, on jalostettu erityisesti villansa vuoksi. Jos suljen silmät ja kokeilen sen pehmeyttä, niin siinä jää ulkomaiset villat kauas taakse. Tuntuu pahalta, että tällaista villaa jää lampureilta myymättä. Luomuvillamallistot tehdään ulkomaisista merinovilloista. Moni huovuttaa ja kehrää villaa, jonka alkuperää ei edes lammasrodun osalta ole tiedossa.

Oli miten oli, tiedät, kuinka ihanalta näyttää siemenestä kasvatetut kesäkukat, oman maan perunat jne. Tässä villassa on minulle sitä samaa. Tiedän, mistä se on peräisin, miten se on matkannut ja miten sitä kussakin vaiheessa on prosessoitu. Siinä on tarina ja olen osa sitä!

Miten päästä inspiraation lähteille?

Tämä pieni kollaasi on esimerkki siitä, kuinka inspiraatio voi löytyä oudoistakin jutuista. Kyse on oikeastaan vaan siitä, miten mitäkin aihetta päättää käsitellä.

Näin menettelen itse.

Kun jokin herättää mielenkiintoni, analysoin, mistä perimmillään on kyse. Esimerkiksi, jos näen lehdessä kuvan, jota pidän puoleensavetävänä, yritän löytää syyn siihen. Voi olla, että kuvan väriyhdistelmä viehättää minua, siinä on kiehtova tunnelma, mielenkiintoinen sommitelma tai jokin yksittäinen yksityiskohta, joka saa oloni vaikkapa nostalgiseksi.

Kun löydän juuri sen tekijän, joka aiheutti kiinnostukseni, alan etsiä samankaltaisuuksia. Etsin asioita, joissa on sama tekijä, vaikka ne muuten olisivatkin hyvin erilaisia. Pian olen täynnä ideoita, joista olen todella innostunut ja jotka tuntuvat omilta.

Mikä on tarina hyönteisen taustalla? Ihailin kirjastohuoneemme verhoja (Compton by William Morris). Niissä on hyvin yksityiskohtaiset kukkaornamentit, jotka vetoavat minuun todella. Niistä muistui mieleeni vanhat kasviaiheiset kuvataulut, joita käytettiin kasvien tunnistamisessa. En ollut ennen ajatellutkaan, että niissä on jotain ornamentaalista! Menin kirjastoon selailemaan kasviaiheisia kirjoja ja vahingossa löysin samankaltaisen kirjan hyönteisistä. Näinkin yhtäkkiä hyönteiset hyvin koristeellisina eläiminä ja inspiroiduin piirtämään niitä koristeaiheiden kera. Omalla tavallaan kuljin takaisin verhon ideaan, jossa tunnistettaviin elementteihin on lisätty koristeellisuutta.

Toivottavasti menetelmästäni on hyötyä inspiraation etsinnässä!