Olen kirjoittanut aikaisemminkin musteista ja kuinka olen ihastunut niihin. Tällä kertaa analysoin vielä vähän pidemmälle sitä, miksi käytän niitä nykyään niin paljon. Syynä on rakkauteni lasiesineisiin!Olen erityisesti värillisen lasin ystävä. Suomessa on upeita lasitaiteilijoita. Olemme oikeastaan aika etuoikeutettuja, kun voimme elää arkeamme hyvin muotoiltujen lasiesineiden keskellä, vaikkemme varsinaisia keräilijöitä olisikaan. Antiikkiliikkeissä ja -messuilla kierrellessäni ihailen aina erityisesti 50-60-luvun lasiesineitä, esimerkiksi Nanny Still on suunnitellut upeita astiastoja.
Jos musteet olisivat jotain materiaalia, ne olisivat joko silkkiä tai lasia. Itse suosin erityisesti kahta merkkiä, joista toinen muistuttaa ohuempaa, toinen paksumpaa lasia. Windsor & Newtonin piirustusmusteet ovat mielestäni parempia kuin mikään vesiväri. Ne säilyttävät intensiteettinsä ohennettaessakin ja sekoittuvat ihanasti toisiinsa. Toinen muste, jota käytän nykyään, on Tim Hotzin alkoholimuste, alcohol ink. Se on voimakkaampi ja kun pullosta lirauttaa muutaman pisaran, ne ovat melkoisia väritäjäyksiä!
Kun olin viimeksi ostamassa Windsor & Newton -musteita Stockmannilla, seurasin kaupan muita asiakkaita. He katsoivat papereita, maaleja, kyniä, kaikkea mahdollista taiteilijatarviketta, mutta eivät musteita! Mustehylly oli kuin hyljättynä ja teki mieli mennä muiden luo ja kuiskata niille: nuo musteet ovat parasta mitä täältä saa taiteiluun! Oli kuin olisi kirpputorilla ja tietäisi aarteesta, jonka arvoa muut ei huomaa! No, en tietenkään mennyt kuiskailemaan kenenkään korvaan, vaan otin musteeni ja hipsin hiljaa kassalle!
No comments:
Post a Comment