Uutta ja vanhaa

Sukat Colinette Jitterbug -langasta ovat valmiit. Mallina on Evelyn A. Clark:in Retro Rib Socks Interweave Knits -lehden numerosta Winter 2004.

Lanka riitti hyvin, mutta melkein koko vyyhti meni kahteen sukkaan, nämä ovat tosin varsin reilun kokoiset: silmukoita on 64.

Jitterbugia oli kiva neuloa, vyyhdissä vaan oli yksi bugi! Huomaatte sen toisen sukan varresta, se on tummemmin raidoitettu. Tässä kohdassa vyyhdissä oli solmu ja loppu olikin sitten huomattavasti vaaleampaa.

Jotkut pedantikot voisivat saada tästä mielenhäiriön, mutta minusta on aina mielenkiintoista, jos sukissa on pieniä eroja. Se on vähän kuin ihmisen kasvot eivät ole symmetriset!

Näiden 2000-luvun sukkien lisäksi olen ihaillut sukkia menneisyydestä. Ostin tänään ihanan sukkakirjan nimeltä Ethnic Socks & Stockings, kirjoittaja Priscilla A. Gibson-Roberts. Kirjassa on kansanomaisia malleja idästä, esim. Bulgariasta. Upeita kirjoneulesukkia, mutta myös pintakuvioita.

Minua kiehtoo neulonnan historia. On suuri haaste nykyneulojille tulkita historiaa kuvaamalla nykyaikaa. Itse ajattelen, että niinkin arkisissa töissä kuin sukissa voi ilmaista erilaisia asioita. Näin on ajatelleet menneetkin neulojat.

Ei pidä kuitenkaan jokaista työtä ottaa liian vakavasti. Jitterbug-sukat tulevat kulumaan käytössä eikä ne päädy museoon asti. Välillä on kiva neuloa valmiista ohjeesta tai ihan vaan perussukkaa. Mutta aina silloin tällöin pitää sukanneulontakin ottaa tosissaan.

Näin on ainakin tehneet Baijerilais-KAL:in jäsenet! Upea malli tuo tosiaan ja täytyy minunkin kokeilla kun oikea lanka ja mielentila kohtaavat!

Sukkalangan suosio

Löysin netistä aivan ihanaa sukkalankaa: Socks That Rock, valmistajana amerikkalainen Blue Moon Fiber Arts.

Katsokaa esimerkiksi Multicolor Wave -sävyt. Onko kukaan tilannut näitä?

Samalla törmäsin hassuun juttuun Stephanie McPheen blogin kautta. Blue Moon Fiber Artsilla on Rocking Sock Club, johon liittymällä saa sukkalankalähetyksiä läpi vuoden. Tilaajia oli niin paljon, että pankki luuli asiaa huijaukseksi ja vaati yritystä palauttamaan rahat tilaajille. Pankin mielestä oli mahdotonta, että niin moni ihminen voisi olla oikeasti kiinnostunut sukkalangasta! Debra Rodyn blogissa on keskustelua asiasta.

Kesän kynnyksellä

Ihana sunnuntaipäivä, uskomattoman lämmintä! Leudon kevään kunniaksi valmistui eilen kesäsukat valmiiksi raidoitetusta sukkalangasta.

Olen aivan hurmaantunut näihin puuvilla-villa-sukkalankoihin. Ne ovat ihanan tuntuisia etenkin heti konepesujen jälkeen. Näiden sukkien lanka on Lana Grossan sukkalankaa, jossa on 45 % puuvillaa, 42 % villaa ja 13 % polyamidia.

Lanka näytti kerällä varsin epäilyttävältä, mutta lopputulos on kovasti mieluinen. Tästä tulee mieleen kesän marjat ja jäätelö, sopivat hyvin kesäkäyttöön.

Zimmermannin jalanjäljillä

Neuloin mokkasiinisukat, jo kolmannen kerran.

Edelliset mokkasiinisukat

Lanka on kasvivärjätttyä suomalaista lampaanvillaa, jonka olen ostanut joskus Kiseleffin talosta Helsingistä.

Sopivat hyvin mieheni jalkaan ja ovat jotenkin rennommat kuin tavalliset sukat.

Itseasiassa olen neulonut viimeisen puolen vuoden aikana paljon Elizabeth Zimmermannin ohjeilla.

Mokkasiinisukat ovat Knitter's Almanac -kirjasta, mutta minulla on toinenkin kirja: Knitting Workshop. Mielestäni se on todellinen insinöörineulojan raamattu. Ohjeet ovat mielenkiintoisia ja kyse on enemmän neulonnan konsepteista kuin varsinaisista rivi riviltä luettavista ohjeista.

Baby Surprise Jacket on varmaan tunnetuin Elizabeth Zimmermannin malli. Se oli pakko neuloa, vaikka lähituttavapiirissä ei ole juuri nyt pienokaisia tulossa. Malli oli todella hauska neuloa! Vogue Knittingin uudessa numerossa näytti olevan Baby Surplice Jacket, kietaisuversio samasta mallista. Se voi olla käytännössä parempikin malli kuin alkuperäinen, sillä tässä kaula-aukko jää varsin pieneksi.

Lankana käytin Smartia. Se on minusta erinomainen villalanka ja hakkaa seiskaveikat ja woolit mennen tullen.

Entä mitä sanotte tästä: Elizabeth Zimmermannin Pelerine, jonkinlainen keeppi! Neuloin tämän virolaisesta villalangasta, jota jatkoin vähän Vuorelman Satakielellä. Vaikka lanka on ohutta, villa lämmittää ihanasti.

Tämä on ollut menneen talven yksi suosikkineuleistani. Neule toteutettiin tasona ja lopuksi ommeltiin sauma kiinni edestä keskeltä. Helppo ja hyvä työmatkaneule!

Zimmermann-faneille suosittelen Zimmermania-blogia.

Tutut neulojat Espoosta

Päivitin blogin linkkilistaa. Halusin koota siihen tuttuja neulojia Espoosta. Tapaamme kerran kuukaudessa Leppävaarassa. Olemme neuloneet yhdessä jo kolme vuotta. Poppoomme on ihana ja tapaamiset todellinen henkireikä arjessa. Lähden aina virkistäytyneenä tapaamisestamme.

Joku voisi kysyä, mitä on olla espoolainen neuloja. "Espoohelsinkivantaa", tokaisee tähän joku. Mutta ei se niin ole, kyllä sellainenkin kuin espoolainen identiteetti on olemassa. Espoolainenhan ei mielellään lähde Helsinkiin asti. Espoolaiselle ei ole ongelma, että Espoolla ei ole keskustaa. Onhan Espoossa kivoja paikkoja riittämiin! Espoolainen ymmärretään muualla vähän snobiksi. Omasta mielestään espoolainen ei sellainen ole missään tapauksessa. Helsinkiin on vain niin pitkä matka.

Tänään kävin Espoon uudessa modernin taiteen museossa Emmassa. Siellä oli aivan upeita Raimo Utriaisen veistoksia, joista neulojakin voi saada monta raita- ja kolmiulotteisuusideaa!

Art deco

Sukkiakin on tulossa, mutta nämä haluan esitellä nyt: suunnittelemani art deco -sormikkaat.

Art deco on tyylisuunta, joka kiehtoo minua kovasti. Siinä on jotenkin onnistuttu yhdistämään yksinkertainen, monimutkainen, kaunis ja käytännöllinen. Minua kiinnostaa kovasti yksityiskohtien runsaus. Siksi ehkä itse suunnittelemat neuleeni on sellaista pientä piiperrystä välillä.

Nämä mustat art deco -sormikkaat saivat alkunsa vahingosta. Oli talvi-ilta, sukkapuikot ja pari kerää lempilankaani Debbie Blissin Baby Cashmerinoa. Vaikka tiedän langasta sukkiakin neulottaneen, niin mulla lähti pitsineuleella liikkeelle. Neuloin tason ja lisäsin siihen sitten sormet, lopuksi peukalon, jonka neuloin irrallisena ja sitten ompelin paikoilleen.

Harmi ettei tullut kirjattua ohjetta! Näitä voisi kokeilla tehdä kaksivärisenäkin, vaikkapa art deco -tyyliin sopivana valkoisesta ja mustasta tai murretusta harmaanvihreästä.