Minusta on ihan kamalia kodit, joissa ei ole tekstiilejä. Se vaikuttaa vieläpä olekan nyt tredikästä! Ainakin olen nähnyt viime aikoina aika monta tekstiilitöntä kotia betonilattialla lempisarjassani Grand Designs.
Mitä tahansa teenkin, yritän luoda kangasta. Pidän pintakuvioiden ja rakenteiden tutkimisesta, enkä tunnu kyllästyvän siihen koskaan. Vaikka olo olisi kaikkea muuta kuin inspiroitunut, niin pienikin ajatus kankaista ja olen kynineni ja maaleineni täydessä vauhdissa.
Kuten ylläolevasta kuvaparista voi nähdä, olen ollut erityisen innostunut ryijyistä viime aikoina. Suomalaiset 40-60-luvun ryijyt ovat minusta aivan huippuja. Kuten tämä Leena-Kaisa Halmeen ryijy, jonka näin ryijynäyttelyssä Designmuseossa vuosia sitten.
Tekstiilit tekevät kodin. Kun haluan paeta kovaa maailmaa, otan romanttisen romaanin, luen muutaman sivun ja nautiskelen itsetehdyn tilkkupeiton lämmössä. Tämä digileiska on juuri romanssien lukemisesta tehty. Minusta myös tässä näkyy hyvin rakkauteni kankaisiin.
No comments:
Post a Comment