Olen hankkinut kamalan määrän sukkalankaa tänä syksynä. Loppukesällä tuli USA:sta tämä yksi vyyhti Socks That Rock -sukkalankaa ja siitä se sitten lähti. Tämä oli monen vuoden haave, joka käynnistyi silloin, kun käsinvärjätyt langat olivat harvinaisuuksia.
Tämä lanka ei ole vielä puikoilla, joten en osaa sanoa omakohtaisia kokemuksia sen kestävyydestä. Varsin pehmeältä lanka tuntuu, ylelliseltä suorastaan ja värit on upeat.
Käsinvärjätyistä sukkalangoista on tullut jonkinlaisia keräilykohteita. Wollmeisen lankoja moni suomalainenkin päivystää aamuin illoin odottaen, jos kaupassa olisi taas myytävää. Hmmh, taisin sortua moiseen minäkin, muutama vyyhti löytyy minunkin kokoelmistani.
Keräilen kaikenlaista, mutta sukkalangat taidan kuitenkin neuloa ennemmin tai myöhemmin, nuo wollmeiset, mokkasukat, rokkisukkalangat, lornat, itse värjätytkin - kaikki menee puikoille ennen pitkää! Lähisukkalankojakin on ja niitäkään ei tulla vuositolkulla marinoimaan. Mutta. Jos jollakin on pysyvä sukkalankakokoelma, niin mikäs siinä! Mieltäni kutkuttaa ajatus sukkalankamuseosta vitriineineen. "Tätä värisävyä sai vain vuotena 2007", kertoisi innokas esittelijä ja kuulijakunta huokailisi ihailevan kateellisena: "Olisi pitänyt hankkia, mutta kun se oli just se vuosi kun investoitiin rukkeihin!"
No comments:
Post a Comment