Monday, March 14, 2011

Kun Huono Maku voitti Sisäisen Kriitikon

Minulla on paljon tiukkoja sääntöjä. Sain niitä roppakaupalla perinnöksi äidiltäni. Siitä huolimatta väliin minustakin löytyy kapinallinen.

Tänään sain typerän idean leikata kirjaimia lehdestä taidepäiväkirjani sivun koristeeksi. Yritin päästä eroon ajatuksesta, koska se merkitsi käsintehtyjen paperieni suoranaista pilaamista sillä, että liimailisin halvalta näyttäviä lehtileikkeitä niiden päälle.

Taidepäiväkirjojen harrastajien keskuudessa ilmiötä nimitetään Sisäiseksi Kriitikoksi, joka asuu jokaisen taiteilijan sisällä ja estää luovuuden virtaamista vapaasti. Minusta sisäinen kritiikki on kuitenkin erittäin kannatettavaa ja olen itse asiassa aika tykästynyt Sisäiseen Kriitikkooni. Hän tietää aina mikä minulle on parasta ja loppujen lopuksi elämä hänen kanssaan on hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista: roskiin roskiin roskiin ...

Mutta tänään minulla oli lomapäivä töistä ja Sisäistä Kriitikkoani laiskotti. Joten tein sen. Otin sakset, valitsin puolihuolimattomasti sanat "Talo" ja "Valo". Se rimmasi mukavasti ja sopi mielialaani, sillä nautin koko päivän uudesta kodistamme ja sen suurista ikkunoista, joista kevätaurinko tulvi sisälle.

Sanomattakin oli selvää, että Sisäinen Kriitikkoni ei ollut taidepäiväkirjani sivuun tyytyväinen. Mutta kun se oli tehty Moleskine-kirjaseen, josta oli vaikea irrottaa yhtä sivua niin, etteivät muut olisi myös irronneet, se sai jäädä. Sisäinen Kriitikkoni päätti, että sivu toimisi todisteena siitä, että kuka tahansa voi heikkona hetkenä sortua innostumaan Huonosta Mausta.

2 comments:

  1. Ihailen kovasti näitä taidepäiväkirjasi sivuja :)

    ReplyDelete
  2. Creomi, kiitos! Sinulla on myös kiva blogi!

    ReplyDelete