Näin vietän useimmiten perjantain: juon lasin coca-colaa, kuuntelen Paperclipping Roundtable podcastin ja teen yhden sivun leikekirjaani. Mielestäni tosi hauskaa ja rentouttavaa.
Tämän viikon Paperclipping Roundtable oli yksi parhaista. Keskustelu kuvitellusta skräppäysmuseosta ja sen sisällöstä, oli sekä syvällinen, että viihdyttävä. Ylipäätään olen sitä mieltä, että skräppäys on upea harrastus. Siinä näkee, miten aika muuttaa asioita ja kuinka turhaa on yrittää taistella muutosta vastaan. Skräppääminen on opettanut minulle, että arki on iso juttu ja parasta elämässä. Ja olen sentään skräpännyt vasta tämän vuoden!
Tämä on yksi niistä 50:stä sivusta, jota olen tehnyt tähän mennessä. Tämä on ensimmäisestä koirastani Anjasta ja pehmolelusta, jonka ostin, koska se oli niin samannäköinen. Vaikka Anja kuoli jo monta vuotta sitten, ajattelen sitä usein edelleen. Se innostui herkästi arjen pikku tapahtumista. Samaa on skräppäys opettanut minulle. Selatessa leikekirjan sivuja huomaa, että elämän pikku tapahtumat johtavat suuriin juttuihin. Se antaa rohkeutta ja intoa kehittää taitojaan. Vaikka etenisi vain pienin askelin, siitä seuraa lopulta iso harppaus. Kokeile skräppäystä!
Hieno sivu! Minuakin nauratti ja kiinnosti se museokeskustelu. Olen miettinyt paljon skräppäyksen historiaa ja sitä, miten olen päätynyt samaan harrastukseen kuin viktoriaaniset naiset :D Toisaalta olen ihan varma, että kaukaisemmassa tulevaisuudessa skräppäykseen liittyy (ainakin osalla) myös liikkuvaa kuvaa kuten siinä keskustelussakin aina. :)
ReplyDeletexing, kiitos kommentista! Joo oli tosi mielenkiintoinen keskustelu tuossa podcastissa. Videokuvaus kiinnostaa, mutta en ole ehtinyt paneutua vielä kunnolla asiaan.
ReplyDelete