Kohtaamisia työpaikalla

Neuloin töissä sisäisessä palaverissa sukkaa itsekuvioituvasta langasta. Työkaverinikin - vaikkakin kaikki miehiä - huomasivat sukan monimutkaisen näköiset kuvioinnit ja lankakerän vaihtuvat värit.

-"Erikoista lankaa", yksi sanoi.
-"Joo nää kuviot muodostuvat itsestään tuosta langasta", minä sanoin.
-"Siis noista kuvioista ei voi ottaa itselleen kunniaa", kommentoitiin.
- "Tottakai voi!"

Naurua.

Mattimyöhäinen saapui palaveriin.

- "Mielenkiintoisen näköistä."
- "Joo nää kuviot tulee niinkuin itsestään."
- "Ahaa, tuohan vaikuttaa helpolta. Ja luulisi, että olet joutunut vaihtamaan lankaa koko ajan!"

Mattimyöhäinen oli harvinaisen paljon perillä neulomisesta, eikö?!

Eräänä iltapäivänä lähdin yhtä matkaa työkaverini kanssa työpaikalta.
- "Meen vielä takaisin töihin, mutta täytyy käydä väliin lankakaupassa. Ei tätä työntekoa muuten jaksa", sanoin.
- "Ahaa, siis sä meet LANKAkauppaan silloin."
- "Joo."
- "Onks langat kalliita?"
- "Kyllä ne voi olla tosi kalliitakin. Kyllä niihin paljon rahaa menee."

Työkaverini loi hämillisen katseen, joka kertoi, että hän ei pysty kuvittelemaan, että on eri hintaista lankaa (koska kaikki lanka on ei-neulojille vain lankaa) saatikka kuvittelemaan jotain erityisen kallista lankaa!

Sukkamalleja 100 vuoden takaa

Knitting Vintage Socks - New Twist on Classic Patterns, Nancy Bush, Interweave Press 2005

Kokenut sukanneuloja ei voi olla ihastumatta tähän kirjaan. Nancy Bush on koonnut 1900-luvun vaihteessa Weldon's Practical Needlework-kirjasissa julkaistuja malleja ja päivittänyt niitä nykyneulojien ja -lankojen mukaisiksi. Mallit ovat juuri minun mieleeni: ohuista langoista ohuilla puikoilla neulottavia mielenkiintoisia pintaneuleita. Myös miesten sukkamallit ovat upeita - sanoisinko klassisia, mutta neulojan uteliaisuuden yksityiskohtillaan herättäviä.

Pyrin välttämään blogissani sellaisten kirjojen arvostelua, joiden malleja en ole neulonut. Niinpä neuloin ensin naisten sukat, jotka alunperin olivat tarkoitettu lapselle, mutta jotka oli kirjassa sovitettu naisten kokoon, sillä nykyneuloja ei jaksa neuloa sukkia 1 mm:n puikoilla. Neuloin 2 mm:n puikoilla Lorna's Laces -sukkalangasta. Sukista tuli mielestäni kivat. Puolipohjemalli on hauska ja istuu jalkaan. Toinen käsinvärjätyistä vyyhdeistä sattui olemaan toista tummempi, joten sukista ei tullut aivan identtiset. Minua tuollainen ei kuitenkaan haittaa, koska pidän asioista, jotka ovat keskenään samanlaiset, mutta vähän erilaiset.

Ohje oli hyvin tehty ja neulominen oli hauskaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mielestäni mikään suoranaisen nerokas ohje, mutta kirjasta löytyy kyllä sellaisiakin.

Nimittäin ainakin nämä vauvan sukat, jotka oli pakko aloittaa ihan uteliaisuudesta ohjetta

kohtaan. Toinen on vasta aluillaan, mutta en malttanut olla ottamatta kuvaa jo nyt. Lankana on Lanett-vauvalanka mintunvihreän ja turkoosin väreissä. Ohje on kiva neuloa ja lopputulos mielestäni hurmaava.

Aikeissa on neuloa vielä monta mallia kirjasta. Erityisesti miesten sukkia, joihin on jo hankittu lankojakin viime ostosreissuilta.

Kirjassa on hauskoja yksityiskohtia. Useassa mallissa on tekosauma takana: nurja silmukka, joka kulkee varresta kantapään takaosan loppuun. Kirjan alussa kerrotaan, että 1800-luvun vaihteessa tuhansia ja tuhansia ihmisiä sai elantonsa sukanneulonnasta Englannissa. Entä oletko koskaan tehnyt saksalaista kantapäätä? En minäkään, mutta vielä aion kokeilla!

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat melko kokeneita sukanneulojia ja jotka pitävät ohuista langoista neulomisesta. Sanoisinpa jopa, että jos täytyy valita yksi ainoa sukkakirja, niin tähän mennessä näkemistäni tämä olisi minun valintani.

Toisen sukan tauti

Tiedättehän ilmiön nimeltä Second Sock Syndrome, vapaasti käännettynä "toisen sukan taudin". Kun ensimmäinen sukka on tehty, tuntuu tylsistyttävältä aloittaa toista sukkaa. Been there, done that - nähty ja tehty, ei mitään uutta taivaan alla.

Kuvassa näkyvät kirjoneulesukat ovat todisteena siitä, että tämäkin tauti voidaan voittaa. Kuten aina, ekaa sukkaa oli kiva neuloa. Kävin neulonta-listalaisten kanssa Tallinnassa lankaostoksilla ja toin tuomisena mukavaa liukuvärjättyä punaista villalankaa. Lisäksi varastossa oli eri sävyisiä lankakerien loppuja Vuorelman Satakieltä. Matkatuliaisina kun vielä oli sikäläisiä kirjoneulemalleja, ei kun tuumasta toimeen ja neulomaan! Yhdistelin luovasti perinteisiä malleja ja vaihtelin lankoja. Muistiinpanot toista sukkaa varten? Hah!

Valmis sukka lojui varastossa mittavan määrän kuukausia. Koitti lopulta päivä, jolloin aloin käydä läpi keskeneräisiä neuleitani. Voihkaisin löytäessäni sukan. Piti päättää, viskaanko sukan roskiin vai neulonko toisen. Tottakai piti neuloa toinen!

Suostuttelin itseäni luomaan silmukat puikoille. Alku aina hankalaa! Kyllä tämä tästä!

Pah! Koko sukka oli yhtä tuskaa. Silmät sirrillä iltaisin laskeskelin valmiin sukan silmukoita ja yritin matkia kirjoneulekuvioita, erityisesti kiilakavennuksissa. Olin tiukka. Sukka on neulottava loppuun. Pikku hiljaa se valmistuikin.

Sukanneulojan teesi: Älä koskaan vähättele mahdollisuutta sairastua toisen sukan tautiin!

Sukkablogin houkutus: Neuloa yksi sukka ja kopioida se kuvankäsittelyohjelmalla! Mutta käsi sydämellä vannon, että ainakin tähän mennessä esitellyt sukat ovat parillisia versioita.

Susannan vinkki: Neulo aina kaksi sukkaa kerralla. Näinhän äitinikin opetti! Äitini oli myös sitä mieltä, että näin minimoidaan käsialavaihtelun vaikutukset.