Jotkut asiat eivät muutu koskaan

Perjantain myöhäisilta on viikon parasta aikaa. Silloin laitan musiikin soimaan ja tartun kyniin ja penseleihin.

Useimmiten ajatukseni ovat jossain syvällisessä ja monimutkaisessa, mutta musiikki, jota kuuntelen on hyvin tavallista poppia. Se ei sovi oikeastaan yhtään visuaaliseen tyyliini. Musiikin tehtävänä on luoda ympärilleni jonkinlainen suojakilpi, vakuuttaa minulle, että kyllä, pystyn siirtämään ajatukseni kuviksi paperille. Näin on ollut jo kymmeniä vuosia.

Ja jos puhutaan ajasta yli 20 vuotta sitten ...

Nämä kaksi vanhaa maalaustani ovat kotini seinällä ja katson niitä joka päivä. Se, mitä tein tuolloin on aika pitkälle samaa, mitä teen nytkin: kuuntelen huonoa musiikkia ja saavutan jonkinasteisen flow-tilan. Tuolloin olin juuri löytänyt kubismin ja muutaman uuden värisävyn. Nämä maalaukset muistuttavay minua, kuinka ihminen pysyy aina samana, vaikka vuodet vierisivätkin. Tulee uusia ajatuksia, löytyy uusia värejä ja muotoja, mutta oma identiteetti säilyy.