Sunday, January 17, 2010

Miksi kehrään?


Minun piti kirjoittaa sukista, jotka eivät koskaan valmistuneet. Kehräsin kuukausia sitten aloittelijan taidoillani karheasta villasta sukkalankaa ja aloin vääntää niistä puikoilla sukkia. Ei niistä mitään tullut. Lanka oli liian karheaa ja kovaa neulottavaksi.

Voisikin kysyä: Miksi kehrään? Miksi vaivautua? Miksi alati opetella uusia taitoja? Miksi olla aloittelija jossain uudessa, jos on mestari jossain vanhassa?

Yksi syy on se, että aloittelijan ilo on minusta ihan omanlaistaan iloa. Siihen ei sisälly kritiikkiä, eikä hurjia tavoitteita. Voi epäonnistua, eikä se horjuta mitään. On jännittävää yrittää uudelleen ja nähdä käykö jälleen samoin. Mitä enemmän opin, sen kriittisemmäksi tulen. Itselle nauraminen vähenee ja innostuneen lapsen paikalle tulee jälkiviisas vanhus.

Toinen syy on se, että taidot ovat elämäni rikkautta. Voin tehdä itse maailman ympärilleni ja se on ihan oman näköisensä. Tein tänään lankaa, jossa ensimmäinen säie on kehrätty aloittelijana ja toinen säie eilen, jo varsin paljon kehränneenä. Siinä kietoutuu toisiinsa kaksi hetkeä elämästäni ja jokaisella kohdalla on oma tarinansa, etenkin kun olen vielä värjännyt villat itse!

Rahalla voi ostaa ihania esineitä, mutta itse tehty on enemmän elämässä kiinni. Siksi kehrään ja myös siksi, että se on hurjan rentouttavaa, kun vauhtiin pääsee!