Wednesday, December 20, 2006

Jitterbug

Lueskelin neuleblogeja ja sinne jos tänne lankavarastoon on ilmestynyt Colinetten uutuussukkalankaa Jitterbugia.
Niin tännekin. Väri on bright charcoal ja se näyttää tässä hyvältä, verkkokaupan kuvassa hyvältä, mutta luonnossa aivan liian harmahtavalta eikä ollenkaan näin rusehtavalta. Vyyhdissä pitäisi olla 100 g, mutta saako näin pienestä vyyhdistä sukat?

Jos joku on neulonut jo Jitterbugista, olisi kiva kuulla kokemuksia!

Mitä ilmaisen neulontatöillä?

Olen ollut Ullan kannatusjäsen alusta saakka, mutta vasta tänä syksynä uskaltauduin lähettämään lehteen ohjeen. Se on Aurora-laukku, jonka suunnittelin nimenomaan palmikoista tykkääville.

Syitä siihen, miksi en ole avustanut Ullaa aikaisemmin, on ainakin ujous ja saamattomuus. Kaksi ominaisuutta, joista en ole yleensä kuuluisa, mutta joita löytyy kyllä minustakin. Olen tehnyt omia malleja jo kauan, mutta kynnys julkaisuun on hirvittävä. Jospa joku onkin keksinyt kaiken jo ennen minua? Jospa ohjeeseen tuleekin jokin virhe? Jospa malli onkin ihan tyhmä eikä siinä ole idean tynkääkään?

Olen päättänyt, että yritän olla vastedes välittämättä epäluuloistani. On niin hienoa, että meillä suomalaisilla neulojilla on Ulla. Sitä pitää vaalia ja siihen pitää puhaltaa energiaa. Mallien kirjo on usein parasta antia. Kuka sanoikaan, että nykyään kun yritetään pelkistää ja tyylitellä, niin katoaa se monimuotoisuus, jota ennen tuli erilaisten kädentaitajien myötä? Taisi olla tämän vuoden taidekäsityöläinen, itävaltalaissukuinen puuseppä.

Minä en ole pelkistäjä, vaan haluan yleensä lisätä vielä yhden ripauksen tuonne ja toisen tänne. Olen alkanut neuloessa miettiä, mitä ilmaisen neulonnallani. Sitä kautta olen saanut enemmän otetta myös neuleiden suunnitteluun.

Eräänä aamuna minua kirpaisi muisto siitä, millainen lapsuuteni keittiö oli. Siellä oli sinapinkeltaiset keittiökalusteet, osin käsin tehdyt ja maalatut. Turkoosi seinä ja vihreät verhot. Ruskea muovimatto villine kuvioineen. Äitini ei pelännyt värejä. Kaikki huoneet olivat eri värisiä ja lapsen silmille riitti katseltavaa. Otin esille lankoja ja aloin neuloa sukkia tästä muistosta. Ajattelin kaikkea jo poismennyttä. Pohjois-Karjalaa 70-luvulla.

Neulesuunnittelu on helppoa, jos unohtaa hetkeksi kovat kriteerit ja miettii, mitä haluan kertoa. Aurora-laukku kuvaa nykyelämääni: urbaania ja monimutkaista, mutta jossa kuitenkin on tilaa herkkyydelle.

Neulojan arkeen kuuluu kuitenkin, että väliin täytyy saada tehdä valmiista ohjeesta. Kuinka helpottavaa jättää ratkaisut tekemättä ja antaa vaan silmukoiden kulkea! Mitä ilmaisen silloin? Jatkan vuosisatojen ketjua, pitkää perinnettä, olen kosketuksissa materiaaliin, niihin jotka sen tekivät ... Elämystä riittää ihan perusneulonnastakin - joskin väliin on jännittävää mennä myös epämukavuusalueelle ja haastaa pää ja kädet yhteistyöhön neulesuunnittelun merkeissä.