Pioni ja Parakiitti

Emerald ja printtejä

2012-02-05T05:19:00.000-08:00

Emerald, alkuperäistyö saatavilla Etsyssä

Printti saatavilla DeviantArtissa

Kun teen tämän kaltaista työtä aloitan usein jostain tunnetilasta, jonka haluan kuvata. Siihen liittyy myös monesti väri, jokin aivan tietty sävy, joka minulla on mielessä. Idea Emeraldiin oli mielessäni viikkokausia, mutta ajan puutteen vuoksi pystyin tekemään vain pieniä osasia siihen. Nyt pystyin viimeinkin maalaamaan taustan, tekemään yksityiskohtaiset piirrokset ja kiinnittämään aiemmin tehdyt elementit paikoilleen.

Tämä työ kuvaa sisäistä voimaa ja rohkeutta kulkea omaa tietään. Siihen liittyy vähän itsekkyyttä, itsepintaisuutta ja sisäänpäinkääntyneisyyttä. Mutta energialataus ei ole vain negatiivinen. Joskus sitä vain tarvitsee hiljentyä ja olla itsekseen, jotta pääsisi paremmin perille siitä, minne pitäisi suunnata seuraavaksi. Puuhuko tämä työ sinulle ja jos, niin millä tavalla?

Minulta on kyselty, kuinka voisi ostaa töistäni isompia printtejä. Voit nyt ostaa joitakin töitäni DeviantArt-sivustolta USA:sta, koot ja tuotteet vaihtelevat jonkin verran, mutta kaupasta löytyy isokokoisia printtejä, hiirimattoja jne. Myös kankaina on tulossa joitakin malleja, ensimmäinen koe-erä tässä kuussa. Kankaita voi ostaa minulta eli suoraan Suomesta, siitä lisää lähiaikoina.

Saan päivittäin ihania viestejä sähköpostiin ja eri sosiaalisen median sivustojen kautta. Se tuntuu mahtavan rohkaisevalta, kiitos kaikille kommentoijille!

Käsinkehrättyä, käsinvärjättyä

2012-01-31T13:01:00.000-08:00

Tällä kertaa neuleita!

Tässä Bandana Cowl (Purl Sohon malli). Neuloin sen itsekehräämästäni langasta siskolle joululahjaksi. Käsintehty tagi käy sattumalta tosi hyvin kaulurin kanssa! (Minulla on vielä joitakin myynnissä Etsyssä: tässä ja tässä)

Lisää käsinkehrättyä ja joululahjoja ...

Nämä ovat käsinkehrätystä langasta neulotut lapaset, jotka tein ystävälleni Susannalle. Hän hankkii sen kainuun harmaan villan, jota myyn. Hän on tosi hyvä löytämään ja tunnistamaan hyvää villaa, joten tietenkin kehräsin lapasiin eri sävyisiä, hänen valitsemiaan villoja. Lopputulos on mukavan maanläheinen!

Seuraavat on neulottu omaan käyttöön tämän talven tuiskuihin.

Lapaset suomenlampaan villalangasta, jonka on värjännyt kotimainen käsityöläinen. Mielestäni värit ovat upeat! Malli on yksinkertainen, jotta lanka pääsee esiin.

Hyvin ohuesta merinosukkalangasta neuloin sukat. Värjäsin langan itse.

Lopuksi Lady Sunshine -sormikkaat (Julia Muellerin malli). Olin yllättynyt, kun huomasin, että olin aloittanut näiden enulomisen jo pari vuotta sitten. En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta toinen sormikas oli jäänyt kesken. Neuloin sen nyt loppuun ja kyllä kannatti. Malli on tosi hyvä, istuu hyvin käteen. Wollmeise-sukkalanka käy näihin hyvin. Neulon yleensä sormikkaat aina sukkalangasta, koska ne kestävät silloin käyttöä tavallista villalankaa paremmin.

Ulottuvuutta kortteihin

2012-01-23T09:59:00.000-08:00

Tässä joitakin kortteja, joita olen tehnyt viime aikoina Etsy-kauppaani. Sen sijaan, että olisin käyttänyt vain ohuita papereita, lisäsi niihin ulottuvuutta koristeilla. Neliöitä sisältävät ovat tehty hyödyntäen muistipelikortteja. Päällystin ne pikkuisilla paperinpalasilla, kaikki itse tehtyjä malleja tietty. Tähtikorttiin laitoin massasta tekemäni napin. Muistatko, kun tein näitä? (Joitakin on saatavilla myös Etsyssä)

Tässä lähikuva, josta näkee tuon kolmiulotteisuuden paremmin.

Ja tässä tähtiaiheinen kortti lähempää. Massasta tehty nappi sulautuu piirtelyihin hyvin. Tähti on jotenkin steampunk- tai art nouveau -tyylinen. Tykkään itse tästä tähden epäsymmetrisestä ja vapaasti piirretystä muodosta. Se on minusta mielenkiintoisempi kuin viivottimella vedetty.

Uusi vuosi, uutta purppuraa

2012-01-13T15:48:00.000-08:00

Tässä uusin kangasmallini. Aloitin tästä printistä, suunnittelin mallikerran ja lisäsin sitten pieniä yksityiskohtia, jotka rikkovat symmetrian.

Olen myös värjännyt kehruuvillaa, purppuran sävyjä tässäkin! Saatavilla Etsy-kaupassa.

Onnellista uutta vuotta!

2011-12-30T14:38:00.001-08:00

Kiitos blogini seuraamisesta! Toivottavasti tulet käymään täällä myös vuonna 2012!

Menetin sydämeni

2011-12-28T13:06:00.000-08:00

Olen aina halunnut oppia piirtämään. Kun valmistuin muotoilijaksi, olin erityisen tyytymätön kuvitustaitoihini. Aloin piirtelemään ympyröitä. Sanotaanhan, että jos teet jotain 10 000 kertaa, niin opit sen. Olen takuulla piirtänyt enemmän kuin 10 000 ympyrää, enkä tiedä olenko sen kummemmin kehittynyt kuvittajana, mutta olen takuulla löytänyt uuden intohimon. Pidä minut muutama päivä poissa kynien ulottuvilta ja näet hyvin vihaisen ja turhautuneen ihmisen! Olen todella menettänyt sydämeni piirtämiseen!

Väläys siitä, mitä tein juuri äsken: lisää käsintehtyjä käyntikortteja. (Katso aarrelaatikkoani, se on melkoisen pullollaan käsinpiirrettyjä papereita!)

Takaisin kankaiden pariin

2011-12-26T14:16:00.000-08:00

Oli pakko pitää kankaiden suunnittelusta taukoa, kun koti piti saada joulukuntoon. Tauon jälkeen edelliset mallit näyttivät aivan liian tavanomaisilta, liian jäykiltä ja liian kaukana tyylistäni. Joten aloitin lähes puhtaalta pöydältä, hyödyntäen vain vähän edellistä malliani pohjalla. Tässä on ensimmäinen malli, tämä on monimutkainen, värikäs, täynnä kaikkea, ja se oli tarkoituskin!

Piti testata myös, toimiiko malli vähemmällä värimäärällä, tästä näkyy myös kertautuminen.

Vuoden 2012 teema on edellisvuosien tapaan: Väri!

Hyvää joulua!

2011-12-22T12:26:00.000-08:00

Ensimmäinen joulu uudessa kodissa muuton ja remontoinnin jälkeen. Viimeinkin minulla on tilaa aidolle joulukuuselle!

Tein tämän koristeen vuosia sitten, kun olin koukussa käsin ompelemiseen.

Hyvää joulua!

Lähemmäksi tavoitetta

2011-12-06T05:21:00.000-08:00

Olo on helpottunut. Tähän suuntaan haluan mallistoa viedä. Mitä ajattelette tästä?

Edellisen luonnoksen jälkeen tajusin, että minun täytyy kääntää ympäri ideani siitä, että tuon tekstuurin kuvion sisälle. Tässä mallissa annoin ryijymäisen tekstuurin olla pääteemana ja vein ornamenttipinnat taustalle.

Siinä, miten malli kertaantuu, on vielä pohdittavaa.

Seuraava luonnos

2011-12-06T03:02:00.000-08:00

Kankaiden luonnostelu jatkuu.

Tämä on ihan kamala: liian vanhanaikainen, liian jouluinen, liian liiallinen. Tämä ei millään lailla tue sitä näkemystä, mikä minulla on päässä.

Lähikuva:

Minulle on usein tärkeää saavuttaa pohja. Mitä huonomman olen tehnyt, sitä paremmin näen mikä on vialla. Nyt minulla on suunnitelma, mitä teen seuraavaksi. Se on jotain ihan muuta kuin mitä olisin tehnyt ilman tätä luonnosta!

Moodboard

2011-12-05T03:44:00.000-08:00

Tässä moodboardini uutta kangasmallistoa varten. Olen myös sisällyttänyt tähän värinäytteet. Tavoitteenani on yhdistää kankaissa taiten ja käsityön historiaa uudella tavalla. Haastavaa!

Suunnitteluprosessista:

Oli vähän takaperoista, että en ollut valmis tekemään moodboradia ennen kuin tein ensimmäiset luonnokset. Se taisi johtua siitä, että minulla oli ongelmia kankaan rakenteen suhteen. Mietin, kuinka pintakuviot rakentuisivat toistensa päälle. Vaikka en ole vieläkään täysin varma, olen luottavaisempi ja tiedän kuinka aloitan varsinaisten luonnosten teon ja mitä lähdemateriaalia pitää vielä kerätä. Eilisten luonnosten jälkeen huolestuin kovasti kohderyhmästä, sisätiloista, joissa kankaat ovat jne. Moodboardia kootessani ajattelin asiaa perin pohjin ja se on nyt selvempänä päässäni.

Joskus on myös hyvä laittaa kuvat sanoiksi. Kirjoitin muutaman lauseen kuvaamaan design ideaa. (Kirjoitin englanniksi, mutta voit halutessasi lukea sen Flickr-kuvapalvelusta.) Puhun myös mielelläni niistä ideoista, joita päässäni pyörii. Se kehittää niitä myös edelleen.

Kaiken kaikkiaan minusta on hyvin tärkeää ylläpitää tietoisuutta omasta tyylistään. Yksi keino siihen on koota itselleen yleistä moodboardia. Minulla on sellainen Pinterest-palvelussa. Jos olen jostain syystä epävarma tai onneton, menen katsomaan sitä ja päädyn aina toteamaan: "Joo noista mä tykkään!"

Kankaiden luonnoksia

2011-12-04T13:20:00.001-08:00

Loppuvuoden iso tavoitteeni on suunnitella uusi kangasmallisto. Olen etsinyt ideoita ja pohdiskellut asiaa jo useita kuukausia, mutta en ole alkanut vielä luonnostelemaan. Alkaa olla jo aika tehdä jotain asian eteen. Tässä on nyt ensimmäisiä luonnoksia, tehty nopeasti Photoshopissa. Nämä ovat vain suuntaa-antavia, ei mitään lopullisia. En yleensä laita mitään keskeneräistä blogiini, mutta viime aikoina olen jotenkin alkanut ajatella, että pitäisi olla avoimempi. Niinpä rohkenen laittaa nämä tänne ja odottelen kommenttejanne!

Kuvio lähempää:

Tämä on ihan ensimmäinen:

Kuvio lähempää:

Enigma

2011-12-03T03:52:00.000-08:00

Maalaus kankaalle, lisää kuvia Etsyssä

Tämä on uusin maalaukseni "Enigma". Ajatus siihen lähti vanhojen, korkeiden rakennusten tunnelmasta. Ajattelin vanhoja kirjastoja ja kirkkoja. Koristellut katot ja tilan tuntu luovat kauneudesta lähes uskonnollisen kokemuksen. On arvoitus, miksi ne vaikuttavat niin voimakkaasti!

Maaleina käytin akryylimaaleja ja viimeistelyn tein erilaisilla kynillä ja tusseilla.

Kodin lämpöä

2011-12-02T09:51:00.000-08:00

Minusta on ihan kamalia kodit, joissa ei ole tekstiilejä. Se vaikuttaa vieläpä olekan nyt tredikästä! Ainakin olen nähnyt viime aikoina aika monta tekstiilitöntä kotia betonilattialla lempisarjassani Grand Designs.

Mitä tahansa teenkin, yritän luoda kangasta. Pidän pintakuvioiden ja rakenteiden tutkimisesta, enkä tunnu kyllästyvän siihen koskaan. Vaikka olo olisi kaikkea muuta kuin inspiroitunut, niin pienikin ajatus kankaista ja olen kynineni ja maaleineni täydessä vauhdissa.

Kuten ylläolevasta kuvaparista voi nähdä, olen ollut erityisen innostunut ryijyistä viime aikoina. Suomalaiset 40-60-luvun ryijyt ovat minusta aivan huippuja. Kuten tämä Leena-Kaisa Halmeen ryijy, jonka näin ryijynäyttelyssä Designmuseossa vuosia sitten.

Tekstiilit tekevät kodin. Kun haluan paeta kovaa maailmaa, otan romanttisen romaanin, luen muutaman sivun ja nautiskelen itsetehdyn tilkkupeiton lämmössä. Tämä digileiska on juuri romanssien lukemisesta tehty. Minusta myös tässä näkyy hyvin rakkauteni kankaisiin.

Elegantteja jolukortteja

2011-11-27T09:21:00.000-08:00

Mun eka video YouTubessa ikinä! Katso ohjeet kuinka voit tehdä elegantteja, mutta yksinkertaisia joulukortteja. Lopussa korttigalleria erilaisista variaatioista.

Jalokivien värejä

2011-11-20T11:20:00.000-08:00

Olen piirrellyt viime aikoina ryijypintoja. Niiden tekstuuri on vetää minua puoleensa ja on hauska yrittää matkia sitä paperilla. Ihastuin tätä paperia tehdessä näihin väreihin, joten värjäilin sitten vähän villojakin samoilla sävyillä.

Tässä eka erä kainuun harmasta. (Saatavilla Etsyssä)

Ja tässä toinen. (Myös saatavilla Etsyssä)

Nämä jalokivimäiset, hohtavat värit saavat minut hyvälle tuulelle, toivottavasti sinutkin! Värikästä päivän jatkoa!

Luonnon inspiroimaa

2011-11-19T00:59:00.000-08:00

Tämä on toinen harjoitustyöni kuviosuunnittelukurssilla.

Meitä pyydettiin ottamaan tietynlaisia kuvia yhtenä päivänä. Toisena päivänä piti sitten valita kuvista suosikki ja aloittaa luonnostelu sen perusteella.

Ohjeet erilaisten luonnosten tekemiseen olivat aika hyvät. Ohessa kuva, josta idea kuviomalliin tuli. Kuvion yhteys kuvaan on mielestäni onnistunut aika hyvin.

Tein tämän harjoitustyön tosi nopeasti. Olo on ollut flunssainen, eikä muutenkaan paras mahdollinen, joten tein rimaa hipoen sen, mitä pyydettiin. Kuviosuunnittelu tuntuu kuitenkin hyvin läheiseltä ja kiinnostavalta ja haluan todella kehittyä siinä. Yritän paneutua seuraaviin tehtäviin enemmän.

Pelkistetty aloitus

2011-11-14T12:35:00.000-08:00

Tässä eka harjoitustyöni kuviosuunnittelukurssilla: ympyröitä maalatulla taustapaperilla. Tuntui aika kamalalta jättää tämä tähän. Kovin on yksinkertaista ja pelkistettyä!

Ornamentteja joka puolella

2011-11-13T02:59:00.000-08:00

Ornamenttien nousu

Olen tehnyt tätä kollaasia pala palalta ja lopultakin se on valmis! Ei kai tässä muuta voi todeta, kuin että olen aivan hulluna kaikenlaisiin ornamentteihin ja uusia purskahtelee mieleni syövereistä joka päivä!

Seuraava tavoitteeni on suunnitella uusi kangasmallisto. Olen valmistautunut asiaan ilmoittautumalla Rachael Taylorin kuviosuunnittelukurssille. Toivottavasti kurssin avulla saan pidettyä tarvittavan motivaation yllä! Ei kankaiden suunnittelu mitenkään epämieluista ole, päinvastoin! Se vaatii kuitenkin paneutumista ja keskittymistä ja on myös kovaa työtä!

Olen saanut paljon uusia kävijöitä blogiini tässä kuussa, erityisesti englanninkieliselle puolelle. Tahdon kiittää myös suomenkielisiä lukijoita, kiitos! On mukavaa, että olette seuraamassa puuhailujani, se tekee bloggaamisesta entistä hauskempaa.

Työn alla

2011-11-11T15:47:00.000-08:00

Työn alla uusi kollaasi, täynnä ornamentteja!

Kuinka selvisin skräppäysmaratonista

2011-11-09T11:00:00.000-08:00

Osallistuin syyskuussa skräppäysmaratoniin, jonka järjesti Big Picture Classes, vetäjänä oli Lain Ehmann. Maratoni kesti 26 päivää, jonka aikana piti skräpätä 26 leiskaa.

Maratoni stattui vähän pahaan aikaan, koska olin kiireinen askartelutarvikemarkkinoiden kanssa. Aloitinkin sitten 14 päivää muita myöhemmin kuitenkin päättäväisenä siitä, että tekisin nuo 26 leiskaa. Kokemusta rikkaampana voin suositella, että jos ikinä osallistut vastaavan kaltaiseen haasteeseen, niin aloita ennemmin muita aikaisemmin kuin myöhemmin! Minun piti tehdä nimittäin yhden leiskan sijaan 2-3 leiskaa päivässä. Aika mahdottoman kuuloinen tehtävä kaltaiselleni, jolla on päivätyö ja joka yleensä käyttää yhden lesikan skräppäämiseen neljästä kuuteen tuntia!

Mutta tein sen! Selvitin 26 leiskaa 12 päivässä! Millä keinoin selvisin?

1) Skräppäsin diginä. Skräppäsin 23 digileiskaa ja vain 3 paperilla. Digiskräppäys on nopeampaa, vaikka hieroisi yksityiskohtia!

2) Kuvien löytäminen oli nopeaa. Valokuvan ovat varsin hyvässä järjestyksessä. Annan niille tähtiä Stacy Julianin menetelmän mukaan: 3 tähteä sellaisille, jotka haluan skräpätä, ja 2 sellaisille, jotka mahdollisesti myös skräppään. Liitän myös avainsanoja kuviin ja käytän iPhoton älykansioita (tietyn automaattisäännön perusteella kuvia ryhmitteleviä).

3) Tein osan pienikokoisempina. Viisi leiskoista oli 8 x 8 tuuman kokoisia. Yleensä skräppään 12 x 12 tuuman koossa. Kehitin 8 x 8 -kokoon uuden konseptin. Siinä sivulla on vain yksi kuva, joka on otettu samana päivänä kuin sivu on skräpätty. Teemana on aina "Tänään" ja kirjoitan leiskaan sekalaisia juttuja, jotka liittyvät kyseiseen päivään. Tällä konseptilla on tosi helppoa tehdä sivuja ja se sopii hyvin arkeeni. Voin ottaa kännykällä summittaisen kuvan ja skräpätä sivun nopeasti koneella. Olen tehnyt näitä leiskoja lukuisia myös maratonin jälkeen ja tämä onkin paras juttu, jonka keksin maratonin aikana.

Tässä vielä pari maratonin aikana syntynyttä leiskaa, joista tykkään erityisesti.

Olen huono laittamaan ruokaa, mutta koska kaikki(!) skräppääjät tuntuvat pitävän muffinsseista ja koska muffinssiteemaa on paljon myös skräppäysmateriaaleissa, tein minäkin sitten erän muffinsseja! Ja kävin pihamaan kirsikkapuusta kirsikat koristeeksi! Digielementit ovat Mary Pop'in kitistä I heart Sweets.

Viimeisen päivän ohjeena oli rikkoa sääntöjä ja irroitella. Päätin tehdä leiskan, jossa käytän vain itse tehtyjä elementtejä. Tässä on muutama valokuva, vähän piirtelyä ja runo, jonka olen kirjoittanut useita vuosia sitten. Sivu syntyi helposti, kun tiesi olevansa jo kalkkiviivoilla!

Florabell

2011-11-05T03:20:00.000-07:00

Florabel, saatavilla Etsyssä

Tätä pussukkaa oli tosi hauska tehdä. Olen tehnyt näitä säännöllisesti aikoinaan, mutta muutto toi tauon hommaan ja inpis oli katkolla. Mutta kun löysin keskeneräisten projektieni kasasta pohjaosan, innostuin uudelleen. Minulla on toinenkin jo puikoilla ...

Leikkiä askartelumassoilla

2011-10-31T10:53:00.000-07:00

Muistatko kun kirjoitin: "... oikeastaan kaikista paras kauppa on sellainen, jonka voin tehdä itse itselleni"? Blogikirjoituksessa kuvailin sitä, miten ihana on väliin shoppailun sijasta tehdä askartelutarvikkeita alusta alkaen itse.

Viime viikonloppuna huomasin, että käsintehtyjen nappien varastoni on huventunut kovasti. En ole kovinkaan taitava massailija, mutta se ei ole koskaan estänyt minua nauttimasta massailusta! Ja itseasiassa vähän sotkuiset ja epämääräisen muotoiset napit sopivat hyvin yhteen piirtelyjeni kanssa.

Jotta "oma taidekauppani" olisi täydellinen, ompelin joitakin nappeja käsintehtyihin taustoihin. Ne on kiinnitettynä aivan kuin ne olisivat oikeasti myytävänä jossain oikeassa kaupassa. Niiden katsominen tekee minut onnelliseksi! Niihin ei ole mennyt juurikaan rahaa, mutta ne herättävät intoa puuhata taas jotain uutta!

Väreillä nautiskelua

2011-10-27T10:53:00.000-07:00

On ihana värjätä villaa!

Käsinvärjättyä Kainuun harmaan karitsanvillaa, saatavilla Etsyssä

Kehräsin pikkuvyyhtejä malleiksi, joiden perusteella mietimme ystäväni Susannan kanssa, mitä lankaa teettäisimme kainuun harmasvilloista.

Kuvan ensimmäiset kolme vyyhtiä on värjätty lankana kehruun jälkeen. Oma suosikkini on vasemman puolimmainen, jossa on mustaa, tummanharmaata ja punaista. Sen nimi on "Ilo ja suru" ja väreihin olen hakenut innoitusta Karjalan väreistä. Sekä villa, että minä ja ystäväni olemme Pohjois-Karjalasta kotoisin.

Toiseen vasemmalta olen hakenut värit ikoneista. Harmittavasti punainen sävy ei onnistunut, siitä tuli liian pinkki! Kolmannen ideoin käspaikoista ja punakirjonnoista. Sekään ei ihan täysin onnistunut, ei värisävyn tai itse värjäyksen osalta.

Neljäs vyyhti on itsekehrättyä värjäämätöntä 2-säikeistä lankaa, jota käytin värjättyihin vyyhteihin. Ja viimeinen on kehrätty kolmesta eri luonnosävystä niin, että aina 2 gramman jälkeen vaihdoin kehrätessä väriä. Se on 3-säikeinen lanka.

Noista tuli ihan varsin pehmeät ja muutenkin olin aika tyytyväinen kehruutulokseen. Mutta tästä pinkistä langasta tuli vieläkin ihanamman pehmeä:

Tämä langan olen kehrännyt luonnonväreillä värjätystä kainuun harmasvillasta. Susanna on tehnyt värjäyksen jäkäliä käyttäen. Minulla on lankaa kehrättynä kaksi isohkoa vyyhtiä ja olen tosi tyytyväinen tulokseen.

Meistä kahdesta ystäväni on paljon minua perehtyneempi kasvivärjäykseen. Mutta olen minäkin tehnyt joitain kokeiluja. Viimeisessä kuvassa on tehdasvalmisteista sukkalankaa, jonka olen värjännyt samettikukilla. En kuitenkaan millä tahansa samettikukilla, vaan itse siemenestä kasvatetuilla.

Minulle tuottaa nautintoa puuhailla villan, väriaineiden ja kasvien parissa. Väreillä nautiskelua kaikki tyynni!

Ohje pihille askartelijalle koristepapereiden tekoon

2011-10-23T07:45:00.000-07:00

Aina väliin on kiva tehdä jotain pelkistä perustarvikkeista. Monesti kun löytää jonkin kivan ohjeen, huomaakin, että jokin juttu puuttuu ja alkaa harmittaa. Sain idean näihin papereihin, kun katselin opasvideota kohojauheista. Mieleeni tuli kokeilla värikyniä vesivärien kanssa. Joten, kokeile ihmeessä, tarvikkeet tähän löytyvät melkein joka kodista!

Tarvitset ainoastaan ...

paperia
vähintään yhden puuvärikynän (ei akvarellikynää, vaan ihan perusvärikynän)
vesivärit

Tee näin!

1) Valitse paperi. Itse suosin aika ohuita (90 g/m2, 43 lbs) ja sileäpintaisia papereita, mutta voit valita minkä tahansa paperin, josta tykkäät tai jota sattuu olemaan saatavilla.

2) Piirtele paperi täyteen värikynää käyttäen. Voit käyttää mitä tahansa väriä tai värejä, mutta minusta mielenkiintoisin tulos tulee valkoisella kynällä.

3) Kun paperi on täynnä tajunnanvirtaa, maalaa se vesiväreillä. Maalaa ronskisti piirtelyjesi päälle! Käytä paljon maalia koska seuraavassa vaiheessa osa siitä pestään pois.

4) Anna paperin kuivua. Tämä on tärkeää ja ainoa vaihe, jossa vaaditaan oikeasti kärsivällisyyttä!

5) Pese paperi reilulla vedellä. Ajatuksena on saada kynän jäljet uudelleen näkyviin. Voit hieroa sormilla paperia poistaaksesi väriä.

5) Laita paperi kuivumaan!

6) Tässä esimerkkipaperini kuivumisen jälkeen. Voit käyttää papereita kaikenlaiseen paperiaskarteluun.

Tässä lisää kokeilujani eri värisillä kynillä ja vesiväreillä.

Villiä piirtelyä

2011-10-11T12:57:00.000-07:00

Aina väliin ei jaksa olla niin kauhean hallittu. Mieleeni tuli art nouveau -tyyli ja Alphonse Mucha. Vaikka art nouveau on tyylinä hyvin tarkka, halusin tällä kertaa antaa kynilleni vähän vauhtia.

Tässä vielä joitakin yksityiskohtia. Lähikuvasta näkyy, että viivaa on vedetty nopeasti.

Vesiväritausta on yhtä summittaisesti hutaistu kuin itse kuvituskin.

Vaikein asia piirtämisessä on saada aikaan rentoutunut viiva. Siksi on hyvä aina väliin harjoitella nopeutta!

Villahullu

2011-10-09T10:18:00.000-07:00

Houkutus-värisävy, saatavilla Etsyssä

Olen aivan hulluna villaan, jota ystäväni tuo alueelta, jossa vietin lapsuuteni. En voi olla ostamatta sitä, värjäämättä sitä, kehräämättä sitä tai myymättä sitä eteenpäin. Villa on osa elämääni nykyään. Ja se, että ystäväni on myös ihan hulluna villaan, on myös mukavaa. En ole ainoa villahullu maailmassa.

Villasetti neulahuovutukseen, saatavilla Etsyssä

Minä värjään villamme happoväreillä, mutta ystäväni poimii luonnosta ainekset ja värjää niillä. Luonnonvärjätyt värisävyt ovat pehmeämpiä ja ne käyvät aina hyvin yhteen toistensa kanssa.

Mietin väliin, miksi suomalaiset ostavat niin paljon ulkomaista villaa. Meidän villamme lampaat, kainuun harmas -lammasrotu, on jalostettu erityisesti villansa vuoksi. Jos suljen silmät ja kokeilen sen pehmeyttä, niin siinä jää ulkomaiset villat kauas taakse. Tuntuu pahalta, että tällaista villaa jää lampureilta myymättä. Luomuvillamallistot tehdään ulkomaisista merinovilloista. Moni huovuttaa ja kehrää villaa, jonka alkuperää ei edes lammasrodun osalta ole tiedossa.

Oli miten oli, tiedät, kuinka ihanalta näyttää siemenestä kasvatetut kesäkukat, oman maan perunat jne. Tässä villassa on minulle sitä samaa. Tiedän, mistä se on peräisin, miten se on matkannut ja miten sitä kussakin vaiheessa on prosessoitu. Siinä on tarina ja olen osa sitä!

Miten päästä inspiraation lähteille?

2011-10-08T14:40:00.000-07:00

Tämä pieni kollaasi on esimerkki siitä, kuinka inspiraatio voi löytyä oudoistakin jutuista. Kyse on oikeastaan vaan siitä, miten mitäkin aihetta päättää käsitellä.

Näin menettelen itse.

Kun jokin herättää mielenkiintoni, analysoin, mistä perimmillään on kyse. Esimerkiksi, jos näen lehdessä kuvan, jota pidän puoleensavetävänä, yritän löytää syyn siihen. Voi olla, että kuvan väriyhdistelmä viehättää minua, siinä on kiehtova tunnelma, mielenkiintoinen sommitelma tai jokin yksittäinen yksityiskohta, joka saa oloni vaikkapa nostalgiseksi.

Kun löydän juuri sen tekijän, joka aiheutti kiinnostukseni, alan etsiä samankaltaisuuksia. Etsin asioita, joissa on sama tekijä, vaikka ne muuten olisivatkin hyvin erilaisia. Pian olen täynnä ideoita, joista olen todella innostunut ja jotka tuntuvat omilta.

Mikä on tarina hyönteisen taustalla? Ihailin kirjastohuoneemme verhoja (Compton by William Morris). Niissä on hyvin yksityiskohtaiset kukkaornamentit, jotka vetoavat minuun todella. Niistä muistui mieleeni vanhat kasviaiheiset kuvataulut, joita käytettiin kasvien tunnistamisessa. En ollut ennen ajatellutkaan, että niissä on jotain ornamentaalista! Menin kirjastoon selailemaan kasviaiheisia kirjoja ja vahingossa löysin samankaltaisen kirjan hyönteisistä. Näinkin yhtäkkiä hyönteiset hyvin koristeellisina eläiminä ja inspiroiduin piirtämään niitä koristeaiheiden kera. Omalla tavallaan kuljin takaisin verhon ideaan, jossa tunnistettaviin elementteihin on lisätty koristeellisuutta.

Toivottavasti menetelmästäni on hyötyä inspiraation etsinnässä!

Tuotoksia itsetehdyistä papereista

2011-09-27T13:57:00.000-07:00

Onnittelukortti, myytävänä Etsyssä

Yksi blogini suosituimmista kirjoituksista on Itsetehtyä kuviopaperia. Jos olet tehnyt itse papereita, käytä ihmeessä niitä!

Tai voit ostaa printtejäni, myytävänä Etsyssä!

Yhdessä aikaisemmassa kirjoituksessani, näytin vilauksen taidepäiväkirjasta, jonka olen saanut valmiiksi viime aikoina. Nyt haluan esitellä sitä tarkemmin! Tässä taidepäiväkirjassa olen nimenomaan käyttänyt papereitani, osa niistä on alkuperäisiä, osa printtejä.

Toivottavasti inspiroiduit ja tykkäsit!

Kankaat aina mielessä

2011-09-24T15:46:00.000-07:00

Suunnittelin tämän postikorttimallin skannaamalla piirroksiani ja viimeistelemällä kokonaisuuden Photoshopilla. Kuten otsikko kertoo, inspiroidun jatkuvasti ajattelemalla kangasprinttejä. Lähiaikoina aion varmasti suunnitella joitakin uusia kankaita, en ole tehnytkään sitä pitkään aikaan!

Käsityömarkkinoiden jälkitunnelmia

2011-09-15T11:58:00.000-07:00

Digileiska, jossa olen käyttänyt omia taustapapereitani. Mallipohja ja muutamat muut elementit ovat Scrap Orchid -kaupan All About Me -digipakkauksesta, jonka hankin The Daily Digin kautta.

Käsityötarvikemarkkinat ovat ohi ja muutama päivä on mennyt lepäillessä. Kuten tekemässäni leiskassa sanotaan, markkinat tuntuivat henkilökohtaiselta saavutukselta. Oli aika rankkaa saada pöytä valmiiksi, mutta oli se sen arvoista. Oli ihana jutella ihmisten kanssa luovuudesta ja käsitöiden tekemisestä. Kiitos kaikille, jotka tulitte paikan päälle!

Pyhiä asioita

2011-09-09T14:37:00.000-07:00

Tätä työtä tehdessä ajattelin sitä, mikä on pyhää minulle, kuinka voin kokea sitä ja jakaa kokemusta muiden kanssa. Sitä on lähes mahdoton ilmaista sanoilla, mutta kuva tuli helposti!

Kurkistus käsityötarvikemarkkinoille

2011-09-05T10:02:00.001-07:00

Jos olet seurannut tekemisiäni Twitteristä, tiedät, että olen valmistautunut hurjaa vauhtia Käsityötarvikemarkkinoille. Olen tehnyt markkinoille mm. taidepäiväkirjan, johon voi tutustua paikan päällä. Olisi ihanaa, jos onnistuisin inspiroimaan kävijöitä niiden tekoon!

Myyntivalikoimasta löytyy ainakin papereita askarteluun, tarroja, pikkukollaaseja, tageja, postikortteja, käsinkehrättyä lankaa ja kainuunharmasvillaa luonnon- ja kasviväreissä.

Juuri tietty väri mielessä

2011-08-30T10:13:00.000-07:00

Olin juuri värjännyt villaa ja leikkinyt happoväreillä, kun sain ajatuksen tietystä väristä: kirkkaasta tomaatinpunaisesta.

Se oli niin voimakas ajatus, että melkein pystyin sitä koskettamaan. Joten sen piti tietysti saada paperille. Piirtelyjen kera tietty!

Vaiheet sisälsivät kopioiden ottamista, värikynillä värittämistä, kerrosten tekemistä, Lue tarkka kuvaus Etsyn tuotekuvauksesta (englanniksi), jos innostuit kollaaseista!

Harvest, alkuperäinen kollaasi, saatavilla Etsyssä

Käsityötarvikemarkkinoille valmistautumista

2011-08-27T13:29:00.000-07:00

Käsinkoristeltuja papereita, saatavilla Etsyssä.

10.-11.9. Helsingissä tieteiden talolla järjestetään käsityötarvikemarkkinat. Olen varannut sieltä myyntipöydän ja sen valmistelu on käynnissä täyttä häkää. Olen kehrännyt, värjännyt, piirrellyt ja maalannut kaikki liikenevät vapaa-aikani. Se on ihan hauskaa, mutta päivätyön ohessa aika rankkaakin. Ja on aina jännittävää mennä myymään. Ehkä kukaan ei pidäkään siitä, mitä teen. Tai sitä pidetään liian kalliina. Suurin pelko myyntituloksesta riippumatta on kuitenkin se, että mitä jos kukaan ei innostu ja inspiroidu jutuistani.

Minusta on ihanaa tavata ihmisiä, jotka ovat intohimoisia jostain asiasta. Kuuntelen väsymättömästi minkä tahansa alan eksperttiä, joka puhuu innostuneesti. Haluaisin olla sellainen itsekin. Vaikka itsekritiikkini on jatkuvaa, haluaisin unohtaa sen markkinoilla. On todellista luksusta päästä puhumaan muiden käsityöharrastajien kanssa siitä, mitä itse olen tehnyt vuosia arki-iltojen hämärissä ja viikonloppuina. Samaa luksusta on tämä blogikin. Toivottavasti asiat, jotka inspiroivat minua, inspiroivat myös muitakin! Tulkaa juttelemaan markkinoilla!

Kaksi kaikkea

2011-08-19T10:19:00.000-07:00

On vähän niin, että päädyn kaksijakoiseen juttuun, tein mitä tahansa. On jäkevä puoli ja tunteellinen puoli. On perfektionisti ja sitten välillä kaikki tapahtuu aika isolla pensselillä. Käsitöissäkin mulla on kaksi rakkautta: paperi ja villa.

Tein nämä tagit Lain Ehmannin ScrapHappy-yhteisön tagivaihtoon. Aloitin avaamalla aarrelaatikkoni, jossa säilytän itse koristelemiani paperinpaloja. Aah sitä ihanuutta, kun tutkin pikkuruisia paloja, joista saisin tageihin koristeita. Mutta kun sain tagit valmiiksi, näytti siltä, että jotain jäi sittenkin uupumaan. Sitten keksin: naru! Ryntäsin toiselle laatikolle, jossa säilytän käsinkehräämiäni lankoja. Onneksi minulla on värien suhteen sama maku, oli kyse papereista tai villoista!

Villa on vähän kuin vesi, ei maailmaa voi edes kuvitella ilman sitä. Siksi en minäkään osannut vastustaa, kun lapsuusaikojen koulukaverini Susanna toi minulle aivan erityistä villaa kotiseudultamme. Olemme nyt vuoden verran työstäneet sitä pienissä erissä ihmetellen, mitä seuraavaksi. Nyt viimein saimme prosessimme tuottamaan vähän suurempia eriä ja voimme sitä vähän jo myydäkin. Uudessa Etsy-kaupassani Woolgrey on villaa ja käsinkehräämiäni lankoja.

Uusia juttuja on tulossa myös toiseen Etsy-kauppaani Peony and Parakeet. Tämä blogi jatkaa kaikkien luovien puuhieni kokoajana. Kiitos kaikille seuraajille! Ihanaa, että olette hengessä mukana!

Tilkkuilua kynällä ja paperilla

2011-08-06T12:09:00.000-07:00

Oletko koskaan kuullut deco square -vaihdoista? Siinä vaihdetaan 4 x 4 tuuman kokoisia koristeltuja neliöitä, vähän kuin ATC-kortteja, mutta isompia. Tämä on ensimmäinen tekemäni deco square. Musteista innostuneena oli pakko osallistua swappiin, jonka aiheena oli musteilla leikkiminen, Playing With Inks!

Neliömäinen muoto toi mieleen tilkkutyöt. Olen ollut aikoinaan intohimoinen tilkkuilija. Kyllä tilkkuilen joskus vieläkin, mutta en enää omistaudu sille samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Mutta aika usein innostun paperijutuissa matkimaan kynällä pikkupistoja tai leikkelemään papereita kuin kangaspaloja.

Tässä kankainen esimerkki tilkkuilustani. Patalappu, jolle annoin nimenkin. Se on "Lapsuus". Se tuo todella mieleeni karjalaisen taustani ja lapsuudenkotini 70-luvulta. Annoin sen siskolleni ja onneksi hänkin piti siitä!

Etäälle ja kauas

2011-07-19T13:44:00.000-07:00

Marie Antoinetten koukeroiden jälkeen kaikki yksinkertainen alkoi tuntua puoleensavetävältä. Mitä tahansa teenkin, saan aina innoitusta kansantaiteesta. Joten tällä kertaa jotain japanilaista...

Marie Antoinette

2011-07-18T09:59:00.000-07:00

Olen tosi ihanstunut Marie Antoinette -elokuvaan. Olen katsonut sen uudelleen ja uudelleen ja tutkinut kuvia sen kohtauksista. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että nyt pitää piirrellä jotain ihan yliampuvaa elokuvan tapaan. Joten tulostin yhden kohtauksista ja otin esille vähän maalia ja paljon kyniä.

Tein ensin konseptipiirroksen, joka näkyy oikeassa alakulmassa. Olen huomannut, että auttaa, jos miettii ensin mitä muotoja haluaa piirrellä ja mitkä muodot liittyvät tavoiteltavaan tyyliin. Konseptiluonnoksen jälkeen koristelin varsinaisen paperin, se näkyy oikeassa yläkulmassa. Sitten otin siitä valokuvan ja tein muutamia eri väriversioita koneella. Romanttista alkanutta viikkoa!

Onnellinen organisoija

2011-07-17T10:20:00.000-07:00

Osallistun parhaillaan kahdelle tosi mahtavalle verkkokurssille. Niiden järjestäjänä on Big Picture Classes. Ensimmäinen kurssi on skräppäysguru Stacy Julianin kurssi Library of Memories. Siinä opetellaan järjestelmä, jonka avulla valokuvat ja tarinat tallennetaan niin, että ne tukevat skräppäystä. Lisäksi skräpätyt sivut järjestetään albumeihin tietyllä tavalla. Olen onnistunut järjestämään kaikki sivuni sekä noin 4500 digikuvaa kurssin kannustamana.

Toinen hyvä kurssi, joka on myös saanut minut järjestelemään asioita on Lain Ehmannin Mother LOAD. Siinä harjoitellaan skräppäystä 26 päivän skräppäysmaratonia varten. Tein tämän sivun ensimmäisen viikon harjoitustyönä. Olen koonnut siihen syitä, miksi skräppään ja ottanut kuvan nykyisestä skräppäyspisteestäni. Se on ihan tunnelmallinen, mutta vain väliaikainen, sillä olemme kunnostaneet koko kevään yhtä huonetta talostamme kirjastoksi. Siitä tulee todellinen muistojen kirjasto, sillä kirjojen ja keräilyjuttujen lisäksi siihen tulee skräppäyspöytä tarvikkeineen. Olen tosi onnellinen, että pääsen kohta skräppäämään sinne!

Viime viikolla Lainin kurssilla oli teemana skräppäystarvikkeiden järjestäminen. Olen aika järjestelmällinen ihminen ja Stacyn kurssilla vietetyn ajan jälkeen vielä erityisesti, mutta löysin kyllä vielä läpikäytävää. Huomasin, että minulla on sekalaisia leikekuvioita ja aakkosia, joita ei tule käytettyä. Lajittelin ne kaikki muoviseen lokerolaatikkoon ja se toimii loistavasti!

Kannattaa kokeilla!

Tässä on sivu, jonka tein Lainin kurssin toisella viikolla. Aiheena on se, kuinka koirani Cosmo tekee elämästäni onnellista. Minusta sekä tässä, että edellisessä sivussa on todella onnelliset värit. Näin kesälomalla on helppo olla tosi positiivinen ja tyytyväinen ihminen!

ATC-kortteja, jotka olen tehnyt keskiyöllä. Minusta on ihana valvoa lomalla pitkään ja piirrellä ja maalailla.

Päiväsaikaan olen värjäillyt villaa ja lankaa. Tässä tussah-silkin ja blue leicester -villan sekoitusta. Näissäkin on onnellisia värejä.

ATC-kortteja

2011-07-08T02:53:00.000-07:00

Olen aina pitänyt kaikista pienikokoisista jutuista, joten innostuin tekemään ATC-kortteja. ATC on lyhenne sanoista Artistic (taiteellinen) Trading (vaihto) Card (kortti). Ne ovat siis keräilykortteja, jotka ovat yleensä käsintehtyjä tai pieniä painoksia toisin kuin kaupoissa myytävät keräilykortit. ATC-korttien koko on 2,5 x 3,5 tuumaa. Niitä tehdään ja keräillään sekä Suomessa että kansainvälisesti ja ryhmiä löytyy netistä pilvin pimein. Esimerkiksi Suomessa Koukussa kortteihin -foorumilta löytyy ATC-ryhmiä.

Koska pidän kovasti kaikesta antiikkisesta, tein korteistakin antiikkiaiheiset. Piirsin kellon ja vaasin. Näitä ennen leikin vähän Photoshopilla ja tein digikortteja. Olen laittanut näistä korteista ja muista kollaaseistani kuvia uuteen Flickr-kansioon Illustrations.

Piirtelyä diginä ja paperilla

2011-07-05T01:40:00.000-07:00

Osallistun tämän viikon Inspiroidu skräppäyshaasteeseen tällä leiskalla. Siinä on undulaattini lapsuuden kuvia. Ensimmäiset kaksi kuvaa on ottanut undulaattini kasvattaja Annica Haga. Tämä on täysin diginä tehty sivu ja suurin osa papereista ja muista elementeistä on Michelle Underwoodin kitistä Wild Hearts.

Minusta digileiskaan sopii tosi hyvin vapaa piirtely. Teen sen piirtopöydällä suoraan diginä. Minulla on piirtopöytänä Wacom Intuos 4. Tässä leiskassa olen käyttänyt sitä otsikossa.

Piirtelystä puheen ollen, olen viettänyt myös laatuaikaa papereiden kanssa. Alla on kuva papereista, jotka koristelin eilen. Suosikkini on tuo sinisävyinen. Nämä ovat myytävänä Etsy-kaupassani, ovat juuri sopivan paksuisia kollaaseihin ja koristeleikkelyihin ylipäätään. Jotkut pitävät näitä esillä kyllä ihan tällaisinaankin.

Paluu runsaaseen ja värikkääseen

2011-06-24T14:03:00.000-07:00

Tässä viimeinen harjoitustyö Composition for Collage-kurssille. Se on kollaasi, joka rakentuu pitkälle yhden varsin pienen kuvan varaan. Väreistä taisi tulla vähän yliampuvia, mutta musta-valkoisten tekeleiden jälkeen en voinut vastustaa kiusausta.

Tässä kollaasissa on paljon yksityiskohtia, vähän liikaakin. Se kuvastaa hyvin sitä, mitä pään sisällä liikkuu tällä hetkellä. Idea toisensa jälkeen. Seuraavaksi aion tehdä jotain graafista. Kuten tämä sininen piirtelytyö, jonka palasia tunnistat ehkä yläpuolen kollaasista.

Tämä on vanha tausta, jonka värejä olen muuttanut kuvankäsittelyohjelmalla. Jotenkin Marimekon oloinen, suomalainen. Tarkoitus ei kyllä ollut matkia mitään. En usko kauheasti matkimiseen, alan vaan leikkiä kynillä ja väreillä ja lopputulos on aina hauska yllätys.

Ennen muotoiluopintoja kyseenalaistin aina kaiken, mitä piirtelin. Ja ajattelin, että opinnot tekevät minusta vielä tarkemman. Mutta nykyään työskentelen itseasiassa intuitiivisemmin ja vapaammin. Ja erityisesti viime aikoina olen alkanut unohtaa sisäisen kritiikin yhä useammin. Elämä on niin monimuotoista ja siinä on tilaa monenlaiselle tyylille. Miksei siis piirtelisi sellaisia juttuja, jotka syntyy luonnostaan, ja nauttisi itse tekemisestä!

Vielä kurssista: Sen rakenne oli tosi selkeä, joka viikko aiheena oli erilainen sommittelukonsepti. Erityisen poikkeuksellista oli, että opettaja, Claudine Hellmuth, kommentoi jokaista kurssigalleriaan ladattua työtä. Kommenttien lukeminen oli hyvin opettavaista. Olen tyytyväinen kurssiin.

Luovaa haaveilua

2011-06-22T08:58:00.000-07:00

Tässä kolmas harjoitustyöni Composition for Collage -kurssilla. Ajattelin kutsua tätä nimellä "Sukupolvien välinen kuilu".

Innostukseni piirtelyyn ja musteisiin näkyy tässä auttamattomasti. Oli vähällä, ettei homma karannut käsistä. Kesäloma häämöttää ja heti kun pääsen lomalle, aion kadota kynien ja musteiden maailmaan! Yö tai päivä, tulen piirtelemään!

Olen myös tilannut uuden kirjan: Collage Couture. Odotan tätä myöskin kovasti! Se on saanut tosi hyvät arvostelut ja esimerkkisivut ovat kiinnostavia. Luulen, että kirja tulee olemaan hyvä lisäys inspiroivien kirjojen kokoelmaani.

Sinun tyylisi on minun tyylini

2011-06-13T10:35:00.000-07:00

Jälleen yksi kotitehtävä Composition for Collage -kurssilla. Ajatukseni käyttää kurssin tarjoamia tulostettavia kuvia harjoituksissa, tuntui viime viikolla aika kamalalta. Eivät ollenkaan tyylisiäni! Tai sanoisinko suoraan: oikeastaan inhoan suurinta osaa luokkahuoneesta ladattavista kuvista. Ja toistuva suositus käyttää valkoista tilaa sommittelussa ärsyttää. Tai tosiasiassa taidan olla vain tavallista herkistyneempi sille.

Viime viikko oli kärsimystä. Tällä viikolla ajatukseni alkoivat muuttua. Uskomatonta, mutta lähestulkoon nautin tämän kollaasin teosta, valkoisinen tyhjine tiloineen!

Me ihmiset olemme aika joustavia. Kunhan vain pääsemme eroon omista fiksaatioista. Maailmassa on paljon mahdollisuuksia olla ja luoda. Olisi aika tyhmää piirtää samoja viivoja tai ympyrää päivä toisensa jälkeen. Eikä valkoisen käyttäminen vaadi kovinkaan paljoa seikkailumieltä. Ainakaan tämän ensimmäisen kerran!

Pois mukavuusalueelta

2011-06-03T12:02:00.000-07:00

Osallistun parhaillaan Claudine Hellmuthin verkkokurssille, jonka nimi on Composition for Collage. Siinä harjoitellaan sommittelua. Kuvassa ensimmäinen harjoitustyöni, tehtävänä epäsymmetria. Kuvina käytin luokkahuoneesta ladattavia kuvia.

Olen todella poissa mukavuusalueeltani! Ei sinällään, että sommittelu olisi vierasta, vaan koska tämän tyyppiset kollaasit eivät todellakaan ole tyyliäni. Mutta oikeastaan juuri siksi osallistuin tälle kurssille ja osallistun kursseille ylipäätään. On hyvä, että joutuu pakottamaan itsensä tekemään välillä jotain aivan erilaista. Toivottavasti viikkojen kuluessa löytyy pikku hiljaa myös jotain, jolla voin rikastuttaa omaa tyyliäni.

Taiteen suurin haaste

2011-05-27T13:35:00.000-07:00

Olen alkanut uskoa tähän: suurin haaste taiteen tekemisessä on rentoutua ja antaa mennä vaan. Jäykkä viiva ja säännöllinen muoto ei näytä riittävän välittömältä!

Tänään olo ei ollut kovin rentoutunut kun tartuin mustepulloon. Yritin luoda sopivaa tunnelmaa kuvittelemalla suojamuurin piirtelyideni ympärille. Jotenkin se muuri tuli tähän työhön, mutta ei se oikeastaan haittaa.

Yritän olla nopea, kun teen näitä kollaaseja. Liika ajattelu vie ilon tekemisestä. Mitä nopeampi olen, sen enemmän nautin piirtelystä. Yritän välttää liiallista laaduntarkkailua.

Taiteessa on omituista se, että hirveä hosuminen näyttää paremmalta kuin loputon vitkuttelu. Taidepäiväkirjojen suosio on kasvanut, enkä ihmettele. Moni pääsee paljon parempiin tuloksiin hutaisemalla sivun kirjaseen kuin maalaamalla jäykästi kankaalle!

Pientä ylellisyyttä

2011-05-16T12:16:00.000-07:00

Tämä on pientä ylellisyyttä minulle: leikki värien parissa!

Otin varastosta paperin, joka oli täynnä pikkuriikkisiä piirtelyjä. Väritin sen ja lisäsin kiiltokuvia. Tein näin decon etukannen ja sitten vielä takakannen.

Decot ovat pikkuisia kirjasia, jotka kiertävät henkilöltä toiselle niin, että jokainen koristelee decosta yhden sivun.

Lisää decojen swappauksesta joulukuun blogikirjoituksessa.

Koristelin myös yhden decon sivun käyttäen samaa tekniikkaa. Ja tästä tulikin todellinen väripläjäys!

Useimmat näistä kiiltokuvista on hankittu lähimarketista. Löysin sieltä yllättäen upeita arkkeja, joita en ole nähnyt hienoimmissakaan askartelukaupoissa!

Piirtelyä kankaalle

2011-05-09T12:02:00.000-07:00

Vähänkö olen hulluna piirtelyyn! Tein uuden pussukan ja piirtelin kangasosaan, sisäpuolellekin!

Lisää kuvia Etsy-kaupassani, pussukan nimi on Aurora Borealis.

Mikä on arvokasta?

2011-05-04T11:10:00.001-07:00

Vastaukseni: Pienet asiat, joiden takana on suuria tarinoita.

Esimerkiksi tämä pieni pala käsinkoristeltua paperia. Kuinka kauan olenkaan harjoitellut sen saavuttaakseni - kymmeniä vuosia! Saavutuksena ei näytä kummoiselta, mutta tärkeää ei ole lopputulos, vaan prosessi!

Kourallinen villaa. Joidenkin mielestä mitäänsanomatonta. Mutta minulle tämä villa todella puhuu.

Ystäväni on ostanut sen raakavillana alueelta, josta olen kotoisin. Hän on panostanut kuukausia ja kuukausia siihen, mistä saada juuri tällaista villaa ja kuinka työstää sitä. Olemme hypistelleet tätä villaa yhdessä usein ja olen innostuneena seurannut sitä, miten ystäväni villajuttu edistyy.

Ja kyllä, pienistä asioista voi kasvaa tarinoiden mittaisia.

Sain tämän ystävältäni viimeksi tavatessamme. Se on Kainuun harmasta, valmista kehrättäväksi tai huovutettavaksi.

Lähitulevaisuudessa saan pienen koe-erän kokeilumielessä myyntiin.

Jos olisit kiinnostunut villan sijaan langasta, niitäkin suunnitelmia on. Värjättyä villaa tai lankaa? Suunnitelmissa on, mutta aika näyttää, mitä saamme aikaan.

Leiskoja undulaateista ja juttua tyylistä

2011-05-02T08:55:00.000-07:00

Minulla on ollut undulaatteja lemmikkinä jo lähes 20 vuotta. Skräppäystä olen harrastanut vasta noin puolitoista vuotta, mutta tietenkin albumeihin on kertynyt myös undulaattikuvia. Tässä tähän mennessä syntyneet leiskat undulaateista, nyt kun niitä katsoo rivissä, näkee ehkäpä pienen muutoksen tapahtuneen skräppäystyylissä.

Tämä on viimeisin leiskani se on tehty LOAD-skräppäyshaasteeseen. Siinä skräpätään joka päivä yksi sivu kuukauden ajan. Ensimmäisenä tehtävänä oli tehdä ihan perusleiska, jossa on kuva, otsikko ja tarinaa käyttäen lähinnä koristepapereita.

No, mun tyylini ei ole kauhean yksinkertainen. Aikeissani oli ihan oikeasti aluksi tehdä jotain simppeliä, mutta mopo karkasi taas käsistä, kun pääsin vauhtiin. Lopputulos on minusta kuitenkin ihan ok ja oikeastaan ihmettelenkin, miksi piirroksia käytetään niin vähän skräppäyksessä. Ainakin itse aion jatkossa piirrellä enemmän leiskoihini.

Tämä ja seuraava ovat uusimmista linnuistani. Ne ovat kuvissa vielä nuoria ja olenkin käyttänyt aika hempeitä sävyjä näissä. Olen pikkuruisten yksityiskohtien ja koristeiden suuri fani ja näissä leiskoissa pikkuruisia juttuja onkin enemmän kuin tarpeen!

Viimeinen leiska on ensimmäisestä undulaatistani. Tein se, kun osallistuin Amy Sorensenin Textuality-kurssille. Siinä keskityttiin tarinointiin ja olikin kiva kirjoittaa ensimmäisen undulaattini taustalla oleva tarina yksityiskohtineen muistiin.

Tyylistä puhutaan paljon skräppäysharrastuksessa. On jopa skräppäyskursseja siitä, kuinka oma tyyli kehitetään. Itse toimin niin, että kun näen jotain josta pidän, analysoin miksi. Vaikka kohteet olisivat näennäisesti erilaisia keskenään, niistä löytyy useimmiten samanlaisia elementtejä. Kun toistan niitä omassa tekemisissäni, nautin sekä tekemisestä, että lopputuloksista.

Hassu juttu on, että mitä enemmän oppii omasta tyylistään, sen helpommin sitä voi venyttää. Ja ajan myötä myös muun tyylisten juttujen tekeminen on helpompaa, kun tulee tietoisemmaksi siitä, mistä tyyli oikeastaan koostuu. Olen alkanut ylläpitää tyylistäni kuvakokoelmaa Pinterest-palvelussa. Se on yksi tapa kehittää tyylitajua. Jos sinulla on vinkkejä tyylin rakentamiseen, kerro siitä kommenteissa!

Rakkaudesta musteisiin

2011-04-30T04:33:00.000-07:00

Olen kirjoittanut aikaisemminkin musteista ja kuinka olen ihastunut niihin. Tällä kertaa analysoin vielä vähän pidemmälle sitä, miksi käytän niitä nykyään niin paljon. Syynä on rakkauteni lasiesineisiin!

Olen erityisesti värillisen lasin ystävä. Suomessa on upeita lasitaiteilijoita. Olemme oikeastaan aika etuoikeutettuja, kun voimme elää arkeamme hyvin muotoiltujen lasiesineiden keskellä, vaikkemme varsinaisia keräilijöitä olisikaan. Antiikkiliikkeissä ja -messuilla kierrellessäni ihailen aina erityisesti 50-60-luvun lasiesineitä, esimerkiksi Nanny Still on suunnitellut upeita astiastoja.

Jos musteet olisivat jotain materiaalia, ne olisivat joko silkkiä tai lasia. Itse suosin erityisesti kahta merkkiä, joista toinen muistuttaa ohuempaa, toinen paksumpaa lasia. Windsor & Newtonin piirustusmusteet ovat mielestäni parempia kuin mikään vesiväri. Ne säilyttävät intensiteettinsä ohennettaessakin ja sekoittuvat ihanasti toisiinsa. Toinen muste, jota käytän nykyään, on Tim Hotzin alkoholimuste, alcohol ink. Se on voimakkaampi ja kun pullosta lirauttaa muutaman pisaran, ne ovat melkoisia väritäjäyksiä!

Kun olin viimeksi ostamassa Windsor & Newton -musteita Stockmannilla, seurasin kaupan muita asiakkaita. He katsoivat papereita, maaleja, kyniä, kaikkea mahdollista taiteilijatarviketta, mutta eivät musteita! Mustehylly oli kuin hyljättynä ja teki mieli mennä muiden luo ja kuiskata niille: nuo musteet ovat parasta mitä täältä saa taiteiluun! Oli kuin olisi kirpputorilla ja tietäisi aarteesta, jonka arvoa muut ei huomaa! No, en tietenkään mennyt kuiskailemaan kenenkään korvaan, vaan otin musteeni ja hipsin hiljaa kassalle!

Kuninkaalliset häät

2011-04-29T11:04:00.001-07:00

Otin iltapäivän vapaata töistä ja katsoin kuninkaallisia häitä. Westminster Abbey näytti upealta, samoin puvut, kuten olettaa saattoikin. Seremonian jälkeen kaikki komeus, ilon kepeys ja seremonian muodollisuus tuli mukaan kollaasiin.

Häiden katsominen oli varsin vakava juttu. Keitin teetä ja olin ostanut W & K -kakunkin!

Superpiirtelyä

2011-04-27T09:32:00.000-07:00

Tässä decoon tehty sivu, jossa piirtelin piirtelyjen päälle. Näin siinä kävi:

Löysin kopioidun palan paperia, joka oli täynnä pikkuriikkistä piirtelyä. Sitten piirtelin vähän kukkia ja lehtikuvioita valkoiselle paperille lisäksi. Kävin myös poimimassa varastostani muutaman pikku palan itse koristelemaani paperia. Lopuksi liimasin osat yhteen, otin tussit ja puuvärit ja värittelin valkoiset alueet. Tätä voisi kutsua vaikka superpiirtelyksi - super doodling!

Pääsiäistervehdys!

2011-04-24T03:01:00.001-07:00

Eilen illalla valvoin myöhään ja leikin papereitteni kanssa. Sain idean pääsiäistervehdyksestä blogiin. Halusin siihen tunnelman kotiseudultani Itä-Suomesta. Kasvoin siellä 70-luvulla värien keskellä. Kun olen kierrellyt pääsiäisen alla kaupoissa pääsiäiskoristeita, ennen kaikkea pääsiäismunia tutkien, olen ollut niin pettynyt niiden väreihin. Kaikki on niin pastellia ja jotenkin platkua, ei syviä värejä ollenkaan.

Valkoinen kantrityyli näyttää valloittaneen Suomen. Ja sitten on toinen tyylisuunta, nykyaikaiset "selkeälinjaiset" modernit laatikot. Sisustuslehdissä ei paljon muuta olekaan kuin valkoisia sohvia ja utuisia valkoisia verhoja. Ymmärrän kyllä, että se on joidenkin mielestä kaunista ja tyyylikästä, mutta se ei vaan ole minun tyyliäni. Noita miettiessäni räväytin vähän tämän pääsiäistervehdyksen kanssa...

Toissapäivänä leikin Tim Holtzin alkoholimusteiden kanssa. Ne ja pehmeät värikynät ovat minusta mahtva yhdistelmä. Olen alkanut todella pitämään erilaisista musteista. Minulla on myös mustaa kirjoitusmustetta, jolla saa tosi syvän mustan aikaan. Jos et ole kokeillut voimakkaan värisiä musteita, kannattaa kokeilla! Tipautan niitä pullosta suoraan paperille ajattelematta ja suunnittelematta sen kummempaa. Pehmeiden värikynien kanssa ne ovat kuin silkkiä sametilla.

Pohdin materiaaleja enemmän kuin värejä tai muotoja, joita kollaasiin laitan. Matkin erilaisia kankaita, lasia, posliinia. Materiaalien kirjosta saa inspiraatiota loputtomiin. Tässä on joitakin viime aikoina syntyneitä kortteja, joissa aiheena on lasi ja posliini.

Kiiltokuvien innoittamaa

2011-04-16T01:51:00.000-07:00

Rakastan kiiltokuvia. Niissä on sellaista nostalgiaa, joka vetoaa minuun. Näihin kortteihin yhdistin kiiltokuvia ja piirtelyäni. Lopputulos on ehkäpä yliromanttinen, mutta se ei minua haittaa. On ihmisiä, jotka ilmaisevat syvintä elämisen tuskaansa ja yhteiskunnan tilaa taiteellaan. Kunnioitan sitä ja olen itse asiassa sitä mieltä, että juuri sitä taiteen tuleekin olla.

Omalla tavallani haluan itsekin ilmaista syviä tuntoja. Pidän eri aikakausien muodista ja estetiikasta, vanhan ajan kauneudesta ja siitä, kuinka se perustuu koristeellisiin muotoihin. En usko, että kauneus on kivun vastakohta. Sukupolvi toisensa jälkeen ihmiset ovat saaneet aikaan hengen paloa ja sielujen yhteyttä valmistamalla kauniita esineitä. Uskon, että syvällisiä asioita voi ilmaista kaikilla tyyleillä. Ainakin se on oma tavoitteeni.

Pientä yllytystä skräppäykseen

2011-04-11T10:23:00.000-07:00

Tässä sivu skräppialbumistani, jolla osallistun tämän kuukauden ScrapHappy.org:in luonnoshaasteeseen. Aiheena on ympyröiden pyörittely ja miksi pidän siitä. Käytin tällä sivulla itsekuvioimiani papereita ja ne näyttävät mielestäni ihan kivoilta rauhallista taustaa vasten.

ScrapHappy.org ei ehkä ole tuttu sinulle, joten kerron tässä omia kokemuksiani siitä. Se on kuuluisan skräppääjän Lain Ehmannin ylläpitämä yhteisö. Siihen on kuukausimaksi ja sen vastineeksi saa haastetehtäviä, videoita, äänityksiä ja muita ihan hauskoja ja inspiroivia juttuja skräppäykseen liittyen. Kuukausimaksuun sisältyy myös kolme kertaa vuodessa toistuvat Layout a Day -haasteet, jossa skräpätään jokaisena kuukauden päivänä.

Lain osaa tuoda hyvin aurinkoisen persoonansa mukaan yhteisöön. Erityistä on se, kuinka hän todella yrittää tehdä skräppäykseen ryhtymisestä helppoa. Luonnokset ovat tosi yksinkertaisia ja vinkit ja kannustuspuheet ajan käyttöön liittyen käytännöllisiä ja huumoripitoisia. Joskus sitä tarvitsee pientä yllytystä, että saa sivun valmiiksi!

Itsetehtyjä paperikukkia

2011-04-03T12:10:00.000-07:00

Muistatko ohjeeni kuviopapereista? Niistä voi tehdä vaikkapa ihania paperikukkia!

Kukkia on kiva yhdistellä papereiden kanssa. Tekemällä löydät oman tyylisi ja sen jälkeen kaikkea voi yhdistellä onnistuneesti. Joskus kirjoitinkin siitä, kuinka parhaan paperikaupan voi perustaa itse itselleen!

Joten ota esiin paperisi ja aloita kukkien teko ohjeiden mukaan! Minulla on aikamoinen pino itsetehtyjä papereita, niistä on vara valita. Et tarvitse kuitenkaan kuin 3-4:ää erilaista, joten älä säikähdä! Papereiden lisäksi tarvitset vain korjauslakkakynän, mustan tussin, vähän kirjontalankaa, liimaa ja sakset. Tusseista paras on minusta PITT artist pen, jota myydään ainakin Helsingin Stockmannilla. Liimana suosin Tombow:n läpinäkyvää liimaa, jota saa Heinikasta.

Aloita siis poimimalla kolme erilaista paperia valikoimistasi. Huolehdi, että niiden välillä on riittävästi kontrastia ja että niiden värit sopivat muutenkin yhteen. Itse teen niin monivärisiä papereita, että ne ovat harvoin ristiriidassa keskenään! Tärkeää on kuitenkin huolehtia, että paperit erottuvat toisistaan.

Leikkaa kustakin paperista erikokoinen ympyrä. Kuvassa suurimman ympyrän halkaisija on noin 8 cm, mutta kokoa voi säätää haluamakseen. Varmista vain, että pienin ympyrä on sen kokoinen, että saat kynällä lisättyä siihen vielä yksityiskohtia kuten napinlävet.

Jos olet pyöritellyt kynällä ympyrän muotoisia kuvioita papereihin niitä kuvioidessasi, niitä on helppo leikellä. Itse tykkään leikellä ympyröitä vapaalla kädellä ja kuviopapereissa ympyräni on myös vähän hutaisten tehtyjä. Kun kaiken tekee rennolla kädellä, lopputulos on elävämpi.

Kun ympyrät on leikattu, ota suurin niistä ja piirrä siihen mustalla tussilla muoto terälehtineen. Epäsymmetriset kukat vetoavat minuun, ne näyttävät niin taiteellisilta!

Leikkaa tussiviivaa pitkin kukalle muoto. Jätä mustaa viivaa näkyviin. Viiva kehystää kukan ja saa sen näyttämään kolmiulotteisemmalta.

Voit myös muuttaa keskimmäisen ympyrän kokoa, jos siltä tuntuu. Minusta on hauska tehdä pieniä muunteluja ympyröihin pitkin prosessia.

Tee pienimmästä ympyrästä napin näköinen piirtämällä siihen ympyrät tussilla ja korjauslakalla. Lisää tussilla vielä napinlävet. Tee niistä vähän ylisuuret, niin ne erottuvat senkin jälkeen, kun olet ommellut niistä langan läpi.

Nyt sinulla on kolme kukan osaa valmiina kiinnitettäväksi toisiinsa. Liimaa osat toisiinsa, anna kuivua ja ompele napinläpi. Tämän vaiheen jälkeen lisään usein pieniä yksityiskohtia tussilla. Kuvan kukkaan olen lisännyt pieniä pisteitä napin reunaan ja reunustanut keskimmäisen ympyrän. Lopuksi olen lisännyt vielä yhden kerroksen kukkaani liimaamalla sen paperille (kuvassa sininen) ja leikkaamalla sen irti.

Tässä on valmis kukka. Hauskoja hetkiä paperitöiden parissa!

Palava sydän

2011-03-28T11:22:00.000-07:00

Inspiroiduin Pave Maijasen laulusta "Palava sydän" ja tein tämän kollaasin. Se on koottu itsekoristelemistani papereista ja koristeltu ompelukoneella. Tämä ja muutama muu kollaasi ja valokuva on saatavilla nyt printtinä DeviantArt.com-palvelusta.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin ompelukonettani muuton jälkeen. Vaikka nyt ompelinkin paperia, luulen, että palaan pikku hiljaa tekstiileihinkin. Mielessä pyörii joitakin ideoita, jotka liittyvät erityisesti kankaisiin ja neuleisiin.

Palava sydän - se minulla on viime aikoina todella ollut. On niin ihana katsella taidetta ja tehdä sitä. Taide tekee elämästäni rikkaan, samaa toivon myös sinulle!

Aarrerasia

2011-03-19T05:25:00.000-07:00

Lähdin ostoksille hankkimaan isompaa laatikkoa käsin koristelemilleni papereille. Ei löytynyt ostoskeskuksesta sopivaa. No, ei hätää, etsin netistä jonkin kivan peltirasian. Ei kelvannut mikään.

Maailma on täynnä esineitä, mutta mieluisat on usein niitä, jotka tekee itse itselleen. Huomasin hyllylläni lojuvan laatikon, jonka sain joskus lahjan mukana. En ollut viskannut sitä roskiin, kun se oli niin tukeva. Parissa tunnissa se oli saanut kollaasin kanteensa.

Nyt kun sen kannen avaa, se on täynnä aarteitani, joiden arvo ei avaudu kaikille. Minusta on kuitenkin ihana selailla ja poimia papereita sieltä seuraavaan kollaasiin.

Maalattua keramiikkaa

2011-03-17T09:31:00.000-07:00

Kaikki alkoi siitä, kun löysin kaksi kukkaruukkua vanhan tavaran kirpputorilta. Ne olivat jotenkin niin inspiroivia! Sitten juttu jatkui, kun löysin vähän petsilakkaa purkin pohjalta remontoinnin jäljiltä. Yhdistin sitä vesivärikyniin ja se näytti ihan hauskalta. Piti kokeilla heti, miltä paperit näyttäisivät skannauksen jälkeen. Skannaan monesti tekemiäni juttuja, koska työstö voi siten jatkua koneella tai niin, että tulostan työn paperille ja jatkan taas käsin. Kun sain paperit koneelle, homma vähän karkasi käsistä ...

Tein digisivun aiheena ostamani ruukut.

Mutta ennen sitä, tein oman skräppäyskitin.

Se on nyt ladattavissa ilmaiseksi. Voit käyttää kittiä omaan käyttöön, mutta ei kaupalliseen käyttöön, eikä muokattavaksi.

Painted Pottery Digital Scrapbooking Kit (isokokoinen zip-tiedosto, yli 17 MB)

Kun Huono Maku voitti Sisäisen Kriitikon

2011-03-14T11:53:00.000-07:00

Minulla on paljon tiukkoja sääntöjä. Sain niitä roppakaupalla perinnöksi äidiltäni. Siitä huolimatta väliin minustakin löytyy kapinallinen.

Tänään sain typerän idean leikata kirjaimia lehdestä taidepäiväkirjani sivun koristeeksi. Yritin päästä eroon ajatuksesta, koska se merkitsi käsintehtyjen paperieni suoranaista pilaamista sillä, että liimailisin halvalta näyttäviä lehtileikkeitä niiden päälle.

Taidepäiväkirjojen harrastajien keskuudessa ilmiötä nimitetään Sisäiseksi Kriitikoksi, joka asuu jokaisen taiteilijan sisällä ja estää luovuuden virtaamista vapaasti. Minusta sisäinen kritiikki on kuitenkin erittäin kannatettavaa ja olen itse asiassa aika tykästynyt Sisäiseen Kriitikkooni. Hän tietää aina mikä minulle on parasta ja loppujen lopuksi elämä hänen kanssaan on hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista: roskiin roskiin roskiin ...

Mutta tänään minulla oli lomapäivä töistä ja Sisäistä Kriitikkoani laiskotti. Joten tein sen. Otin sakset, valitsin puolihuolimattomasti sanat "Talo" ja "Valo". Se rimmasi mukavasti ja sopi mielialaani, sillä nautin koko päivän uudesta kodistamme ja sen suurista ikkunoista, joista kevätaurinko tulvi sisälle.

Sanomattakin oli selvää, että Sisäinen Kriitikkoni ei ollut taidepäiväkirjani sivuun tyytyväinen. Mutta kun se oli tehty Moleskine-kirjaseen, josta oli vaikea irrottaa yhtä sivua niin, etteivät muut olisi myös irronneet, se sai jäädä. Sisäinen Kriitikkoni päätti, että sivu toimisi todisteena siitä, että kuka tahansa voi heikkona hetkenä sortua innostumaan Huonosta Mausta.

Myyntipöytä

2011-03-12T07:24:00.000-08:00

Olen varannut pöydän huomiselle Askartelukirppikselle. Minulla on siellä lähinnä kortteja, kankaita ja itsekoristeltuja papereita myytävänä. Kiva nähdä, mitä muut tuovat paikan päälle. Myyntejä tai ei, on aina kiva tavata välillä muita harrastajia kasvokkainkin eikä vain verkon välityksellä! Jos olet lähietäisyydellä, tule paikan päälle!

Värejä ja musiikkia

2011-03-05T14:09:00.000-08:00

Tein jälleen sivun taidepäiväkirjaani, tällä kertaa musiikista. Sivulla on vain vähän tekstiä: "näin näen musiikin". Tämä sivu on syntynyt lempimuusikkoani Tracy Chapmania kuunnellessa. Minulle musiikki on hyvin visuaalinen kokemus. Näen sitä kuunnellessani värejä, muotoja ja elävää viivaa.

Tracy Chapmanin kunniaksi olen tehnyt perinteisenkin sivun. Tämä on tehty viime kesänä ja oli eka digileiskani. Pohjana on Cathy Zielsken valmis malli.

Skräppäämällä taidetta

2011-02-27T02:26:00.001-08:00

Ok, tunnustan, että olen paperiaskartelussa liikkumassa yhä enemmän taidepäiväkirjojen suuntaan. Olen toki edelleen skräppääjä ja tykkään sekä skräppäyksen ei-kaupallisista ja kaupallisista ulottuvuuksista, mutta päivä Intohimona skräppäys -tapahtumassa palautti minut taas vastapainoksi taidesivujen pariin. Tuli nimittäin "vähän" shoppailtua ja seurailtua muiden sortumista samaan paheeseen.

Illalla aloin miettiä, mikä olisi oma unelmakauppani ja tajusin, että oikeastaan kaikista paras kauppa on sellainen, jonka voin tehdä itse itselleni. Se olisi taidekauppa, jossa olisi sellofaanipussit pullollaan itsetehtyä tarviketta kollaaseihin. Kuvittelin käveleväni kaupassa ja miettiväni, ottaisinko kevätkokoelman pikkuympyröitä vai sellaisen pussin, jossa olisi paperiympyröitä itsetehtyjen nappien seassa. Ja ehkä selailisin lisäksi taustapapereita, nekin itse tekemiäni.

Tämä kauppa ei olisikaan Basic Gray tai Bo-Bunny vaan kaikki olisi käsintehtyä. Siinä voisi olla muidenkin tekemiä juttuja, ehkä jokin pussi ystävän tekemiä kukkia ja joitakin ihailemani taiteilijan piirtelemiä lehtiä. Kaikki valmiina poimittavaksi ja skräpättäväksi ... ei kuin taiteiltavaksi!

Heräsin varhain aamulla ja aloitin malttamattomana valmistusprosessin. Tein paperiympyröitä, kukkia, lehtiä ja taustoja. Löysin myös itsetehtyjä, kömpelöitä nappeja. Jos olisin malttanut, olisin tehnyt vielä jotain tekstiilijuttujakin, esimerkiksi nauhoja.

Sitten vaihdoin innokkaana tiskin puolta ja siirryin myyjästä ostajaksi. Sanomattakin oli selvää, että palvelu olisi hyvää ja kaikki vieläpä ilmaista. Tuli hamstrattua kaikki mahdollinen ja vähän vielä jämiäkin. Ahneuden yllättämänä sitten kokosin sivua "enemmän on enemmän"-periaatteella.

Mihin sen laittaisi? Uuteen albumiin, joka tuli ostettua eilen? Voisko skräppäysalbumin sisus ollakin tällainen?

Mitä mieltä olet? Innostuitko ideasta?

Piirtelyä ja leikkimistä

2011-02-11T04:32:00.000-08:00

Kuten tammikuussa mainitsin, osallistun Traci Bautistan FASHIONISTA! -verkkokurssille, jossa piirretään ja maalataan muotimaailman inspiroimia kuvia. Tässä on harjoitus, jossa piirrettiin kasvot markereilla.

Yritän olla ottamatta kurssia kovin vakavasti ja vain nautiskella piirtelemisestä. Tällainen piirtelemällä leikkiminen muistuttaa minua lapsuudestani. Piirtelin lapsena satoja kasvoja, kunkin erilliselle paperille. Annoin niille nimet ja kirjasin, miten ne ovat sukua toisilleen. Se oli vähän kuin paperinukeilla leikkimistä ja pystyin viihdyttämään sillä itseäni tuntitolkulla.

Vietän edelleen paljon aikaa piirtelemällä sitä sun tätä, joten en voi sanoa muuttuneeni kauheasti vanhetessani!

Lohdutusta hakemassa

2011-02-09T09:17:00.000-08:00

Osallistun tällä leiskalla Inspiroidu-haasteblogin haasteeseen 145. Rakas beagleni Toni kuoli muutama viikko sitten ja vaikka leiskan tekeminen oli vaikeaa, halusin silti tehdä sen.

Kun aloitin skräppäyksen vuosi sitten ajattelin skräpätä vain iloisista jutuista. Mutta pidemmällä tähtäimellä se tuntuu tekopyhältä, sillä elämään sisältyy myös murheita. Sen sijaan, että olisin skräpännyt Tonin viimeisistä päivistä, päätin koota sen, mikä päällimmäisenä oli mielessä: Toni oli kaiken ikäisenä kaunis ja suloinen koira. Tulen tekemään Tonista ja sen kaverista Cosmosta vielä monta leiskaa, mutta tämän sivun kautta yritän hyväksyä sen, että Toni ei enää ole luonamme.

Minulle tulee amerikkalainen skräppäyslehti Creating Keepsakes. Sen tammikuun numerossa on hyvä juttu vaikeiden asioiden skräppäämisestä otsikolla Creativity Heals.

Muotikuu!

2011-01-26T12:35:00.000-08:00

Olen vielä toipumassa muutosta uuteen kotiin ja aloittelemassa luovia projekteja pikku hiljaa kurssin myötä. Osallistun Traci Bautistan FASHIONista! workshopiin. Siinä tehdään kuvia muotimaailman inspiroimana. Niinpä vietänkin helmikuussa muotikuuta ja esittelen silloin kurssitöitäni. Liity mukaan piirtelemään mannekiineja, lukemaan muotilehtiä ja katselemaan vaikka Huippumalli haussa -sarjaa televisiosta innoituksen lähteeksi!

Hyvää joulua!

2010-12-23T10:22:00.001-08:00

Joka vuosi suunnittelen valmistautuvani kunnolla jouluun, mutta harvoin siinä onnistun. Tänä vuonna sellaisia odotuksia ei juurikaan ollut, koska joulun tienoilla tapahtuva muutto veisi energiaa jouluvalmisteluilta. Yllättäen ehdinkin tehdä kaikenlaista, sillä aloitin ajoissa.

Tässä on erään minialbumin kansi. Tein minialbumeita lahjaksi ja minusta ne ovat ihania ja henkilökohtaisia lahjoja muistorikkaine kuvineen. Tämä albumi on siskolleni ja siinä on piparkakkutalo, jonka teimme lapsena yhdessä. Vanhat 70-luvun kuvat alkavat olla haalistuneita, mutta skannaus ja Photoshop-käsittely tekee niille ihmeitä.

Muistorikkaita kuvia on tarkoitus ottaa myös tänä jouluna tulevia skräppäysprojekteja varten. Toivon blogini lukijoille hyvää joulua ja luomisen iloa vaikka juuri joulukuvia ottamalla!

Leikkii decojen kanssa

2010-12-13T10:10:00.000-08:00

Tässä pari deco-sivua, jotka olen tehnyt viime aikoina. Decot ovat käsintehtyjä vihkosia, jotka kiertävät henkilöltä toiselle. Jokainen koristelee yhden sivun ja kun deco on täysi, se lähetetään henkilölle, joka on merkitty sen vastaanottajaksi. Ajattele, että pöydälläsi on kymmeniä, jopa satoja decoja odottamassa koristelua! Hullua, eikö?!

Melko hullua, turhaa ja tarkoituksetonta, mutta rakastan silti decojen tekemistä! Milloin ikinä olisin muuten tehnyt kollaasin vanhanajan laivamatkasta tai ihmeellisestä luonnonilmiöstä? Decoja tehdessä mielikuvitus venyy ja oma tyyli kehittyy. On mielenkiintoista nähdä, mitä aikaisempien sivujen tekijät ovat loihtineet decon aiheesta.

Decojen swappailijat pitävät decojen parissa vietetystä yksinäisyydestä, mutta ovat myös toisaalta yhteisöllisiä ihmisiä, sillä decojen swappailu muodostaa verkostoja. Minulle decot ovat tapa leikkiä vielä aikuisenakin. Decoja koristellessa olen mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikki on mahdollista. Todella rentouttavaa!

Blogiarvonnan voittajat ja tusseista

2010-12-06T11:41:00.000-08:00

Arvoin satunnaislukugeneraattoria avuksi käyttäen blogiarvonnan voittajat. Koska kommentteja tuli mukavasti, päätin jakaa korttipaketin 2 henkilön sijaan 3:lle. Voittajat ovat:

1) Villasukka

2) Kata

3) 710 East Myrtle Avenue

Voittajat, lähettäkää postiosoitteenne sähköpostiini pionijaparakiitti(at)kolumbus.fi!

Oli ihanaa lukea kommenttejanne, ne olivat niin kannustavia! Tarinoita töiden taustalla pyrin tuomaan entistä enemmän jatkossa, myös ohjeiden määrää yritän lisätä. Pussukoita ja sukkia syntyy, kunhan muuttokiireet on ohi.

Salla kysyi kommentissaan, mitä tusseja käytän. Käytän pääasiassa Copic Marker -tusseja ja Faber-Castellin PITT artist pen -tusseja. Moni korttiaskartelija käyttää Copic Ciao -tusseja, joissa on sivellinkärki. Minä totuin muotoilukoulutuksessa noihin Copic Markereihin, joista käytän pääasiassa leveää lattakärkeä. Tottumattomalle Ciao:t on helpommat. PITT-kynissä on sivellinkärki ja niissä on miellyttävä ja tarttuva väri. PITT-kyniin tutustuin Traci Bautistan Creative Doodles -kurssilla. Ne ovat minusta erityisen hyvät kirjoittamaan pinnoille, joissa on jo kaikenlaisia värikerroksia. PITT-kyniä saa Suomesta ainakin Akateemisesta Kirjakaupasta.

Leimasinkuviin mielestäni parhaiten sopivat Copic-tussit, koska niissä on hurjasti värisävyjä ja värejä voi sekoittaa keskenään päällekkäisillä värikerroksilla. Copic Ciao on helpoin värittää, mutta Copic Markereissa on kaikista laajin värivalikoima. Kollaaseissa taas paras tussi on PITT.

Osallistu blogiarvontaan!

2010-11-29T09:32:00.000-08:00

Vuoden vaihteen lomakauden kunniaksi arvon 2 yllätyspakettia korttejani. Osa on postikortteja, osa kaksiosaisia kortteja.

Näin osallistut arvontaan:

Kerro mistä haluaisit lukea ja mitä haluaisit nähdä Pioni ja parakiitti -blogissani vuonna 2011!

Kuvia tekemistäni pussukoista? Ohjeita? Tarinointia kuvien tekemisestä? Sukanneulontaa? Mikä sinua innostaisi?

Jätä kommenttisi viimeistään 3.12.2010.

Arvon voittajat viimeistään 6.12.2010.

Viimeinen sivu

2010-11-22T09:31:00.000-08:00

Tässä on ensimmäisen taidepäiväkirjani viimeinen sivu. Kun katselen viimeisiä sivuja, pohdin: pitäisikö lisätä jatkossa tekstin määrää, pitäisikö kuvituksen olla realistisempaa, mitä haluan kertoa sivuillani? Ehkä huolehdin turhaan, tiukkoja sääntöjä ei ole. Haluan silti pohtia ja kehittyä, mielenkiintoista tämäkin luomisen muoto!

Itsetehtyä kuviopaperia

2010-11-06T08:29:00.000-07:00

Muuttoa valmistellessa olen yrittänyt vältellä isompia käsityöprojekteja. Olenkin tehnyt aika paljon paperiaskartelua, joka vie vähemmän aikaa kuin esimerkiksi neulominen. Taustapapereiden tekeminen on erityisen helppoa ja nopeaa. Käytän niitä kollaaseihini. Kollaaseihin sopii hyvin varsin ohut paperi, joka on helppo kiinnittää. Käytän Cansonin 90-grammaista luonnospaperia, joka imee hyvin väriä.

Muotoilussa hoetaan aina "vähemmän on enemmän". No, joskus enemmän on kuitenkin enemmän, ainakin papereiden koristelussa!

Näytän tässä yhden tavan tehdä kuviopaperia. Paperin lisäksi tarvitset vesivärit, tusseja, geelikyniä, värikyniä, korjauslakkakynän ja rentoutuneen mielen. Alussa homma saattaa näyttää ihan kamalalta, mutta jos et jätä kesken, niin lopputulos kyllä palkitsee.

1) Maalaa tausta vesiväreillä.

Tee pyörteitä pensselillä sen kummemin ajattelematta.

Kuivaa ylimääräistä vettä talouspaperilla. Se jättää mielenkiintoisia kuvioita ja vaaleita alueita.

2) Piirtele tusseilla.

Stockmannilta saa PITT artist pen -kyniä, ne ovat suosikkejani, mutta tavallinen tussikin käy.

Olen ympyröiden ystävä ja kiemuroiden kaveri, mutta voit piirrellä mitä vain mieleen juolahtavia kuvioita. Muista pitää käsi rentona, viivasta tulee kepeämpi.

3) Jatka geelikynillä.

Vaihda sitten geelikyniin ja tee niillä tarkempaa piirtelyä. Sakura-geelikynät ovat tässä hyviä, koska ne ovat varsin peittäviä.

Voisi ajatella, että tässä se nyt on, mutta ehei!

4) Väritä alueita värikynillä.

Katso tarkkaan työtäsi. Löydät varmaan kohtia, joissa värit eivät sovi yhteen tai ovat sekoittuneet tylsän harmaaksi. Väritä alueet värikynällä. Koska tavoitteena on syvyysvaikutelma, laita väriä myös piirtelyjen päälle. Pehmeät värikynät toimivat tässä parhaiten.

Tältä se nyt näyttää, mutta jatketaan vielä työstämistä!

5) Piirtele korjauskynällä.

Korjauslakkakynä on yksi parhaista taiteilijatarvikkeista, mitä voit hankkia. Se pelastaa aina, kun huomaat, että valkoinen alkaa kadota liikaa. Piirtele nyt korjauskynällä sinne tänne sen kummempia ajattelematta.

6) Lisää kontrastia ja kiiltoa.

Musta markkeri tai paksuhko tussi töihin. Tee sillä mustia pisteitä valkoisten alueiden lähelle.

Ekstraa: Jos omistat kultaisen metallikynän, piirtele sillä reilusti ympäriinsä. On ihanaa, kun paperi kiiltelee!

Eikö olekin niin, että enemmän on enemmän? Minimalistit voivat tietysti tehdä vain pari ekaa vaihetta, mutta itse en pystysi siihen!

Uusia elementtejä elämään

2010-10-24T09:54:00.001-07:00

Taidepäiväkirjaani on enää sivu jäljellä. Nämä kaksi sivua toistavat ideaa, joka on pyörinyt päässäni jo pitkään: kuvata jotakin kevyttä ja hetkessä katoavaa raskasta taustaa vasten. Ei se pitäisi niin vaikeaa olla, mutta kyllä se kauan aikaa vei. On mielenkiintoista, että yksinkertaisen ajatuksen ilmaiseminen voi olla vaikeaa.

Todennäköisesti haluan maalata keveitä ja liikkuvia elementtejä, koska elämäni on muuttumassa. Olemme mieheni kanssa ostaneet talon, jossa on iso piha. Muutamme sinne parin kuukauden päästä. Saan lisää tilaa kaikelle luovalle askareelle ja tilaa on luvassa miehenkin harrastuksiin. Ensimmäinen luova projektimme on tosin talon kunnostus ja kesän saapuessa puutarhan uudelleensuunnittelu. Työtä on varmaan hurjasti, mutta tällä hetkellä olemme iloisen jännittyneitä!

Skräppäämällä opittua

2010-10-08T13:13:00.000-07:00

Näin vietän useimmiten perjantain: juon lasin coca-colaa, kuuntelen Paperclipping Roundtable podcastin ja teen yhden sivun leikekirjaani. Mielestäni tosi hauskaa ja rentouttavaa.

Tämän viikon Paperclipping Roundtable oli yksi parhaista. Keskustelu kuvitellusta skräppäysmuseosta ja sen sisällöstä, oli sekä syvällinen, että viihdyttävä. Ylipäätään olen sitä mieltä, että skräppäys on upea harrastus. Siinä näkee, miten aika muuttaa asioita ja kuinka turhaa on yrittää taistella muutosta vastaan. Skräppääminen on opettanut minulle, että arki on iso juttu ja parasta elämässä. Ja olen sentään skräpännyt vasta tämän vuoden!

Tämä on yksi niistä 50:stä sivusta, jota olen tehnyt tähän mennessä. Tämä on ensimmäisestä koirastani Anjasta ja pehmolelusta, jonka ostin, koska se oli niin samannäköinen. Vaikka Anja kuoli jo monta vuotta sitten, ajattelen sitä usein edelleen. Se innostui herkästi arjen pikku tapahtumista. Samaa on skräppäys opettanut minulle. Selatessa leikekirjan sivuja huomaa, että elämän pikku tapahtumat johtavat suuriin juttuihin. Se antaa rohkeutta ja intoa kehittää taitojaan. Vaikka etenisi vain pienin askelin, siitä seuraa lopulta iso harppaus. Kokeile skräppäystä!

Piirtelyä valokuvalle

2010-10-03T10:52:00.000-07:00

Skräppäys on minulle rakas harrastus ja niinpä ajattelin kokeilla sitä taidepäiväkirjaanikin. Yhdistin piirtelyä ottamaani valokuvaan. Lopputulos tuntuu kovin kesäiseltä, etenkin jos katsoo ikkunasta ulos! Lilja on omasta puutarhasta ja piirroksiinkin tuli pastellisävyjä.

Tämä oli tosi helppo tehdä. Ensin tein taustapaperin piirtelemällä ympyröitä ja värittämällä niitä. Sitten lisäsin valokuvan ja sen jälkeen kynällä ympyröitä päälle. Ympyrä on mulle tosi mieluinen muoto, aika rentouttavaa tuo niiden pyörittely!

Kolme pussukkaa ja kolme esikuvaa

2010-09-27T10:28:00.000-07:00

Tässä ovat viimeisimmät pussukkani, kaikki tilaustöitä. Olen näissä käyttänyt itse suunnittelemiani kankaita. Ne luovat illuusion siitä, että neule jatkuisi vaikka tosiasiassa materiaali vaihtuukin kankaaksi. Pidän näitä pussukoitani jonkin sortin kollaaseina, joissa yhdistyy erilaiset elementit.

Haluaisin tehdä jotain vielä taiteellisimpaa laukkuihini, vaikka maalata hurjia kuvioita käsin. Olen alkanut ajatella, että monet töistäni ovat liian kontrolloituja ja suunniteltuja. Olen alkanut ihailla rentoja kuvia, erityisesti piirrustuksia, joissa viiva elää ja aaltoilee. Ensin meni 40 vuotta siihen, että pystyisi tekemään jotain viimeisteltyä ja nyt haikailee takaisin sitä ikää, kun kaikki oli mahdollista, hauskaa ja leikkisää!

Eräs taiteilija, jonka töitä ihailen todella, on Miina Äkkijyrkkä. Hän ei ole ainoastaan loistava kuvanveistäjä, vaan myös mielettömän hyvä piirtäjä. Miina Äkkijyrkkä, Anni Rapinoja ja Sirkka Könönen ovat kolme esikuvaani. Heidän töitään ihailen jatkuvasti ja olen suorastaan mykistynyt heidän neroudestaan luoda uutta ja inspiroivaa. Se on usein hallittua, mutta samalla taitavan leikittelevää.

Haluaisin olla violetti!

2010-09-20T10:34:00.000-07:00

Tämä pussukka on tilaustyö ja tarkoitettu värttinälle. Sain kankaan työn tilaajalta postissa Amerikasta. Ihastuin siihen heti! Syynä varmaan paitsi kivat kuviot, myös hurmaava violetti väri.

Olen pitänyt aina violetista. Se on jotenkin henkinen väri. Siinä ei ole mitään arkista tai tyhjänpäiväistä. Jos voisin valita, mikä väri olisin, haluaisin olla sinivioletti.

Tämän pussukan tekeminen oli kuin väriterapiaa. Pitäisikö enemmän miettiä, minkä värien kanssa on päivittäin tekemisessä? Pohdin usein, viihtyvätkö suomalaiset tosiaan valkoisessa niin paljon kuin sitä kodeissa käytetään. Oma kotini on värikäs, kaikkia se ei miellytä. Toisaalta, värit on suunnaton rikkaus. Kommentoi ja kerro, mikä väri vaikuttaa sinuun eniten?

Käsintehtyjä käyntikortteja

2010-09-18T07:55:00.000-07:00

Discovering Y.O.U. art marketing -kursilla oli aiheena käyntikortit ja niiden tekeminen. Ajattelin suunnitella ensin jonkun mallin, jonka painattaisin, mutta sitten innostuinkin tekemään kortit alusta loppuun itse.

Sain kortteihin idean tästä varsin persoonattomasta leimasimesta, jonka olin hankkinut kesällä Vistaprintistä. Kortithan voisi olla myös "handmade", käsin tehtyjä.

Minulta löytyi vanhoja käyntikorttiarkkeja. Maalasin ja piirsin koko arkin täyteen ja irroitin lopuksi kortit kehikosta. Halusin mukaan vielä jotain tekstiiliä, koska pidän ompelemisesta ja etenkin neulomisesta. Muutamasta kerästä itsevärjättyä lankaa pätkin sitten lankanäytteitä ja kiinnitin ne korttien toiseen reunaan. Mitä mieltä olet, onko liiankin epätavanomaisia?

Taidepäiväkirjastani olen saanut valmiiksi uuden aukeaman. Tähän on tullut inspiraatio sisustus- ja puutarhalehdistä. Koska teen päiväkirjaa vanhaa kirjaa muokkaamalla, vehreä valokuva oikeanpuoleisella sivulla sattui sopivasti olemaan kirjassa jo valmiiksi, enkä raaskinut sitä kuin vähän reunustella.

Värikästä viivaa ja harmaata lankaa

2010-09-11T06:30:00.000-07:00

Laitan tässä lisää kuvia päiväkirjasivuista, jotka olen tehnyt Traci Bautistan verkkokurssilla. Alan päästä tässä taidepäiväkirjan pitämisessä vauhtiin. Se on hauskaa ja sitä paitsi hyvä tapa pitää yllä piirtämistä. Jo jonkin aikaa olen halunnut kehittyä piirtäjänä ja tavoitellut vähän rennompaa otetta viivaan. Väliin kuuntelen Thomas James'in podcastia Escape from Illustration Island. Se on ammattipiirtäjille suunnattu, mutta pitää hyvin innostusta yllä.

Tässä sivu, jossa on piirtelyjäni:

Ja tässä vielä pari aukeamaa, värejä ei ole vältelty:

Väreistä harmaaseen: sain valmiiksi ekan erän lankaa ystäväni lahjoittamista Kainuun harmaksen villoista. Arkisen näköistä, mutta erityistä, koska villa on peräisin kotiseudultani Pohjois-Karjalasta ja myös karstannut sen itse. Ihan mahtavaa tehdä lankaa itse! Miksi sitä mitään ostaakaan enää, kun voi tehdä kirjansa ja lankansa alusta saakka! Kotitekoinen elämä kunniaan!

Jottei jäisi ihan harmaaksi tämä sateisen lauantain kirjoitus, niin laitan tähän vielä kortin, jonka tein jokin aika sitten. Tässä on käytetty leimasimia ja piirustusinnostus on johtanut siihen, että tykkään viivapiirrosmaisista leimasimista yhä enemmän.

Taidepäiväkirjaa tekemässä

2010-09-06T03:10:00.000-07:00

Olen parhaillaan Traci Bautistan verkkokurssilla, jonka nimi on "Discovering Y.O.U art marketing course". Sen aiheena on oman taiteen markkinointi ja siellä tehdään viikottain harjoituksia, jotka kootaan kirjaksi. Traci ehdotti, että harjoitukset tehtäisiin mille tahansa paperinpalasille ja eri kokoiset palaset nidottaisiin sitten taidepäiväkirjaksi, art journal.

Ehkä minun pitäisi mennä ensin taiteen tekemisen kurssille, koska en pystynyt moiseen taiteelliseen toimintaan. Sen sijaan päätin aloittaa maltillisesti ja katsoin Paperclipping.com:ista ohjeet altsun, altered book -kirjan, tekemiseen. Siinä otetaan vanha kirja, joka päällystetään uudestaan ja sivut niputetaan ja koristellaan uudelleen.

Kaikki meni aika maltillisesti, kunnes aloin koristelemaan kansia. Tässä etukansi:

ja takakansi:

Takakannen sisäkannessa mopo karkasi lopullisesti käsistä ...

Ekat sivut:

Harjoitukset ovat varsin vaativia ja yritän kirjoittaa ne vielä englanniksi, koska kurssikin on englanninkielinen. Aina väliin kauhistelen, että kyllä skräppäys on helppoa, sillä tällainen taiteilu menee jotenkin minulla syvemmälle. Välillä se ei tunnu enää huvilta, vaan suoranaiselta itsensä kiduttamiselta itsekritiikin muodossa.

Art journaling ... jotkut tästäkin nauttivat ja tekevät tätä päivät pääksytysten. Haluaisin olla yksi heistä, siinä tavoitetta kerrakseen!

Valoisat kesäyöt laukkuina

2010-08-08T10:00:00.000-07:00

Tässä kaksi uusinta pussukkaani: etualalla Night Garden ja taka-alalla Summer Sunset. Näitä tehdessä olen kesälomalla ollessani ihaillut valoisia kesäiltoja ja -öitä. Kovat helteetkään eivät ole estäneet minua häärimästä villan kanssa, niin kuin tämän blogin kesäisistä merkinnöistä voi rivien välistä lukea!

Näissä pussukoissa on myös vaikutteita suomalaisista 50-60-luvun ryijyistä, joita ihailen usein. Night Garden on huovutettu ja yllätyin positiivisesti siitä, että siitä ei tullut liian paksu, vaan juuri sopiva. Aion kokeilla huovutusta myöhemminkin pussukoissani, kun tässä onnistui niin hyvin.

Villan eteen

2010-08-06T09:03:00.000-07:00

Kehräämisharrastuksen myötä minulle on auennut aivan uusi maailma. On ihmeellistä, kuinka paljon erilaisia villoja ja muita kehrättäviä kuituja on olemassa. Lammasrotujen määrä on lyönyt minut ällikällä. Aikaisemmin minua ei koskaan ärsyttänyt, etten tiedä mistä lammasroduista neulomani lanka on tehty. Mutta 10 kuukaudessa minusta on tullut nöyrä villan ihailija ja olen valmis tekemään aika paljon sen vuoksi, että saan aikaan vaikka vain 100 grammaa itsevärjättyä ja kehrättyä lankaa.

Itse asiassa itsevalmistetun langan eteen tuli juuri tehtyä iso teko, kun hankin karstamyllyn.

Kuvassa vasemmalla värjäämääni villaa, jo melkein huopunutta, ja oikealla sama villa esikäsittelyn ja karstauksen jälkeen kehruuseen sopivana.

Pitihän sitä sitten kehrätäkin. Aika karkeaa tämä, kotimaiselta tuottajalta, ostettu villa, mutta pehmeämpääkin löytyy varastosta ...

Nämä ovat aarteita, jotka juuri sain. Kainuun harmasta lapsuuden kotiseudultani! Ystäväni kävi siellä ja antoi minulle pussin kokeiltavaksi, kaikkia kolmea väriä, hänen valmiiksi pesemäänsä! Esikäsittelen nämä vielä karstalevyllä ennen myllytystä. Mylly näyttää jo jotenkin kärsimättömältä ...

Uusia kortteja ja kesäloman riemua

2010-07-27T08:17:00.000-07:00

Kukkilintu-kaupassani on myynnissä pari uutta korttia. Nämä on tehty pitkälti tietokoneella käyttäen keväällä hankkimaani piirtopöytää ja Photoshopia. Ekassa olen käyttänyt taustana ottamaani valokuvaa ja tehnyt kynällä piirroksen suoraan koneelle. oisessa olen tehnyt ensin erilaisia papereita maalaten, skannanut ne ja leikellyt ne koneella sitten sopiviksi ja tehnyt piirrosviivat ja muut viimeistelyt suoraan koneelle. Teen nykyään usein niin, että aloitan paperilta ja siirryn jossain vaiheessa koneelle. Silloin tulee elävää jälkeä. Otan myös valokuvia, joita kukaan ei ymmärrä, mutta jotka toimivat hyvin taustoina. Olen tehnyt myös niin, että tulostan valokuvan ja jatkan piirtelyä paperilla. Yhtäkaikki, kukin media lisää oman ulottuvuutensa työhön, joten kannattaa kokeilla!

Kesälomalla olen tehnyt käsitöitä lähestulkoon yötä päivää. Jotkut yksittäiset kotimaan matkat ovat vain haitanneet tekemistä. Olen kotona kuin marsu puutarhassa, inspiraatiota riittää! Joskus mietin, miten sitä aina jaksaakin olla innostunut samoista asioista! Niin se vain kuitenkin on, että joka aamu herään innoissani, että mitähän tänään taas tekisi käsillä!

Blogimuutoksia ja paperikukkia

2010-07-22T13:30:00.000-07:00

Olen miettinyt jo kauan, kuinka järjestäisin blogini. Minulla on ollut kolme blogia, joista yksi on ollut englanninkielinen Kukkilintu, yksi suomenkielinen Sukanvarsi ja kolmas Peony and Parakeet, jota olen viime viikot yrittänyt pitää yllä molemmilla kielillä. Blogeistani kaksi ensimmäistä on keskittynyt neulontaan ja kolmas paperiaskarteluun. Koska haluan blogata sekä suomeksi että englanniksi ja sekä neulonnasta että paperitöistäni, päädyin siihen, että ylläpidän jatkossa kahta blogia.

Toinen on suomeksi eli tämä, Pioni ja Parakiitti. Toinen, Peony and Parakeet, on englanniksi. Aiheet on molemmilla samat ja blogipostauksetkin jatkossa varsin samantyyliset. Näihin blogeihin löytää myös suoraan osoitteilla www.pionijaparakiitti.fi ja www.peonyandparakeet.com. Olen siirtänyt tähän blogiin Sukanvarsi-blogin kirjoitukset ja vastaavasti Kukkilintu-blogin kirjoitukset englanninkieliseen versioon.

Kirjoitan siis jatkossa käsitöistäni koko niiden laaja kirjo huomioiden. Heinäkuun kuumilla olen tehnyt vähän kaikenlaista, mutta uusimpana tällaisia paperikukkia. Osallistuin Amalian askatelutilassa järjestetylle kurssille, jonka Korttigallerian Maiju piti. Yllättävän paljon skräppipaperi vääntyy, kun sitä taivutellaan ja kostutellaan! Eniten tykkään tuosta ruususta, mutta se on niin korkea, ettei sovellu skräppisivulle, kortteihin kylläkin. Lisää juttua ja kuvia kurssista Amalian blogimerkinnässä.

Setti, sukkapula ja podcasteista

2010-04-18T09:15:00.000-07:00

Sain valmiiksi nuttusetin Etiopiaan. Näitä on aina kiva tehdä välitöinä. Lankana on Rowanin Cotton Glace ja Organic Cotton, niitä oli varastossa. Olen muutenkin turvautunut paljolti lankavarastoon viime aikoina, shoppailu on jäänyt. Liekö varastoni saavuttanut jonkin kriittisen koon? On kyllä ihan positiivista, jos sellainen ilmiö on olemassa. Jotain rajaa!

Olen väsännyt kaikenlaisia juttuja tilaustöinä koko talven ja nyt on sellainenkin ihme tapahtunut kuin sukkapula. Seuraavat sukat täytyy neuloa itselle!

Tänä keväänä olen iloinnut, että Marie Irshadin KnitCast-podcast on palannut. Se on ensimmäinen podcast, jota olen aikoinaan alkanut kuuntelemaan ja uudet jaksot ovat ihan yhtä laadukkaita kuin vanhatkin. Podcasteista puheenollen, toinen hyvä neulonta-aiheinen podcast on videomuotoinen Let's Knit 2gether. Etenkin joka vuotiset raportit Rhinebeckin villafestivaalilta on ehdottomasti nähtävä. Mihin sitä televisioa tai radioa enää kaipaa!

P.S. Katso myös kevään värikkäät postaukset muissa blogeissani: Kukkilinnun kangasjutut ja Peony and Parakeetin piirretyt kukat.

Kaksijakoista neulontaa

2010-03-30T10:58:00.000-07:00

Minussa on kaksi persoonaa: insinööri ja muotoilija. Molemmat harrastavat neulomista.

Insinööri halusi rukin, koska se on niin kiehtova tekninen vempain. Mielenkiintoisinta siinä on, että se on puhtaasti mekaaninen laite. Muotoilijaa haukottaa jo pelkkä ajatuskin rukin toimintalogiikan analysoimisesta. Muotoilija ymmärtää langan teon jonkinlaisena kiehtovana alkutuotantona, jossa on materiaali on kuin mystinen eläin, jota kiedotaan kuriin.

Insinööri haluaisi neuloa ohjeesta ja jotain selkeää ja käyttökelpoista. Muotoilija haluaa luoda aina ainutkertaista, viimeisen päälle harkittua, mutta jolla ei tarvitse olla mitenkään erityistä käyttöarvoa. Riittää, että lopputulos on vastaanottajan mielestä houkutteleva, parhaimmillaan jopa elämyksellinen.

Surkuhupaista on, että muotoilija tarvitsee insinööriä laskemaan silmukoita monimutkaiseen luonnokseensa ja insinööri tarvitsee muotoilijaa päättämään, minkä värinen raita tehdään seuraavaksi.

Sekä insinööri että muotoilija ovat neulebloggaajia. Insinöörin blogin nimi on Sukanvarsi. Muotoilijan blogin nimi on Kukkilintu. Insinööri kirjoittaa suomeksi, koska pystyy kirjoittamaan virheetöntä kieltä ainoastaan äidinkielellään. Muotoilija kirjoittaa englanniksi, koska olisi hullua elää vain Suomen blogistossa, kun läsnä on koko globaali maailma ja sen visiot.

Insinööri on tällä hetkellä tekemässä nuttuja Etiopiaan. Muotoilija aloittelee uutta tilaustyötä ja pyytää, että insinööri lopettaisi jo bloginsa päivittämisen ja auttaisi muutaman mitan tarkistamisessa ...

Sormikkaita sukkalangasta

2010-02-28T05:54:00.000-08:00

Puikolla on ollut jo tovin Lady Sunshine -sormikkaat. Voisikin mukaillen sanoa "Neulojan lapsella ei ole käsineitä". Talvipakkasissa lapaseni alkoivat kulua ja ensimmäisen reiän ilmestyttyä ryntäsin varastolleni ja vedin esiin korin, jossa on valmiiden neuleiden varastoni. Se on yleensä täynnä kaikenlaista upouutta, josta voi ottaa, jos oma tai muiden tarve yllättää. Mutta varasto ei tarjonnutkaan nyt apua, sillä siinä samassa muistin, että olin pakannut kasan sukkia ja lapasia hyväntekeväisyyteen joulun alla. Minulla oli siis vain yhdet nuhjuiset sormikkaat ja reikäiset lapaset.

Parsin lapaset ja muistin, että olin aloittanut sormikkaita juuri joulun jälkeen, kun ajattelin kerrankin neuloa jotain itselleni. Mutta perfektionistina olin tietysti valinnut monimutkaisen mallin ja ylellisen Wollmeise-langan ja sitten oli tullut taas muuta neulottavaa. Yksi sormikas on nyt kuitenkin valmis ja toisesta peukalo. Saa nähdä valmistuvatko ennen ensi syksyä! Ohut sukkalanka on muuten tosi hyvä lanka koiranulkoiluttajan käsineisiin, sillä se kestää todella hyvin talutushihnojen hankausta.

Sukkia ei ole tällä hetkellä yhtään puikoilla, mutta tavallisesti sukanneulontani aina kiihtyy kesään mennessä. Niin varmaan käy tänäkin vuonna, etenkin kun varastossa on mm. vielä pari Wollmeisea, muutama Mokkasukka ja aika monta itsevärjättyä sukkalankavyyhtiä.

Miksi kehrään?

2010-01-17T05:12:00.000-08:00

Minun piti kirjoittaa sukista, jotka eivät koskaan valmistuneet. Kehräsin kuukausia sitten aloittelijan taidoillani karheasta villasta sukkalankaa ja aloin vääntää niistä puikoilla sukkia. Ei niistä mitään tullut. Lanka oli liian karheaa ja kovaa neulottavaksi.

Voisikin kysyä: Miksi kehrään? Miksi vaivautua? Miksi alati opetella uusia taitoja? Miksi olla aloittelija jossain uudessa, jos on mestari jossain vanhassa?

Yksi syy on se, että aloittelijan ilo on minusta ihan omanlaistaan iloa. Siihen ei sisälly kritiikkiä, eikä hurjia tavoitteita. Voi epäonnistua, eikä se horjuta mitään. On jännittävää yrittää uudelleen ja nähdä käykö jälleen samoin. Mitä enemmän opin, sen kriittisemmäksi tulen. Itselle nauraminen vähenee ja innostuneen lapsen paikalle tulee jälkiviisas vanhus.

Toinen syy on se, että taidot ovat elämäni rikkautta. Voin tehdä itse maailman ympärilleni ja se on ihan oman näköisensä. Tein tänään lankaa, jossa ensimmäinen säie on kehrätty aloittelijana ja toinen säie eilen, jo varsin paljon kehränneenä. Siinä kietoutuu toisiinsa kaksi hetkeä elämästäni ja jokaisella kohdalla on oma tarinansa, etenkin kun olen vielä värjännyt villat itse!

Rahalla voi ostaa ihania esineitä, mutta itse tehty on enemmän elämässä kiinni. Siksi kehrään ja myös siksi, että se on hurjan rentouttavaa, kun vauhtiin pääsee!

Sukkakirja Sock Innovation

2009-12-31T06:16:00.000-08:00

Varasin kirjastosta Cookie A:n kirjan Sock Innovation ja sain sen sitten joulun alla. Minun täytyy tunnustaa, että en ole neulonut vielä yksiäkään Cookie A:n malleja, vaikka ne ovat hirveän suosittuja ja kauniitakin. Ensi vuonna aion kyllä neuloa, ehkä Kai Mei -sukat tästä kirjasta tai jonkun muun Cookie A:n mallin.

Minusta kirja on yllättävän hyvä. Cookie A kirjoittaa siinä avoimesti omasta sukkasuunnitteluprosessistaan, joka lähtee hänen kiinnostuksestaan matematiikkaan. Hänellä on hyviä, käytännönläheisiä vinkkejä sukkien suunnitteluun ja kirjassa on myös runsaasti malleja, siis kaksi hyvää yhdellä iskulla, mikä on aika harvinaista neulekirjoille nykyään.

Se, mitä itse jäin jälleen miettimään, on se, onko neulesuunnittelu tekniikkaa vai luovaa työtä. Cookien lähestymistapa on hyvin tekninen. Suurin osa neulemalleista, jotka on neulojien keskuudessa suosittuja, on usein teknisiä: niissä on jokin juju, jonka vuoksi niiden neulominen tuntuu kiinnostavalta. Neulesuunnittelulla on kuitenkin yhtymäkohdat myös kulttuuriin: muotiin, tarinoihin ja kansanperinteeseen. Näitä yhteyksiä Cookie A ei onnistu tuomaan esille kirjassaan ja se jää siten muotoilun näkökulmasta katsottuna vajavaiseksi ja siitä pieni miinus.

Joululomaa on vietetty puuhaillen kuten aina, en oikein pysty olemaan toimettomana. Värjäsin mm. sukkalankoja, yksi näkyy kuvassa, Kukkilintu-blogissa enemmän kuvia.

Hyvää uutta vuotta blogini lukijoille!

Hattukantapääsukat

2009-11-30T09:31:00.000-08:00

Näiden sukkien piti valmistua jo Sukkasadon aikoihin, mutta innostus lopahti. Näin on. Ei auttanut edes ihana ja legendaarinen Blue Moon Fiber Artsin sukkalanka Socks That Rock. Hattukantapäämalli ei vaan sovi mielenlaatuuni.

Siis sukkaneuleen tulisi mennä näin: alku alkaa helposti ja siitä valutaan sitten senttikaupalla tylsyyteen saakka, tämän jälkeen tapahtuu yhtäkkiä paljon ja mielenkiintoisia asioita ja sitten rentoudutaan ja lasketellaan loppuun saakka. Tämä juoni toteutuu sekä varresta että varpaista aloitetuissa sukissa, mutta ei hattukantapääsukissa.

Hattukantapääsukkien tarina menee näin: aluksi tapahtuu paljon ja hankalia ja ikäviä asioita, mm. hyvin lyhyitä kerroksia, sitten tulee tylsyys, jonka päälle toinen tylsyys. Lopputulos on ihan jees, istuu hyvin ja periaatteessa idea on mielenkiintoinen, muuntelumahdollisuuksia tarjoava. Mutta mulle sukkien neulominen edustaa jotain ihan muuta, back to basics -ajattelua kaiken kirjoneuleen ja runsausähkyn keskellä. Joten hattukantapäiden neulominen saa jäädä tähän.

Socks That Rock -lanka oli ihanan tuntuista, tasaista, pehmeää, ehkei ihan lopen kestävää? Ylellistä neulottavaa, tykkäsin!

Terveisiä huovutuskurssilta

2009-10-14T10:34:00.000-07:00

Olin viime viikonloppuna työkavereiden kanssa huovutuskurssilla Röykkälän luomutilalla Joutsassa Keski-Suomessa. Kurssi oli meille viidelle räätälöity ja yövyimme tilavassa Kielo-lomamökissä (tai sanoisinko talossa). Arvatkaapa oliko kivaa!

Kaikki oli kohdallaan kurssilla: ope, ympäristö lampaineen, langat, villat, majoitus ... Olimme ihan innostuksesta haljeta vielä kotimatkallakin.

Huovuttaminen oli tosi hauskaa ja kurssilla opeteltiin erilaisia tekniikoita. Tulen varmasti huovuttamaan jatkossakin, muutenkin kuin vain neulottua ja pesukoneessa. Laitan töistä kuvia Kukkilintu-blogiini, mutta laitan tänne kuvia vielä Röykkälän pirtin myyntitilasta. Villaa on kovasti myynnissä ja kaiken kaikkiaan lammasta monessa muodossa. Arvatkaa tuliko ostettua mm. norjalaista rygjalampaan villaa ja villalankaa!

Erikoisuutena mainittakoon, että märkätyöt tehtiin lampolan yhteydessä olevassa huoneessa, josta oli ikkunat lampaiden puolelle. Siis, huovutat villaa, joka on tuotettu tilan lampaista ja katselet samalla niiden käyskentelyä. Minulle se oli todellista elämysmatkailua ja aivan mahtava muisto pitkäksi aikaa.

Sain näytteitä langoista mukaan, joita tuon Sellon neulontatapaamiseen.

Rukki!

2009-10-06T10:10:00.000-07:00

Tässä tämä ihanuus on, uusi rukkini, Majacraft Rose.

Lankaakin on jo kehrätty. Tarkoitus olis tehdä kaksisäikeistä, jos vaan ei tule liian paksua tästä ensimmäisestä. Ekan kehruuillan jälkeen nukuin kuin tukki, olipas aika paljon uutta opittavaa rukista, olin vain värttinällä kehrännyt aikaisemmin. Ihmeellinen vehje se on, vähän kuin herkkäsuinen hevonen!

Kukkilintu-blogissa on juttua uusimmasta neulomuksestani, kirjoneuletta jälleen.

Hattukantapää

2009-09-24T09:11:00.000-07:00

Uusi sukka on aluillaan. Kyseessä on tuo Hat-heel sock, josta kirjoittelin aikaisemmin jo. Kovasti on langanpätkää jo kertynyt, mutta kivasti tämä minusta moniväriseen lankaan sopii. Nyt on vain niin monta eri neuleprojektia meneillään, ettei tiedä mitä tekisi. Lisäksi Ranskasta tuli tieto, että tilaamani rukki on lähdössä kohti Suomea. Miksei vuorokaudessa ole enemmän tunteja? Olisinpa vähäunisempi!

Sukanvarsi BlogLovinissa

2009-09-19T09:16:00.000-07:00

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Uudenlainen kantapää

2009-09-12T09:07:00.000-07:00

Uusimmassa Knittyssä on kiva sukka, Hat-heel sock. Siinä on pyöreä kantapää! Tätä täytyy kokeilla ennemmin tai myöhemmin!

Ensimmäinen sadonkorjuu

2009-09-10T09:46:00.000-07:00

Tässä Sukkasadon aikana ensimmäiset neulomani sukat. Perusohje on Kristelin, mutta varren kirjoneulekuvioon olen soveltanut Kaffe Fassetin kirjoneulemallikirjasta poimimaa kuviota. Ajattelinkin, että voisin neuloa Sukkasadon sukat Kaffe Fasset -teemalla, joskin reilusti yksinkertaistaen, jottei kaikki aika menisi kuvioiden asetteluun ja toteutukseen.

Näiden sukkien lankana on jonakin vuonna Wanhan Sataman käsityömessuilta ostamani käsinvärjätty lanka, joka pohjimmiltaan on ehkä Novita Nallea. Inhoan Nalle-langan synkän tasaista karheutta ja tämä oli hirveän karkeaa neuloa, joten aavstukseni lienee oikea. Väri on minusta kuitenkin langassa tosi kiva, väri vaihtelee reilusti, mutta harmonisesti. Kirjoneulekuviot ja resorin olen neulonut Sisulla. Se ei myöskään ole lempilankaani, jotenkin liian löysäkierteistä, varastosta löytyi kuitenkin tästäkin sopivia värejä.

Seuraavana työn alla on aikuisten sukat ohuesta sukkalangasta. Niissä menee varmaan tovi, kun muitakin neuleprojekteja on meneillään. Olen tosin huomannut, että monet sukat valmistuvat helposti vähän kuin vahingossa, kun kuljetan neuletta laukussani ja neuloskelen junassa ja työmatkoilla. Kuuntelin CraftyPod-podcastia vastikään ja siellä haastateltavana ollut kirjontaharrastaja piti neuleita huonona matkaprojektina. Minusta taas pienikokoinen neule on huomattavasti helpompi ottaa mukaan matkalle kuin joku ristipistotyö!

Keräiletkö sukkalankoja?

2009-09-09T10:01:00.000-07:00

Olen hankkinut kamalan määrän sukkalankaa tänä syksynä. Loppukesällä tuli USA:sta tämä yksi vyyhti Socks That Rock -sukkalankaa ja siitä se sitten lähti. Tämä oli monen vuoden haave, joka käynnistyi silloin, kun käsinvärjätyt langat olivat harvinaisuuksia.

Tämä lanka ei ole vielä puikoilla, joten en osaa sanoa omakohtaisia kokemuksia sen kestävyydestä. Varsin pehmeältä lanka tuntuu, ylelliseltä suorastaan ja värit on upeat.

Käsinvärjätyistä sukkalangoista on tullut jonkinlaisia keräilykohteita. Wollmeisen lankoja moni suomalainenkin päivystää aamuin illoin odottaen, jos kaupassa olisi taas myytävää. Hmmh, taisin sortua moiseen minäkin, muutama vyyhti löytyy minunkin kokoelmistani.

Keräilen kaikenlaista, mutta sukkalangat taidan kuitenkin neuloa ennemmin tai myöhemmin, nuo wollmeiset, mokkasukat, rokkisukkalangat, lornat, itse värjätytkin - kaikki menee puikoille ennen pitkää! Lähisukkalankojakin on ja niitäkään ei tulla vuositolkulla marinoimaan. Mutta. Jos jollakin on pysyvä sukkalankakokoelma, niin mikäs siinä! Mieltäni kutkuttaa ajatus sukkalankamuseosta vitriineineen. "Tätä värisävyä sai vain vuotena 2007", kertoisi innokas esittelijä ja kuulijakunta huokailisi ihailevan kateellisena: "Olisi pitänyt hankkia, mutta kun se oli just se vuosi kun investoitiin rukkeihin!"

Sukkasatoa

2009-08-29T05:25:00.000-07:00

Tässä on tämän kesän viimeinen sukkapari. Matkaprojekti, jota olen neulonut busseissa ja junissa. Malli on kirjasta Knitting Socks with Handpainted Yarn. Punainen lanka on itse värjättyä. Lopputulos vastaväreineen on varsin ... etten sanoisi räikeä! Todelliset huomiosukat!

Olen pitkästä aikaa osallistumassa yhteisneulontaan: Sukkasatoon. Tempaukseen osallistuu syys-lokakuussa lähes 300 sukanneulojaa, mahtavaa! Itse aion neuloa kampanjan aikana sukkia lähinnä hyväntekeväisyyteen. Oma, miehen ja sukulaistenkin sukkavarasto on jo varsin täynnä!

Se kumma juttu sukissa on, että niihin jos mihin pätee "aika tavaran kaupitsee". Jokaiselle sukkaparille löytyy ennen pitkää ottaja.